Possuja kävelyllä

Kipaisimme porukalla ihastelemaan uutta lempileipomoani.
Matkalla törmäsimme Keko-puotiin.Olisin löytänyt sieltä monta aarretta, mutta hillitsin mieleni.

Leipomosta meidän oli aivan pakko ostaa jokaiselle oma minimunkkipossu, vaikka ruoka-aika alkoi lähetä.

Possut olivat herkullisen tuoreita ja täynnä hyvää omenahilloa.
Minipossu ei edes saanut aikaa rasvasokeriäklötystä, kuten isommat toverinsa, vaan näitä olisi hyvinkin voinut napostella vaikka toisenkin ja ehkä hivenen kolmattakin...
Vaarallisia possusia siis.

Pikainen kierros Torkkelinmäellä ja Kalliossa olisi voinut tuottaa lukuisia kohtuullisia kuvia, mutta muu seurue ei pitänyt taiteellisia päämääriäni yhtä tärkeinä kuin nälkäänsä.
No sainpahan kumminkin muutaman tärähtäneen otoksen herkullisen värisistä taloista.

Voiko näin kaunista kantoa ollakaan?
Emme tunnistaneet puuta, mutta sen ulkoinen ja sisäinen kauneus teki vaikutuksen.