Tarkennukseksi

Haluan korjata antamaani kuvaa.

En suinkaan ole koko joulua kiukutellut, kieriskellyt itsesäälissä.

En suinkaan.

Suurimman osan aikaa olemme lukeneet

ja puhuneet

(ja tietenkin laiskotelleet).

Rakastan flanellisia lakanoitani.

Muistan, kuinka lompakkoni itki verta

hankkiessani nämä ihanuudet Stockan

kanta-asiakas tarjouksesta.

Mutta nämä lakanat

ovat tehty puhtaasta, 

lämpimästä rakkaudesta.

Voiko ihminen muuta toivoa,

kuin lämpimän pedin,

hyvän kirjan

ja jonkun rakkaan jakamaan 

kokemuksen?

Lapsella on menossa se normaali teinivaihe,

jossa luetaan Nancystä ja Sidistä

ja kysytään ne kysymykset

elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, hulluudesta ja huumeista.

Niinpä me aika ajoin valloitamme sohvan.

Käymme keskusteluja.

Ja koetan kiihkottomasti sanoa,

ettei se kaikki kannata, 

että se kaikki rikkoo kaikkien niiden sydämet, 

jotka välittävät.

Vaikka onhan se yksi vanhimmista tarinoista;

Life fast, Die young and leave a good looking corpse.

Juhannuksen vietimme lapsen kanssa kaksin,

laiskotellen ja lukien.

Nyt vietimme joulun samaan tapaan.

Vaikka olenkin ollut satunnaisesti hankala,

niin olen minä nauttinutkin.

Runsain mitoin.

Känkkäränkkäkävely

Niinhän siinä sitten kävi,

ettei joulun turvottamaan otukseen

tepsinyt muu kuin

reippailu kirpakassa ilmassa.

Turha sitä on jäädä kotiin näyttämään

nyrpeää naamaa,

kun vika on itsessä.

Ja kävellessä möykky mielessä alkoi aueta.

Kaikki nähdyt painajaiset,

kaikki ne ajattelemattomat ajatukset,

kipupisteet.

En sano, että asiat olisivat

loksahdelleet paikoilleen,

ratkenneet tai edes helpottaneet.

Mutta sain äkäpusseilun syyn esiin

ja sain laitettua itseni ruotuun.

Kotiin palattuani olin jo monta astetta mukavampi ihminen.

Tasapainoisemmassa mielentilassa oli kepeämpi astella 

sairaalaan. 

Ajoitus oli hivenen pielessä,

emme kohdanneet toista suvunhaaraa, 

jotka olivat paitsi vierailulla,

niin myös hoidattamassa ensiavussa tytärtään.

Huomenna alkaa taas arki.

Huomenna ei tarvitse miettiä,

että tämä oli ensimmäinen joulu ilman niitä kaikkia,

vuoden aikana syystä tai toisesta

menetettyjä rakkaita.

Ensi joulu on varmaan jo helpompi.

Ainakin sitä ennen on paljolti arkea, jossa jo paremmin pärjäämme.

Napostelua ja juomaa

Merilevä maapähkinöitä, 

kylässä nautittuja suklaakonvehteja, 

jäätelöä.

Ja silti olo on omituinen.

Olen tottunut syömään lämpimän ruoan

tiettyyn aikaan,

napostelemaan hillitysti.

Nyt kaikki on sekaisin ja olo on

nälkäinen ja ylitäynnä.

Jos en muuten odota töiden alkua innolla,

niin kaipaan sen mukanaan tuomaa rytmiä.

Myöhään kukkuminen ja nukkuminen on suloista,

mutta olen päästänyt itseni liian pahasti retuperälle.

Hion jo mielessäni uudenvuoden päätöksiä ja vannon parantavani tapani,

ellen muutoin, niin ainakin palaan entiseen.

Joulun limuina on ollut Laitilan ihanuudet.

Monessa maku päihittää kanssajuomat ja viimeistään 

juoman ulkoasu muuttaa

limuhetken juhlaksi.

Eilen ja tänään

 

Vaisun joulun jälkeen koitti uusi päivä.

Sohvalla lokoilua kera kirjojen.

Tuntikausia tarinoita ja silmäniloa.

Ystävä perheineen kylässä.

Vanhempi pojista halusi piirustaa,

kun tädillä oli kyniä hassusti mukissa.

Kauaa hän ei mieltään malttanut,

vaan liittyi takaisin sohvaseurueeseen.

Eilen kaadoin karahviin vajaan pullon punaista luomuviiniä,

sitä samaa,

jota ostaessa minulta kysyttiin henkilöllisyystodistus.

Edelleen karahvissa on viiniä.

Mieleni tekee enemmän kuvata viiniä karahvissa, kuin nauttia sitä.

Ei voimakasta viiniä sovi oikein yksin nauttia.

Rauhaisaa joulua

Onnen täyteistä joulua

toivon teille

kaikille <3

 

people have got to believe

 www.skyone.co.uk

"All right," said Susan, "I'm not stupid. You're saying humans need ... fantasies to make life bearable."

No. Humans need fantasy to be human. To be the place where the falling angel meets the rising ape.

"Tooth fairies? Hogfathers?"

Yes. As practice. You have to start out learning to believe the little lies.

"So we can believe the big ones?"

Yes. Justice. Mercy. Duty. That sort of thing.

"They're not the same at all!"

Take the universe and grind it down to the finest powder and sieve it through with the finest sieve and then show me one atom of justice. And yet you act as if there were some sort of rightness in the universe by which it may be judged.

"Yes. But people have got to believe that or what's the point—"

My point exactly.

– Hogfather, Terry Pratchett

Väsyneenä olen melankolisuuteen taipuvainen

Viimeisiä valmisteluita.

Into vähissä.

Puolen yön jälkeen istuimme lattialla lapsen kanssa.

Puhuimme jouluista.

Nyt uni painaa silmäluomia.

Pitäisi jaksaa kiiruhtaa vielä tuokion.

Kyllä tämä tästä,

kun tämä pakollinen valmistautuminen on ohitse.

Voi olla, että tämä luminen kauneus,

tiedossa olevat herkut,

seura,

ei korvaa tunnekylläisyydessään

tuota tuokiota lattialla.

Siinä tuokiossa ei ollut

muuta joulua,

kuin voimakas rakkaus

ja tunteet syvinä.

Näin ollen kieltäydyn katumasta

eilistä alkuiltaa

työkavereiden kanssa

yhdessä pakenimme myyjäisten ruuhkaa,

ostoshysteriaa.

Istuimme pöydän ääreen, söimme, nauroimme, olimme kuluvassa hetkessä onnellisia.

Ja annoin piupaut stressille, siivoamiselle, paketoinnille.

Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Nyt on aikaa rakastaa.

Siksi pyydänkin sinua,

pysähtymään,

kertomaan tärkeimmillesi

että, he ovat tärkeitä.

Pesäpäivät

22.12.–23.12. ”Pesäpäivät”
Auringon sanottiin olevan kannoillaan eli pesässään. Mikäli aurinko ei pesäpäivinä paistanut, tulevasta kesästä tuli sateinen; mikäli aurinko pesäpäivinä paistoi, tuleva kesä oli kuiva ja poutainen.

Tuomaan päivä

Joulu katsottiin alkavaksi Tuomaan päivästä: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Kaiken ulkonaisen — teurastusten, leipomusten ja kynttilänvalamisen — piti olla valmiina. Joulurauha tarkoitti lepoa ja rauhallisuutta. Aika Tuomaasta jouluun kului nopeasti: ”Akan perintö ei kestä kuin Tuomaan päivästä jouluun.” Joulurauhan julistamisella säädettiin tavallista ankarammat rangaistukset mm. järjestyshäiriöistä ja aseiden käytöstä.

30-luvun ”keksintö” on Tuomaanristi. Ristit ovat vanhoja suomalaisia joulukoristeita. Niidenkin lähtökohta on pakanallisissa uskomuksissa: vuoden pimeämpänä aikana niitä tarvittiin suojaamaan pahoilta voimilta ja aikoinaan ne olivat myös apuna hedelmällisyystaioissa. Vuosisatain saatossa jouluristit hävisivät muualta paitsi Pohjanmaalta ja Turun saaristosta.

Kuva: porstuakirjastot.fi

Tuomaanristi on viime vuosisadan kansanomainen joulukoriste Korppoosta ja Iniöstä. Ruotsinkielinen Marttajärjestö kiinnostui jouluun liittyvistä kotimaisista ja pohjoismaisista perinteistä 30-luvun alussa ja se ”löysi” myös tuomaanristin ja alkoi myydä niitä. Risti hyväksyttiin välittömästi perisuomalaiseksi, ”kauniiksi kansalliseksi joulukoristeeksemme”, eikä kukaan tuntunut muistavan, että kyseessä oli pienen suomen-ruotsalaisen alueen paikalliskoriste.

Kotilieden suuri joulukirja

21.12

Pakanallinen joulu
ajattelin kertoa joulun vietosta hiukan erilaisesta näkökulmasta, koska olen pakana, siis kirkkoon kuulumaton ihminen, joka pitää arvossa vanhoja jumalia ajalta ennen kristinuskoa, sekä kunnioittaa luonnon kiertokulkua isoine taitekohtineen.
Minun jouluni, tai Yule, kuten mieluummin kutsun sitä, alkaa talvipäivänseisauksena, eli 21.12. Sinä yönä, vanhan perinteen mukaan, aurinko syntyy uudestaan, alkaen tuoda kevättä vähitellen maan päälle. JUhlin siis valon paluuta, auringon uudelleen syntymää ja valon voittoa Yulen aikaan. Kristittyjen joulupyhät laitettiin alkukirkon ja Rooman valtakunnan aikana Saturnalian päivän päälle, joka oli 25.12. ja Roomalaisten perinteinen aurinkojumalan juhlapäivä. Näin kansa saatiin vähitellen kristillistettyä, ilman että ihmiset kapinoivat liikaa vanhojen perinteiden menettämisen puolesta.¨

~ joulu.info ~

Wiccalaiset pitävät luonnon kiertokulkua pyhänä. Tämän nähdään vastaavan koko elämän kiertokulkua ja tästä syystä myöskin juhlapyhät juhlistavat sitä. Wiccalaiset juhlivat yleensä kahdeksaa juhlapyhää eli sapattia.
Neljä pääsapattia eli suurta sapattia, jotka ovat alkuperältään kelttiläisiä ja liittyvät mm. maanviljelykseen.


