Olen kiintynyt eripari tuoleihimme, jokaisella niistä on tarinansa. Rakastan jatkettavaa, moneen venyvää pöytäämme. Mutta eriparisuus saa aikaan sen, että pimeä nurkkaus näyttää aina jotensakin sekavalta. Pöydän sävy ei ole valkea, se on kylmä, haalea ja sininen. Tuolit taas, ne huhkuvat kirjuvaa punaa, epämääräistä vihreää ja tummaa puuta.
Pöydän kulunut maali imee itseensä osansa aamun Hesarin uutisista ja sen puhtaaksi hinkkaaminen on joka päiväistä työtä ja siitä huolimatta se on nuhjuinen. Vanhat kahvimukien jäljet kertovat ammoisesta laiskuudesta ja kolot maalissa liian monista muutoista.
Vahakangas sopisi sottaavaiselle joukollemme, mutta sekin, niin kuin moni muukin, on jäänyt ajatukseksi. En ole edes osannut päättää minkä kokoisena pöytää pidämme, enkä niin ollen ole voinut ostaa pöydälle liinaa. Selityksiä, huonoja selityksiä.
Ruokaa laittaessa sain ahdistuskohtauksen kaappeja kaivellessani. Vaikka kuinka päätin pitää jonkinmoisen järjestyksen ruoka & astiakaapissani, on se taas mennyttä. Syvät hyllyt kätkevät niin helposti perälleen jotain, jota juuri tarvitsisi tai josta on juuri menossa päiväys.
Hyllypaperit ja muoviset reunuskoristeet ovat ilmeisesti olleet hyllyjä koristamassa aina seitsemänkymmentä luvulta, elleivät kauempaa, hyllypaperit taas lienevät uudempaa tuotantoa. Keittiöremontin koittaessa joutunen luopumaan näistäkin sisustuksemme kummallisuuksista.
Tein tällä viikolla päätöksen käyttää jatkossa enemmän rahaa kukkiin ja vähemmän makeisiin. Vieraiden tuoma kimppu piristää pöytää, sääli ettei se piristänyt mieltä uimahallin kassaneidin kanssa käydyn ikävämmän keskustelun jälkeen vaan lankesin makeispussiin. Lohtusyöminen on syvältä, mutta voi kuinka se tuntuikaan hyvältä sen yhden sokerihuuruisen hetken.
Uinti ja vesijuoksu sujuivat mitenkuten, altaat olivat täydet ja hiljaa jonossa posottaminen on hivenen mälsää. Mutta nyt on hiukset puhtaat, vielä kun muistaisi harjata suortuvat oikoiseksi. Jos oikein hurjaksi heittäytyisi niin huomenna taas voisi kiepaista sekavan nutturan, jonka kiinnittäisi taas kerran lyijykynällä, olen mestari unohtelemaan nutturapiikkejäni sinne sun tänne ja päätymään aina hätäratkaisuihin...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti