lauantai 12. joulukuuta 2009

The Tiger Lillies

This Freakshow is the best in town this Freakshow is the worst around.



Laulu tuntuu tulevan jostain kaukaa, maan alta tai vuosisatojen takaa. Ääni on hyvin outo ja epätodellinen, hyvin kiehtova ja vangitseva.

Moni mies osaa laulaa falsetissa, mutta ei tällä tavalla - raa'asti, venyttäen, vinguttaen.

Huomio kiinnittyy paitsi miehen lauluääneen myös sanoituksiin. Ne kertovat murha
ajista, kulkureista, ilotytöistä, sutenööreistä, raajarikoista, merimiehistä. Ne ovat verisiä ja julmia, mutta myös kummalla tavalla kauniita.

Tätä ennen katse on kylläkin kiinnittynyt miehen olemukseen. Hän seisoo kumarassa kuin piirretyn elokuvan kyttyräselkä ja soittaa hanuria. Hän on maalannut kasvonsa valkoisiksi ja suun ympäristönsä punaiseksi.
Samanlaisessa maalissa ovat myös kaksi muuta lavalla olevaa soittajaa, uneliaasti instrumenttiinsa nojaava pystybasisti ja virnuileva pulska rumpali.




Tästä artikkelista se alkoi. Satunnainen Hesarin selailu vei mennessään. Puolitutun tytön houkuttelin mukaan ja jäimme molemmat koukkuun, koukkuun, jota muut eivät ymmärrä.

Me menimme Savoyhin 2003, me menimme Ratikkahalleille 2008 ja menemme taas, nyt kun on taas mahdollisuus.

Kun istuu pimeässä, kuulee oudot sanat, jotka vajavainen kielitaito kääntää kauniinrumiksi mielessä. Saha soi ja lumoava ääni maalaa kuvia, kohtaloita tarkasteltavaksi.

Tarinat ovat rujoja, täynnä inhottavuuksia. Kauhuelokuvat eivät vedä niille vertoja, ne ovat liian totta ollakseen viihdettä. Ja silti ovat sitä. Groteskit tarinat liikuttavat. Niiden imu on uskomaton. Vaikka vatsaa vääntää, on pakko seurata. Joskus yleisön joukosta, silloin kun ala-arvoinen vitsi saa suurimmat naurut, saattaa kuulua kysymys; onko tämä hauskaa?

Me kuuntelemme ja nautimme pimeydestä; näitä ei pitäisi kuunnella, tästä ei pitäisi pitää. Pimeys kätkee ja yhdistää; me olemme kaltaistemme parissa, täällä emme ole kummajaisia, joita outo musiikki kiehtoo, täällä olemme osa massaa.

Mieli karkaa muualle, se kulkee muiden kertojien mukaan. Löytää Sinuhen rakkat kadut, Kiekkomaailman, omamme vääristymän. Se kertoo niistä lukuisista kirjoista, joissa kuvattiin jengejä, huumeita, huoria ja väkivaltaa.

Maailmasta löytyy samat perusjuonet, samat kaupungit, samat kohtalot. Me vain ehkä kuvittelemme ne niin ainutlaatuisiksi, silloin kun ne koskettavat meitä, ajattelematta, että ne on jo niin monesti koettu. Uusintoja vain, vanhoja juonen lämmityksiä kertakerran jälkeen ja aina me suhtaudumme niihin, kuin kerta olisi, ei ehkä ensimmäinen, vaan erityinen.



Kuvat: Tigerlillies.com

Aika muuntaa niin paljon; se mikä tänään on normi oli eilen jotain muuta. Ennen oli toisin ja me emme sitä aina muista. Jossain muualla on edelleen toisin. Toisilla on vieläkin toisin. Omista lähtökohdistamme me tätä maailmaa katsomme.
Shockheaded Peter oli minulle periaatteessa tuttu satu, mutta you tube sai minut toivomaan, etten olisi siihen tässäkään määrin tutustunut. Aikuisten koettelemukset on helpompi hyväksyä. On niin helpompi antaa mielensä laukata friikkien matkassa, kuin ajatella, millainen lapsuus voikaan olla.

Näin kauheita saksalaiset kauhuromanttiset sadut oikeasti olivat ennen kuin Hollywood ne pilasi!

"Me emme ole viihdyttäjiä. Sirkusesityksemme toki on hyvää viihdettä, mutta se on sitä siinä mielessä kuin freak show voi olla viihdettä. Minusta meissä on jotain samaa kuin nyrkkeilyotteluissa tai jalkapallossa: se, mitä katsoja näkee, on kiistatta kiehtovaa, mutta hän ei ole varma, mikä häntä siinä oikein kiehtoo."

