sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Reissun jälkeen

 

Kaikkien tapahtumien jälkeen päätin, että makaamme Jyväskylään.



Otimme asioihin etäisyyttä, lomailimme, kävimme keikalla ja otimme tuhottomasti valokuvia.



Huomenna alkaa arki ja maailma on edelleen samaan tahtiin pyörivä, kuin ennenkin.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Itä-Pasila

 Taustalla messukeskuksen parkkipaikka

Pasila (ruots.Böle, ennen Fredriksberg, stadin slangiksi Fredika) on Helsingin keskeinen kaupunginosa, joka sijaitsee noin 3,5 km (junalla 3 km) keskustasta pohjoiseen. Pasila jaetaan neljään osa-alueeseen, jotka ovat Keski-Pasila, Itä-Pasila, Länsi-Pasila ja Pohjois-Pasila.


Nykyisen Pasilan alueella sijaitsi aikoinaan Fredriksberg-niminen tila, joka oli saanut nimensä todennäköisesti omistajansa, Carl Fredrik Winqvistin mukaan. Kun tilan alueelle perustettiin rautatieasema, se sai alkujaan myös nimen Fredriksberg. Fredriksbergin tilan naapurina oli Bölen tila, joka jo vuonna 1650 oli lahjoitettu Helsingin kaupungille maistraatin palkkatilaksi.

 
Velodromi

Nimi Böle, joka tarkoittaa uudistilaa ja on aikoinaan esiintynyt myös muodossa Böhle, on nykyisinkin Pasilan ruotsinkielisenä nimenä.


Kätilöopisto

Suomenkielinen nimi Pasila johtuu Fredriksbergin tilan pitkäaikaisesta vuokraajasta, Iitissä vuonna 1848 syntyneestä Carl Pasilasta, joka ylläpiti alueella myös kauppaa. Hän tuli alueella niin tunnetuksi, että hänen nimeään alettiin käyttää Fredriksbergin suomenkielisenä vastineena.



Vuonna 1925 Pasila vahvistettiin Fredriksbergin rautatieaseman suomenkieliseksi nimeksi. Kun aseman läheisyyteen, suurimmaksi osaksi kuitenkin Bölen tilan alueelle syntyi 1900-luvun alussa esikaupunkiasutusta, sitä alettiin myös nimittää Fredriksbergiksi, mutta Pasila vakiintui jo 1910-luvulla myös tämän asutusalueen suomenkieliseksi nimeksi.



Vuonna 1990 Böle tuli myös Pasilan aseman ruotsinkieliseksi nimeksi. Vanha nimi Fredriksberg on enää käytössä vain Länsi-Pasilassa sijaitsevan lyhyen Fredriksberginkadun nimessä.



1970-luvun puolessa välissä entisen Mäkelän pienteollisuus- ja varastoalueen tilalle rakennettu Itä-Pasila on klassinen betonilähiö, mutta asuintalojen lisäksi siellä on myös paljon virasto- ja toimistotaloja.
Itä-Pasilan asuntorakentaminen tapahtui vuosina 1974–1978, jolloin alueella aikaisemmin olleet puiset varastorakennukset purettiin.
~ Wikipedia ~
 
Mäkelänrinteen uintikeskus

Elämä on sairaalakäyntejä, etenemätöntä siivousta, väsymystä silmien takana.
Joskus on silti hetkiä, jolloin tuntee näkevänsä kauemmas, kirkkaammin.

Taustalla Vuosaaren Cirrus

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivä


Ystävän laulu

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois 

~ Juha Vainio ~

 

Olen kiitollinen jokaisesta ystävästä,
niistä oikean elämän ystävistä, kuin myös teistä ruudun takaa,
elämä ilman teitä olisi paljon kurjempaa.

Suloista ystävänpäivää.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Tukholmasta

 

Ennen matkaamme en ollut juurikaan tutustunut Tukholmaan.
Vanhassa kaupungissa, kuninkaan linnassa ja eläintarhassa olin käynyt,
mutta muutoin kaupunki oli minulle vieras.
Vain keveän pinta raapaisun teki tämänkin reissu.



Ennen matkaa löysin Mintun Tukholma vinkit,
joista koostin pienet muistiinpanot meille matkaajille.
Ja noiden A nelosten kanssa saimmekin Tukholmasta enemmän irti,
kuin mihin olisimme muutoin rajallisen aikataulumme kanssa kyenneet.



Kuvan Sohva PUB-tavaratalosta ja nuolisormi Stadionin metroasemalta.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Viikonlopun valot

 

Perjantai tuntui haasteelliselta. 
Pinna venyi ja paukkui ja aina en kyennyt olemaan tasainen ja aikuinen.
Sairaalavierailu toi liiaksi asioita mieleen ja mukavaksi aiottu tyttöinkeskusteluilta uhkasi latistua mökötykseeni
Onneksi mainioa seura vei mennessään ja maailmasta tuli taas monta astetta parempi paikka.



Lauantaina maailmanparannusteema jatkui,
kohtasin samaisen ystävän, 
jonka luona vietimme perjantain.

