Tai siltä ainakin tuntui. Vein iloisena hälisevän teinilauman nauttimaan yöpalaa palstalle. Siellä he kännykän valossa, käsikopelolla, kuka mitenkin, napsivat herkkupaloja piikkien lomasta. Kuu mollotti täytenä taivaalla ja oli juuri sellaista, kuin elokuussa parhaimmillaan on; lämmintä, pehmeää ja tummaa.
Tytöt ihastelivat sitä, että Helsingissäkin voi viljellä näin lähellä kotia, pitää ryytimaata, kasvattaa perunaa. Minustakin se on mahtavaa, etenkin tämmöisinä hetkinä, kun viljelystä pääsee nauttimaan suuri joukko.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti