sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Nävertyneenä


Mannerlaattojen kokoisia limalauttoja on nielussani seilannut. 
Olen kokeillut troppia jos toistakin, tuloksetta.
Öisin havahdun, kröhin silmieni alle vähäunisuudesta kertovat renkaat.


Pöpöinenolo vie voimat,
nävertää suunnitelmiin aukkoja,
reikiä, joista hyvät aikomukset tipahtavat unohduksiin.

Olen minä ollut ahkerakin,
siirrellyt tavaroita paikasta toiseen,
pyyhkinyt pölyjä,
siivonnut,
vienyt 
laatikoittain tavaraa kierrätykseen.


Ja siihen somaan kotiin
kannoin sitten laatikoittain lisää tavaraa,
muistoja lapsuudesta,
asunnosta, 
joka oli toinen koti.

Aloitan tavara paljouden keskellä uudestaan urakkani.

"Jokaisella kodilla, jokaisella ihmisellä on ominaistuoksunsa. Kun sulkee silmänsä ja hengittää tuoksua syvään, voi hetkeksi pujahtaa menneeseen aikaan"...

2 kommenttia:

  1. No voi, paranemisia! Inkivääriä, timjamia, oreganoa, salviaa, rosmariinia, vihreää teetä haudutat, ehkä se auttaisi? Kivan kuuloinen vappu teillä oli, uudet traditiot, kyllä :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Inkivääriä tekisi mieli, isoja kimpaleita kuumaan veteen. Huomenna palajan kotiin kaupan kautta ja toteutan neuvosi ainakin osittain :)
    Uudet traditiot luovat uskoa siihen, että asioita voi muuttaa.

    VastaaPoista