Elämä ei ole sitten kun, sitten joskus. Totta kai sieluni itkee, anorektinen pankkitili ei ole ilo. Turvarahasto, yöllisten painajaisten osa karkoite, se sai siipeensä, pahasti. Mutta elämä on nyt. Nyt matkaamme. Pakenemme arkea, matkaamme itseemme.
Onhan se höperöä. Tämmöinen hötkyily, päätös sännätä jonnekin. Mutta ensimmäinen vuosipäivä, yhdessä, kaukana. Ei se tee asioita toiseksi, ei se saa asioita unohtumaan, mutta yhdessä, jossain muualla elämä jatkuu. Ja palatessamme ensimmäinen vuosipäivä on takanapäin, selvitetty.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti