lauantai 17. syyskuuta 2011

Minun lihani tummuu...


Minun kaunis naiseni
simasuinen sulavainen
mesikieli sulomieli
mielevät sanani nieli
koukkuuni kävi

Patjahalla paljahalla
patjalla kuluneella
vain tyyny yksinäinen
peitto yksinäiselle
peitto kylmänkankea
painajaisen panema

Uskoi kaiken, pikku nainen
uskoi hyvän, uskoi pahan
uskoi sanat salakavalat
huomenna on päivä
huomenna on päivä
sysimustan mustelman

~ Sofi Oksanen ~

Tänään kertomuksia keittiöstä jatkaa ilmeisesti samoista aiheista, mihin High heels society jäi. Eilen luin äärimmäisen kehnon palvelun Bakersissa skumppalasi kourassa kännykällä Imagen juttua perheväkivallasta.  Ei mitään iloisia ja kepäitä ajatuksia, mutta ajatuksia, joita on joskus hyvä ajatella, nostaa esiin.

torstai 15. syyskuuta 2011

Sumun jälkeen

Kun edellinen viikko sujui flunssan usvassa oli tämä viikko jo parempi. Helpottavaa, kun kuumeilun jälkeen ajatukset ja pää tuntuvat taas omilta.

miukuli Ketunpojan kolosta haastoi minut

1. Lempiruoka

Uudet perunat ja herneen lidut voin kanssa. Kantarelliruoat. Aika kattava kuvaus löytyy täältä.

2.Lempimakeinen

Suklaa, hedelmäkaramellit.

3. Lempiluettava

Terry Pratchett:in kirjat.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä

Hetkeen en ole tehnyt käsitöitä, joskus rakastin virkata aamuyön tunteina, jolloin oli pakko pysytellä hereillä. Vastaus lienee siis helpoiman kautta, yksinkertaisia ohjeita soveltaen.


5. Lempielokuva

Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta.
En oikein tiedä, monet elokuvat ovat vanginneet mielenkiintoni, vedonneet mielikuvitukseeni. Suuret Hollywood-tuotannot eivät usein ole juttuni, vaan pidän enemmän Espoo Cinen ja Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalien esittämistä elokuvista.

Tämä tunnustus on kiertänyt mukavasti ihmisillä ja nyt vuorossa on Lissu , Johanna , Marika ja Suski.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Downton Abbey


Downton Abbey on juuri sitä mitä olen kaivannut televisio tarjontaan. Rakastin Sydämen asialla-sarjaa ja sen rinnakkaissarjaa Kyläsairaala. Aiemmin kehuin uusinta Sherlock Holmes-elokuvaa ja Adèle Blanc-Secistä kertovaa elokuvaa ja olen alkanut miettiä onko tämä viehätys vanhoihin aikoihin, erilaiseen maailmaan, vain yksi fantasia-elokuvan muoto minulle. Onko minun helpompi sujahtaa tuttuun maailmaan, tuttuihin kaupunkeihin, kuin örkkejä vilistäviin rinnakkaismaailmoihin. Olen aika kyllästynyt seksillä ja väkivallalla silattuun viihteeseen. Toki hupaisille jenkkikomedioille on aikansa ja paikkansa, mutta itse en niitä ole hetkeen kaivannut.


Nyt flunssaisena kaipaisin jotain helppoa tekemistä, sellaista joka ei rasita ajatuksia liikaa. Jos olisin paremmassa kunnossa kipaisisin ostamassa jonkun puuttuvan kauden Maanalainen armeija iskee jälleen ('Allo 'Allo!). Tuohon sarjaan tutustuin vuosia sitten ystäväni kautta ja tuota sarjaa katsomme usein ipanan kanssa. Ei niin silmäkarkkia, ei niin älyllistä, mutta ratkiriemukasta ja silti soveliasta. 



Ja sitten päivän valitukseen:
Varasin ajan lääkäriin, keuhkot ilmeisesti saivat osansa flunssasta. Olo on pöppöröinen, sekava ja hivenen kuumeinen. Tuntuu että seilaan hetkissä, jotk aeivät nivoudu yhteen. Jotenkin pöppöröisen olon läpi iski ajatus; Tänään on keskiviikko, tänään on vanhempainilta, tänään olen varannut keskusteluajan yhden opettajan kanssa. Tänään kerrotaan kaikki oleellinen viimeisestä peruskouluvuodesta, tänään kaikista vanhempainilloista pitäisi olla paikalla. 
Ja koska olen yksin, kun minua on vain tämän räkäinen, sairasyksilö, niin minun on raahustettava vanhempainiltaan, koska ei ole ketään muutakaan. En usko enää tartuttavani, flunssan alkamisesta on jo niin kauan, mutta en myöskään usko rykimisieni kera olevani toivotuin mahdollinen osallistuja.
Näinä hetkinä kaipaan sitä lyhyttä aikaa, jolloin saatoin pyytää jota kuta toista menemään, auttamaan, kantamaan osansa.
Katsotaan mitä runsas vesi, saippua ja vaatteet saavat aikaan, ehkä saan luotua itsestäni jotain edustavaa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

 

Pöpö punnitsi terveydenja totesi sen köykäiseksi.
Siihen se sitten iski sairaat kyntensä kiinni.
Takertui koko saastaisella olemuksellaan.
Ja niin minä kärsin.
Pää pehmeän oloisena, nenääni puhuen.
Vaikerran ja haen sääliä.
En jaksa keskittyä mihinkään.
Uni tarjoaa vain tuokioiksi vapautuksen tukalasta olosta.
Jään kotikolooni, käperryn peiton alle ja annan ajan kulua.
Joskus sen on laannuttava, syysflunssankin.