Lainaukset:Hanna Harju HS 3.8.2003

Joululahjoista

Jo 1700-luvulta lähtien ovat varakkaat perheet jakaneet keskuudessaan joululahjoja, mutta tavallisen kansan tapa siitä tuli vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Joskus viime vuosisadan alussa säätyläiset omaksuivat myös tavan antaa jonkun naamioituneen henkilön jakaa lapsille joululahjat. Aluksi jakajana toimi suomalaiskansallinen joulukulkuehahmo, joulupukki. Myöhemmin tehtävän sai saksalaisen "Weihnachstmannin" eli joulumiehen jäljitelmä, joka kuitenkin peri edeltäjänsä nimen.

Joululahjoja ostettiin 1700-1800-luvullakin eli joulu oli jo silloin osaksi kaupallinen, mutta tavallisesti myös säätyläiset valmistivat lahjat itse. Ainakin naiset neuloivat ja ompelivat lahjansa, miehet useammin ostivat ne. Lahjat olivat yleensä "jotain pientä", varakkaissa perheissä koristenauhoja ja kynänpyyhkimiä.

  ~ Suomalainen joulu, WSOY ~




perjantai 11. joulukuuta 2009

Joululaulut

Latinankieliset joulunajan kirkkolaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu itse; vanhimpia yhä laulettavia lienee  (Gloria in excelsis Deo), joka määrättiin vuonna 129 laulettavaksi jouluyönä. Kansankielisiä joululauluja alettiin kirjoittaa 1200-luvulla Italiassa, pian muissakin Euroopan maissa. Tuottelias virrentekijä Martti Luther runoili vuonna 1535 tunnetuimman jouluvirtemme Enkeli taivaan (Vom Himmel hoch) ja ilmeisesti myös sävelsi sen 1539. Kristikunnan luultavasti suosituin joululaulu Jouluyö juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht) syntyi jouluaattona 1818 Itävallassa pienessä Oberndorfin kylässä. Pastori Joseph Mohr keksi sanat ja urkuri Franz Gruber sävelen. Keskiyön messussa Gruber säesti laulua kitaralla, koska kirkon urut olivat rikki.

Vuoden 1986 virsikirjaan hyväksyttiin joululaulut Maa on niin kaunis (ristiretkeläisten hymni 1100-luvulta) sekä En etsi valtaa, loistoa (Jean Sibelius 1909), jälkimmäinen uutena sanoituksena. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnetut säveltäjämme tuottivat joululauluja ahkerasti sekä koulujen että kotien tarpeisiin. Sotien jälkeen alkoivat yhä suositummiksi tulla angloamerikkalaiset ja suomalaiset jouluiskelmät, viime vuosikymmeninä on lisäksi kuultu uusiin musiikinlajeihin sovitettuja versioita vanhoista klassikoista. Laulajien joukko on monista yhteislaulutilaisuuksista huolimatta vähitellen pienentynyt ja kuunteluun tyytyvien joukko kasvanut.


finlit.fi

Vuosipäivä

Elämä on kuuma päivä, kenties kuolema on viileä yö, elämä on matala poukama, kenties kuolema on kirkas, syvä vesi .
Waltari

torstai 10. joulukuuta 2009

Tontut

Alun perin tontut olivat kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Ruotsin sana tomten tarkoittaakin sekä tonttia että tonttua. Joulutontun synty ja asettuminen lahjojen tuojan rooliin alkoi saksalaisessa ja ruotsalaisessa lastenkirjallisuudessa 1860-70-luvuilla. Tonttua tekivät Ruotsissa tunnetuksi Viktor Rydbergin suosittu runo ja taiteilija Jenny Nyströmin kuvitukset, joissa hän puki tontun vanhaa talonpoikaista asua jäljitellen harmaaseen paitaan ja punaiseen piippalakkiin.

Kuvakirjojen ja postikorttien myötä tontut kotiutuivat pian Suomenkin jouluun ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina valkopartaisen pukin perheeseen. Uudessa joulutarustossa ne saivat toisinaan kumppanikseen äidillisen pukinmuorin, joka keitteli puuroa lahjojen varustelussa ahkeroivalle tonttulaumalle.

Joulutontut ovat meillä jo satavuotiaita ja kuuluvat koulun joulunäytelmien vakiokaartiin. Paperista leikatut punaiset tonttuhahmot juoksevat kauppaliikkeiden ja kotien ikkunoissa, pöytäliinoissa ja kuusenkoristeissa. Punaisesta tonttulakista on tullut samalla firmojen pikkujouluissa käytetty karnevaaliasuste.

finlit.fi

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Annan päivä



Kansan parissa vihreäviittaista Annaa pidettiin metsän emäntänä, Tapion tyttärenä, Päivölän emäntänä.

Annan päivänä aloitettiin joululeipomukset ja pantiin jouluolut: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Tiernapojat





Monen pikkujoulun kohokohta, Tiernapojat, herättää kysymyksiä sekä vanhan kielensä että Oulun seudun murreilmausten takia. Otan tähän vain pari kysytyintä: ”No tain tähtein” toistellaan ”Tähti se kulukeepi” -laulussa useaan kertaan. Yleensä kysytään vain tain-sanaa, koska tähtein-muodon ajatellaan ilman muuta liittyvän laulun aiheeseen eli joulutähteen; sen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemisistä. Tain-muodon taustalla on vanha murresana taa ’tämä’; tain tähtein merkitsee siis ’tämän tähden’. Toinen usein kysytty sana on altti (”Oi, altti kiitos Jumalan”). Se on lyhentymä alati-sanasta (vrt. ruotsin alltid).
kuva: graphicsfairy.blogspot.com

kotus.fi

Ohjeet Tiernapoikanäytelmään.

Tonttu Toljanteri - Tiernatontut




maanantai 7. joulukuuta 2009

Joulukuusen koristeet


kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Varhaisimmat joulukuusen koristeet olivat syötäviä. Ne olivat myöhäinen jäänne keskitalven pakanallisesta juhlasta; ne symbolisoivat tulevaa satoa ja sen runsautta.

Kuusenkoristeista omena on vanhakantaisin. Se on paitsi Aatamin ja Eevan, myös pyhän Nikolauksen eli joulupukin kristillisen esikuvan tunnus. Omenan väreissä – punainen ja valkoinen – on nähty niin elämän ja kuoleman kuin paratiisin, ja syntiinlankeemuksen symboliikkaa. Ajan myötä oikeat omenat vaihtuivat keinotekoisiin ja lopulta yksinkertaistuivat pelkiksi palloiksi.

Teollisesti tuotetut koristeet tulivat kauppoihin 1800-kuvun alkupuolella, mutta alkuaikoina ostokoristeisiin oli varaa vain harvoilla. Vuosisadan vaihteen joulukoristeet olivat ajan tyylin mukaisesti romanttisia, kuuseen ripustettiin lasienkeleitä, kelloja jne. Lasikoristeet tehtiin Euroopassa, jossa niitten valmistamisella on pitkät perinteet.


kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Erilaisilla nauhoilla, tähdillä ja kynttilöillä pyrittiin luomaan runsauden tunnelma. Kuusenkoristeita oli tapana askarrella perheissä itse. Jouluna 1924 ilmestynyt Kotiliesi kehotti lukijoitaan: ”pääasia on, että kuuseen saadaan runsaasti kynttilöitä ja että joulukuusen koristus on muuten kernaimmin kotikeinoin aikaansaatua”. Vanhimpia itse tehtyjä koristeita lienevät erilaiset paperisuikaleet, suosittuja ovat vuosikymmenten ajan olleet paperi- ja olkitähdet, makeiset, lippurivistöt ja kävyt unohtamatta ”pumpulilunta”.

~ Kotilieden suuri joulukirja ~



Valitse hyvä kuusi

* Tuore kuusi on kauniin vihreä ja se tuoksuu hyvältä. Neulaset pysyvät kiinni, kun oksia vetää sormien välissä. Nosta puu irti maasta ja kopauta takaisin. Jos neulaset tippuvat, valitse toinen yksilö.
* Kuljeta kuusi kotiin muoviin tai kankaaseen käärittynä.
* Vie kuusi parvekkeelle, terassille tai kylmään varastoon.
* Sulata puu viileässä hitaasti aatonaattona. Kuusen sulaminen kestää yhden työpäivän verran.
* Sahaa tyvestä parin sentin mittainen kiekko ja laita tyvi vesiämpäriin.
* Jos viileää paikkaa ei ole, vie kuusi vesiämpärissä kylmään suihkuun. Suihkuta muutaman tunnin välein.
* Lyhennä sulanut kuusi sopivan mittaiseksi, laita jalkaan ja täytä jalka vedellä. Vesipinnan on koko ajan oltava katkaisukohdan yläpuolella, muuten kuusi kuivuu.
* Lämpimässä ja kuivassa huoneessa kuusi imee jopa kolme litraa vettä päivässä. Lannoitetta kuusi ei tarvitse.
* Joulun jälkeen katkaise oksat ja laita kuusi pilkottuna säkkiin tai kääri paperiin, ettei neulasia karise kaikkialle. Vie kuusi taloyhtiön osoittamaan keräyspaikkaan tai sahaa se polttopuiksi. Kuusesta saa myös tuoksuvaa haketta kompostin seosaineeksi.

~ Marttaliitto ~

Ota kuusesta pois kuolleet neulaset ja ravistele roskat irti. Mittaa huoneen korkeus ja lyhennä kuusi sopivaksi. Ainakin muutama sentti kannattaa sahata tyvestä pois. Puun tyven tulee mahtua ohentamattomana jalkaan. Tyvestä ei saa poistaa kuorta. Kiristä jalan ruuvit ja pystytä kuusi.

Puun tyven leikkauspinta täytyy pitää vedessä koko ajan. Veden kulutus on suurin ensimmäisen vuorokauden aikana. Usein kuusenjalan vesitila on niin pieni, ettei se riitä koko vuorokaudeksi. Kuusenjalkaan voi tehdä reiän ja asettaa jalan tilavaan vesiastiaan. Näin kastelusta ei tarvitse huolehtia niin usein.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

6.12.1917

Viikonlopun kuvia

 

Kuka on perheeni?
Keitä perheeseeni kuuluu?

Onko jääkaappikuntani,
sama kuin perheeni?


Onko perhe
verisukulaisuussuhde?

Vai onko perhe
ystävät,
jotka valitsemme itsellemme?



Kuka minusta välittää?
Kuka auttaisi minua
jos tipahtaisin taloudellisten turvaverkkojen lävitse?



Kenestä minä välitän?
Kenet ottaisin jääkaappikuntaamme,
jos hän tarvitsisi apua?



Joulu
on antamisen aikaa.
Jouluna muistamme kaukaisempiakin
sukulaisia, tuttavia, naapureita.

Kenen heistä rinnalla olisin valmis
seisomaan tavallisena
harmaana arkena?
Kenen vuoksi
olisin valmis antamaan omastani?
Avaamaan
sydämeni,
kotini,
lompakkoni.


Haluaisin uskoa,
että jatkossakin
kykenisimme yhteiskuntana
auttamaan niitä,
joilla ei juuri sinä hetkenä
mene niin vahvasti.



Toivoisin,
ettemme ajautuisi
luokkayhteiskuntaan.
Elämään,
jossa perhe,
johon lapsi syntyy,
määrittäisi
lapsen tulevaisuutta
negatiivisesti.


"Pieniä ja keskisuuria yrityksiä kehittävän Panostajan hallituksen puheenjohtaja Matti Koskenkorva uskoo, että ylenmääräiset sosiaaliset turvaverkot ja tukitoimet ovat kulkemassa tiensä päähän.
- Suunnitelmataloudesta lähtevät sosiaaliset tuet ja turvaverkot heikkenevät tulevaisuudessa väistämättä. Itse kukin joutuu aiempaa enemmän pitämään huolta itsestään ja läheisistään, Koskenkorva uskoo.
Julkiset maksuautomaatit tulevat väkisin tiensä päähän, kun rahoittajaa ei tulevaisuudessa löydy."
Kauppalehti

Nikolauksen päivä

Kansan parissa pyhää Nikolausta pidettiin metsänjumalana.
Nikolaus sitoo maan ja vedet jään kahleisiin. ”Martti maata vahvistaapi, Antti aisoilla ajaa, Nikolaus sitoo kiinni”.

”Minkälainen ilma on Nikolauksen päivänä, sellaista koko joulukuu”.


Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

lauantai 5. joulukuuta 2009

Joulukortit

Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Lontoossa v. 1843. 1860-luvulla Saksassa syntyi todellinen joulukorttiteollisuus

Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871.




Kuva: graphicsfairy.blogspot.com


Ruotsalainen Jenny Nyström piirsi 1886–1946 lukuisia suosittuja joulukortteja, joita on edelleen saatavissa. Taiteilija Nyström antoi tontulle sen nyt jo vakiintuneen ulkonäön: pieni vanha mies, jolla on iloinen ilme, punainen myssy ja keskiaikaisen talonpojan vaatetus.

Suosittu joulukorttimotiivi on talvi. Luminen maisema ja lumiukot ovat yhtä tuttuja jouluaiheita kuin pukki poroineen.

kirjastovirma.net



Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Kotimaan viimeiset lähetyspäivämäärät
Kotimaan joulutervehdys (0,60 €),
myös Ahvenanmaalle tiistai 15.12.
2. luokan kirje (0,65 €) *) torstai 17.12.
1. luokan kirje (0,80 €) maanantai 21.12.
Pikakirje ja Korusähke kaikkialle Suomeen tiistai 22.12.

*) postitusmäärä kerralla vähintään 20 kpl ja lähetykset toimitetaan myymälään tai myyntipisteeseen
Sähköisesti lähetettävät joulutervehdykset

Lähetä postikortit netin kautta ja kännykällä viimeistään maanantaina 21.12. klo 14 mennessä, niin ne ehtivät kotimaassa vastaanottajalle jouluksi.



Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Ulkomaan viimeiset lähetyspäivämäärät Priority / 1.lk. Economy / 2.lk.
Pohjoismaat perjantai 18.12. perjantai 11.12.
Muut EU-maat ja Sveitsi keskiviikko 16.12. keskiviikko 9.12.

Muut Euroopan maat,
Kanada ja Yhdysvallat perjantai 11.12. perjantai 4.12.
Muut maat tiistai 8.12. perjantai 27.11.



Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kynttilät


Huolimattomuus ja välinpitämättömyys aiheuttaa joka joulu pahoja tulipaloja, jotka saavat alkunsa kynttilöistä. Muistuta vielä mieleesi, miten kynttilöiden valosta nautitaan oikein ja turvallisesti.

* Varmista, että kynttilä on tukevasti pidikkeessään.
* Kynttilöiden lähellä ei saa olla mitään syttyvää.
* Älä laita kynttilöitä television päälle.
* Älä laita kynttilöitä parvekkeelle muovikalusteiden päälle.
* Tuikkujen väliin pitää jäädä vähintään 5 cm tyhjää tilaa.
* Älä koskaan jätä kynttilää yksin palamaan.
* Ole tarkkana, ettei lapsi tai lemmikkieläin jää yksin palavan kynttilän kanssa.

Viimeinen sammuttaa aina kynttilän!

torstai 3. joulukuuta 2009

Joululyhde

Oletetaan, että joululyhteen juuret juontavat pakanuuden aikoihin. Ensimmäiset tiedot niistä ovat 1700-luvulta Ruotsista ja Norjasta. Lyhde liittyi talonpoikaiseen jouluun, kaupungeissa niitä ei käytetty.

Joululyhde on helppo yhdistää Kristuksen syntymäpaikkaan, mutta sen on selitty olevan myös pohjoismaisen viljauhrin jäänne. Uskottiin, että elonleikkuussa ensimmäiseksi tai viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän viljavuoden ja sen, etteivät linnut syöneet viljaa kesällä.

Lyhde oli vuosisadan alussa unohduksissa, mutta tuli suosituksi 1930-luvulla lehtien ja järjestöjen, kuten Marttaliiton, kautta.



kirjastovirma.net

Ostin vasta nyt ensimmäisen lyhteen. 
Laitoin sen tiukasti katajan oksanhankaan, 
mutta kuvaa en pimeyden keskeltä onnistunut saamaan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Korvatunturille muutto



Kolmekymmentäluku ei jouluperinteissä kuitenkaan pelkästään ihannoinut kansamme talonpoikaista menneisyyttä, vaan se loi myös uutta: joulupukin, muutettua Korvatunturin vakituiseksi asukkaaksi Lappi-aiheiset koristukset, porot, ahkiot ja lapinkodat ilmestyivät suomalaisiin koteihin. Pukin tarkka muuttovuosi on 1927, silloin radion Markus-setä ilmoitti lastentunnillaan, että pukin tunturilla on korvat, joilla se valvoo lasten tuhmaa ja kilttiä käytöstä.

Kotilieden suuri joulukirja




 Kuvat: Mauri Kunnas

tiistai 1. joulukuuta 2009

Askarrus


En ole askartelija, mutta ystävän seurassa moista taas kokeilin.
Ohuen ohut rautalanka oli liiankin kepoisaa vääntää, mutta ainakin on sitä käsityön tunnelmaa :)
Kortti sekä kahvi tädille tuomaan iloa joulun alusaikaan.
Toki teimme myös kortit Tiimarin ja Helsinki Mission keräykseenkin.
Hyvä mieli jäi vierailusta, askartelu on mukavaa, kunhan vain oppisi sysäämään ne epäröivät, rajoittavat ajatuksen sivuun.

Miksi muuten joulukahvia niin kovin annetaan joululahjaksi ja juodaan joulun jälkeen?
Itse nautin jouluisista tuoksuista ja mauista ennen joulua ja välipäiviä.

Piparkakkujen leipomisesta

Piparkakkujen leipomisesta

Lisää jauhot taikinaan kerralla ja sekoita vain vähän, jottein taikinaan muodostu sitkoa ja pipareista tule sitkeitä. Jos piparit kaulitaan ja otetaan muotilla, taikinaa vaivataan hieman, jotta se notkistuu ja leipoutuu hyvin.

Kaulintaa helpottaa, kun taikinan antaa ensin jähmettyä kylmässä. Samalla maut tasaantuvat. Jos haluat nopeuttaa työtä voit jakaa piparkakkutaikinan valmiiksi muovipusseihin tai kelmun väliin litteäksi paketiksi ja leipoa heti piparkakuiksi, kun paketti on kovettunut. Kun leivot pienen erän kerrallaan, taikina ei ehdi pehmetä liikaa.

Käytä kaulinnan apuna vehnäjauhoja, jottei taikina tartu kiinni, ja leivo pyöritettävät pikkuleivät suoraan leivinpaperin päälle. Kun pyörität pikkuleipiä käsin, kasta käsiä kylmään veteen aina välillä, niin taikina ei tartu kiinni.

Piparkakkumuotteja on monenlaisia. Muottina voi käyttää myös ohut reunaista juomalasia.

Paistolämpötilat ja ajat ovat viitteellisiä, sillä uunit ovat yksilöllisiä. Käytä uunin keskitasoa ja 175 - 200 asteen lämpöä. Vilkaise uuniin jo vähän ennen ohjeaikaa, etteivät pikkuleivät pääse kärähtämään. Koekakun paistaminen varmistaa lopputuloksen. Jos taikina on liian löysää, pikkuleipä leviää liikaa, ja taikinaan täytyy lisätä jauhoja. Liian kovaan taikinaan voi lisätä pehmeää rasvaa.

Anna kypsien pikkuleipien jäähtyä tasaisella alustalla. Säilytä pikkuleivät tiiviissä rasiassa. jotta ne pysyvät rapeina.





Kantolan piparpähkinät (pyöritettävät)

250 g voita
2 1/2 dl (200 g) sokeria
6 dl (375g) vehnäjauhoja
1 muna
1 rkl siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 1/2 tl soodaa
manteleita

Vatkaa leivontapehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää muut aineet, sooda jauhoihin sekoitettuna. Leivo pyöreitä palloja, joiden päälle painat manteliviipaleen. Paista 180 asteessa n. 10 min. Annoksesta tulee noin 80 piparipähkinää. (Riihimäkeläinen ohje)


Piparkakkukirja (Maahenki)



Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

maanantai 30. marraskuuta 2009

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Säleitä

Sunnuntain elo oli rattoisaa.
Helsinki 10,
vihersmoothie,
raakasuklaa
ja
laatuaikaa
äidin kanssa.





Kamera kotiutui reissultaan
täynnä kuvia kesästä.




Eikä meillä ole talvi.
Lauantai sujui perunamaalla
syystalkoissa.

"Mikä on tämä uusi vuodenaikamme, joka pimeytensä puolesta vaikuttaa talvelta, mutta väriensä ja lämpötilansa puolesta puhuu toista kieltä? Se on sylvi, syksyn ja talven risteytys, joka synnytettiin 1900-luvulla pitkän uurastuksen tuloksena. Se heräsi muotopuolena, nousi taivaalle ja jäi laelle jähmettyneenä makaamaan, ilmeettömät silmät auki. Se jäi syksyn ja talven väliin, jatkoi vielä kasvuaan, eikä talvi lopulta enää mahtunut vanhoille sijoilleen. Niin syntyi vuodenaika, jonka ansiosta Suomen etelärannikolla voi juoda joulukahvit ulkoilmassa, pyöräillä läpi vuoden ja tuntea olonsa eurooppalaiseksi. Talviharrastukset voi unohtaa, eikä talvivaatteita tarvitse vaivautua hakemaan kellarin uumenista. Kevyt lumisade on nyt luuytimiin asti tunkeutuvaa tihkusadetta".

~ Facebook - Sylvi. Väärä vuodenaika. ~






Opiskelen suoristusraudan käyttöä,
kerään inspiraatiota siivoamiseen
sekä
valtaan sohvan katsoakseni
kuka voittaa
sosiaalisen,
isoveli valvoo,
kisailun.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Joulu


Se alkoi huomaamatta, luulin, että se olisi poikkeus. Sillä kyllähän meillä oli omat iloiset traditiomme. Meillekin se oli ilon ja kulutusjuhlan aikaa. Sitten tuli se ensimmäinen joulu, joulu jolloin koetimme hymyillä itkenein silmin. Joulu josta ei tainnut jäädä yhtään valokuvaa tai muistoa. Sitä seurasivat ne muut joulut. Opimme varautumaan jouluihin nessupaketein ja laittamaan joulupöydän riisutuin versioin, laistamaan koristelusta ja siivoamisesta.

Tähän vuoteen,tähän jouluun, emme odota yhtään uutta surua, emme yhtään uutta luopumista. Me aiomme selvitä tästä joulusta. Onhan meillä toisemme, vaikkakin joukkomme on kutistunut, vaikka istumme suuren pöydän äärellä niin väljästi. Vaikka kaikki korostaakin mennyttä ja saa mielen enemmän kuin haikeaksi.

Koetan löytää joulun, koetan löytää sen riemun leimaaman juhlan, jatkuvan, sisuksia kalvavan pelon tilalle. Minä aion selvittää mistä joulu voisi meille koostua, millainen voisi olla vähemmän surullinen joulu. Näin ollen lainana kirjastosta pinoittain joulukirjoja, selaan internetin jouluisia sivuja ja koetan löytää uuden tavan viettää joulua. (jos totta puhutaan olen pelännyt joulun lähenemistä siitä saakka, kun viime joulun juhlasta lähdimme kotia kohden)



6.12.2008

...Meillä on taas surun kyllästämä joulu. Näihin on jo alkanut tottumaan. Se on pelottavaa. Näitä jouluja on ollut vasta muutama, mutta niistä on tullut meidän traditiomme. Lapsi on vanha ja silti niin nuori. Hänelle joulut sairaaloissa ovat normaaleita, muu on poikkeus. Nyt toivon, ettei joulumme mene sairaalassa, tässä surussa on kylliksi tälle joululle. En osaa kirjoittaa, enkä osaa lopettaa. Tuolla jossain isoäiti hengittää. Koettaa yskiä. Silmät avautuvat ja sulkeutuvat. Jouluruusu, Amarylis ja Joulutähti tuovat huoneeseen joulun, sen viimeisen, etuajassa. Me elimme laina-ajalla, jatkoajalla. Meille ei jäänyt mitään sanomatta, yhtään halausta antamatta. Me tiesimme tämän päivän koittavan. Minulla on ikävä. Minä kaipaan.


23.12.2005
Huomenna on kuulemma joulu. Minulla on suurimmalla osalle ihmisistä lahjat, kun olin ne ostanut hyvissä ajoin. Ostamme rosollin valmiina. En tiedä kuka paistaa kinkun, kai se paistetaan. Pipareita taitaa olla kymmenen kappaletta, nekin kaupantaikinasta. Torttuja saattaa olla jäljellä yksi per nokka ja laatikot ovat tädin pakkasesta. Lipeäkala syödään kuulemma uutena vuotena, paitsi että olen silloin töissä.

Huomenna on joulu. Muksu muuttuu heti surulliseksi, kun kuulee koko sanan. Me olemme kaikki naamat vakavina, vaikka koetammekin nauraa. En ole puhunut kuin yhden ystävän kanssa, mitäpä sitä muiden riemua pilaamaan. Huomenna on joulu ja joulusiivous on tekemättä. Huomenna on joulu ja osa lahjoista on paperoimatta. Voittoisaan piparitaloon en ole koskenut sen jälkeen kun mieleni teki heittää se seinään. Minä en heittele tavaroita, en koskaan. Mutta varmuuden vuoksi en koske siihen. Kokoan sen pian esille ja kuvaan loppuun.Huomenna on joulu ja minun pitäisi nukkua, kohta on taas vierailuaika.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tarina vailla ääniä

Katsoin videon kuuntelematta musiikkia. 
Annoin vähäeleisen 
värimaailman 
viedä mukanaan. 
Uppouduin 
filmin mieleen 
nostamiin 
ajatuksiin, mielikuviin. 
Ehkä se on tämä hetki, 
marras, 
pimeys, 
kuun vaihe,
 jokin. 

Tunsin syvästi, 
liikutuin.



Blogeista joita luen

Taina Lehtinen


En enää muista, miten alunperin eksyin blogien maailmaan. Sen tiedän, että koukutuin välittömästi. Aloitin neuleblogeista ja päiväkirjanomaisista blogeista. Lueskelin ruokablogeja, silloin kun keittiössämme valmistui herkkuja harva se päivä. Jossain vaiheessa totesin sisustusblogit paremmiksi, kuin lehdet. Nyt taidan selailla lifestyle-blogeja ja mietin, mistä löytäisin seuraavat helmet säännölliseen tarkkailuun. Ehdotuksia vastaanotetaan.


http://www.viidakkomies.com/
http://nelliina.blogspot.com/
http://elohiiri2.blogspot.com/
http://liiviantalossa.blogspot.com/
http://rampyla.vuodatus.net/
http://pusnus.blogspot.com/
http://www.olivialehti.fi/Tyyli/Tyyliblogi/tabid/66/Default.aspx
http://www.viipaleita.net/blog/satu/


perjantai 20. marraskuuta 2009

Sateiden välissä



Kuljimme halki sateen jälkeisen Helsingin.
Yö oli lämmin ja pimeä.
Nauroimme.
Puhuimme höpöjä.
Päädyimme Kampin mäkkiin syömään öiset juustopurilaiset.

Vanhantalon rappu kaikui askelista.
Hissin natina.
Kaikki ne tutut äänet.

Meikit pesimme pois ruokaöljyllä.
Kaivoimme t-paidat laatikosta.
Toivotimme hyvät yöt.
Kömmimme eri huoneisiin.
Kuulimme sateen soinnin peltikatolla.

Mietin yöllä, kuinka onnekas olenkaan.



Seuraavana päivänä kohtasin taas absurdin maailman.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Arkinen hemmottelu


Siirryin säännölliseen päivätyöhön pari vuotta sitten. Jätin taakseni vuorotyöt, opiskelun ja sen liikunnan, jota huomaamattani olin harrastanut. Alkuun päätetyöskentely jumiutti hartiat, kädet, kaiken. Kokeilin astangajoogan intensiiviviikonloppua, syvävenyttelyä, uintia, vesijuoksua, mutta sitten jumiuduin vesijumppaan.


Kerran viikossa koetan päästä huhkimaan jumitukset pois. Annan veden pehmentää liikkeet. Taistelen veden vastustusta vastaan. Ihmettelen kadonneita käsivoimia ja harkitsen aina punttien nostelusta innostumista.


Jumpan jälkeen uin muutaman altaanmitan. Pohdin hengitystekniikkani vajavaisuuksia, mutta olen ylpeä, kun osaan uida rintaa pää sukelluksissa. Mitä siitä, ettei altaanmittaan mahdu juuri kunnon hengitystä, kerkiää siellä toisessa päässä aivan hyvin puuskuttaa.



Ahkeroinnin jälkeen varaan aikaa olennaisimpaan; hemmotteluun. Annan veden hieroa niskan, kädet, selän ja jalkapohjat. Lopuksi pulahdan uppeluksiin kylmäaltaassa.

Rauhallinen saunominen, hiustenpesu ja ainainen harmittelu kotiin unohtuneen rasvan takia lopettavat illan itselle.




En tiedä kuinka paljon tästä puolituntisesta urheilusessiosta on kunnolle hyötyä, mutta mielialalle ja ajatuksille se tekee hyvää.



Lainasin kameraani, se matkaa ulkomailla. Olo on jotenkin vajavainen. En minä suuresti maailmaani kuviksi tallenna, mutta silti huomaan kaipaavani vanhaa rakkinettani suuresti.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Konserttiin


Niillä on keikka.
Lapsi haluaisi sinne.
Lippuja pitäisi olla jäljellä.
Enkä minä juuri kuulu faneihin.
En sillä tavoin tosissaan.
Toki olen lämmennyt
ja saatanpa hyvinkin lämmetä lisää.

Minulla ei ollut mielihalua
tanssia yleisön joukossa,

laulaa lauluja mukana,
niitä joiden sanat
eivät edes haparoiden ole mielessä.

Mutta
alkuviikko töissä,

se on ollut
kerta kaikkisen kamala.

Minulla on aina ollut
äärimmäisen hyvä
stressinsietokyky.
Kykenen elämään suurten paineiden alla.
Kun koettelemukset ovat lyöneet ylitseni
olen kiljunut haastaen;
etkö parempaan pysty?




Kun aikansa roikkuu
kuilunreunalla
hiuskarvan varassa,
kun on pannut peliin kaiken
ja hävinnyt

niin paljon
että olisi valmis
luovuttamaan,
mutta ei voi
koska aina
on vielä jotain
jonka puolesta

syöksyä
uusia tuulimyllyjä kohden.

Niin silloin
alkaa se sisäinen pimeys
nostaa päätään,
kuiskia

epäterveitä ehdotuksiaan.
Ja se,
että on aina sanonut
tai ai
nakin lähes aina
ainakin pahimpiin
EI

niin se ei enää
tunnu niin helpolta.

Näin ollen
ilta
taas yhden
synkemmän musiikin
esittäjän kanssa
saattaisi keventää päätä
sen verran että
taas jaksaisi
yhden päivän
niellä kaiken
mitä täytyy.


"Dancing on and on
In the night and the tears keep falling"


Georgiini

Heitti sammuva päivä miilu
ikkunoihimme ruskon viinin.
Tukkas mustassa yössä: hiilu
Syksyn ylpeimmän georgiinin.

Päivät syksyiset, säteilevät
hurman ylpeän tuta soi mun.
Valmut, neilikat vei jo kevät,
jätti daalian kultaloimun.

Kukka ylpeä sulle säilyy,
syksyn kultaisen georgiini.
Juomasarkassa eessäs päilyy
täysvuotinen, valmis viini.

En ma kysele:"Ikuisesti?"-
ensi yönä jo tulkoon halla!
Hehkun pelotta, tulisesti
niinkuin daalia talven alla.

Kuuma, rohkea, kirkas, hellä
olkoon tunteeni kypsä viini,
hehku kuoleman kynnyksellä,
syksyn ylpeä georgiini.

Kaarlo Sarkia
1902-1945