  

Nautimme liki identtiset vegepitsat Il Duettossa,
nautimme voimakasta viiniä
ja ihailimme karua ilmettä.

Lauantai-illan elokuvaan meinasi olla haastava päästä,
mutta saimme loppujen lopuksi Kinopalatsista vierekkäiset paikat.
Avio-onnea Morganeiden tapaan oli hupsu hyvänmielen elokuva.



Elokuvan jälkeen emme malttaneet matkata koteihimme
vaan jäimme elokuvateatterin vierestä löytyneeseen baariin.



Sisustus oli upea,
istuimme ikkunanvieressä somilla sohvilla.
Jutustelimme,
annoimme ajan virrata.



Ajan virratessa virtasi sisään myös juhlakansa
ja pian huomasimmekin olevamme paikan ainoat vanhukset.
Hivenen hupaisassa kirjastonhoitaja lookissani koin eksyneeni aivan väärään paikkaan.



Pakenimme vieressä olevaan rauhallisempaan paikkaan
ja paransimme maailmaa vielä muutaman bussin vuorovälin ennen kotiin lähtöä.



Sunnuntai olikin jo sitten laiskempi,
unirytmit sekaisin minusta oli vain käyttämään isoäiti syömässä ja roikkumaan koneella.
Vaikka rakastankin tämmöisiä viikonloppuja, ovat nämä silti liiaksi rytmejä sotkevia makuuni.

torstai 4. helmikuuta 2010

Elä pelotta varassa yhden kortin

 Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje. Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

~ Kaarlo Sarkia ~

Suosittelen katsomaan ja kuuntelemaan runon täältä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kylpyhuoneiden yö

 

Maanantaina purin neliömetreittän lattiaa korkokengät jalassa, soma mekko päällä.
Katsoin lähenevää lumisadetta kahdennestatoista kerroksesta.
Syöksyin kurvissa kulkineelta toiselle alkaneessa pyryssä.
Kotimatkalla riemu pulppuili minussa.
Rämmin somissa kengissäni hankien halki, nauroin tuulelle hampaan raot lunta täynnä.

Kotona se alkoi, kumma olo.
Yön yksin yökin ysköksiä.
Vatsan väänteet.
Koko kurjuus.
Hivenen taisin surkutella itseäni,
tässä minä,
matkan jälkeen,
taas yhden yrityksen jälkeen kääntää karmaa.

Aamulla heikkona ja uupuneena tulin järkiini,
ei yksi yö yökkiessä ole pahaa karmaa, hupsuttelen vain.
Yö yksin kylpyhuoneessa on kumminkin aika iisi homma.


Puhelimeen tuli viesti.
Pelkään aina kun puhelin soi.
Pelkään sen piippauksiakin.
Olen hivenen hysteerinen tämän asian suhteen.

En ollut ainoa joka vietti yön yksin kylpyhuoneen lattialla.
Se toinen vain oli alastonna, lonkka säpäleinä odottamassa,
tietämättä kuinka kauan.
Ja minä kehtasin surkutella itseäni, 
vaikka minulla oli ruhtinaalliset oltavat.

En edes halua ajatella millaista sen on täytynyt olla,
maata yli puolivuorokautta,
odottaa,
tuntea kipua,
kylmyyttä,
pelkoa.


Puhuin Facebookissa veljeni kanssa.
Emme me sen kummemmin puhelleet aiheesta,
kunhan kertasimme faktat, ennusteet ja muut sensellaiset ilman liiempiä tunteiluja.
Lopuksi veljeni kysyi nappaanko hänelle matkalla olevat kamat laukkuuni,
kun kumminkin sairaalassa näemme.

Kaikkeen tottuu,
kaikesta tulee rutiinia.
Kaikesta muusta,
paitsi tunteista,
näihin ei totu,
joka kerta täräyttää
keuhkot tyhjiksi,
saa haukkomaan henkeä,
parahtamaan puoli ääneen.
Eikä näistä oikein osaa enää puhua,
kaikki on jo sanottu,
kaikki on yhdessä koettu.


Joka kerta, kun mieleni tekisi kysyä miksi
vastaan;
se on se rakkaudenhinta.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Kahvilla

 

Me olimme shoppailureissulla,
säntäilimme kaupasta toiseen.
Ulkona kirmaillessamme otimme kuvia,
sormet kohmeessa,
kaiken kaahottamisen keskellä.

 

Kaikissa kuvissa vain tuppaa olemaan
kanssamatkailijat poseeraamassa
ja kaupunki maisemineen jäi
tällä erää sivurooliin.

Ajatukset ovat edelleenkin sippurassa.
Kaikki ne kokemukset,
kahdella vieraalla kielellä pelaaminen,
muistot,
vieras kaupunki,
kaikki ne vaativat osansa 
pääkopan sisuksen suorituskyvystä.

Järjestelen 
ajatukset.
kuvat,
tarinat
jonka jälkeen
kirjaan jaettavaksi soveliaat ylös.