Loput neljä juhlapyhää, eli pienemmän sapatit ovat seisaukset ja tasaukset:
Yule (21. joulukuuta)
- talvipäivänseisaus, uusiutuminen, juhlitaan valon paluuta

~ pakanaverkko ~

Valoja

Tässä asunnossa on edellisten asukkaiden tavaroita.

Teemme aina joskus löytöjä.

Kuten nyt, löysimme vihreät, liki täysin toimivat lamput.

Nakkasin ne hyllyyn, koetin kätkeä suurimman osan palaneista lampuista.

Ja ihailin viheriää kajoa.

Viime päivät

Päivät ovat kuluneet,

virranneet ja soljuneet.

Sillä vaikka mitä tapahtuisi,

ei maailma edes hiljennä vauhtiaan.

 

Mutta minä hiljensi tahtia.

Kaivauduin sohvalle peiton alle.

Luin Portobellon noidan ja Mistään kotosin.

Selailin valokuvakirjoja

matkoistamme Lontooseen.

 Kaivoin jouluisia koristuksia esiin.

Koetin innostua joululahjojen ostamisesta.

Koko joulu hässäkästä.

Kun vuosia joulunaika sujuu tuttuun tapaan,

tulee siitä traditio.

Sitä oppii olemaan puhumatta joulustaan, vaikenemaan.

Sitä oppii löytämään joulumielen sairaalankäytäviltä,

hoitajien silmistä, desinfiointiaineen tuoksusta.

Joulu on yhdessäolon aikaa.

Me ahtaudumme pieneen,

punaiseen autoon,

aina vain pienemmällä porukalla,

matkaamme sairaalaan,

hautausmaalle.

En sano, että tämä olisi paha,

että tämä olisi vääränlainen tapa viettää joulua.

Meille riittää nykyään niin vähän.

Ruoat, pari lahjaa, yhteiset hetket.

Tämä on meidän tapamme viettää talvenjuhlaa.

Ehkä taas ensivuonna koetan

löytää toisenlaisen joulun.

Tällä kertaa tämä

on tarpeeksi.

Olen onnellinen siitä, mitä vielä on.

Jouluruusu

Olin kuullut kukasta nimeltä jouluruusu, mutta ensimmäisen kunnollisen kosketuksen sain siihen vasta viime vuonna. Tuntikausia sairaalan himmennetyssä huoneessa ja ikkunalla jouluruusu, siinä oli aikaa istua ja katsella kukkaa.

Melampos ja jouluruusu
Jouluruusu (Helleborus niger) oli jo antiikin aikana tunnettu lääkeyrtti, jonka ensimmäisiä käyttäjiä oli tarunhohtoinen parantaja Melampos. Kasvista kelpasi rohdoksi erityisesti sen tumma juuri, joka sai aikaan aivastuksia. Sen vuoksi kasvia nimitettiin mustaksi pärskäjuureksi. Siitä valmistettua lääkettä käytettiin joidenkin sairauksien ja varsinkin mielenvikaisuuden hoitoon aina 1800-luvulle saakka.

Musta pärskäjuuri rohtona
Musta pärskäjuuri on siis ikivanha lääkeyrtti, jota käytettiin erityisesti mielenvikaisuuden hoitoon. Antiikin humoraaliopin mukaan lima oli aivojen tärkein osa. Sen mukaisesti mielenvikaisuuden hoito perustui aivojen liiallisen limapitoisuuden vähentämiseen nenän kautta (Kudlien 1967). Juuri tästä syystä tarkoitukseen käytettiin aivastuksia ja limaneritystä aiheuttavaa mustaa pärskäjuurta. Olihan kaikille kokemuksestakin selvää, miten nenän tukkoisuuden korjaantuminen aivastelun seurauksena sai nuhan aikana aivot toimimaan kirkkaammin. Antiikin pneumaatikko-lääkärien mukaan musta pärskäjuuri oli ulostavan vaikutuksensa vuoksi voimakkain aine mustan sapen vähentämiseksi melankolian hoidossa (Aretaios 1959). Sitä käytettiin lääkkeenä eräissä muissakin sairauksissa, mm. halvauksissa ja kihdissä (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).


Mielenvikaisuuden hoito ja helleborus-kasvi liittyivät niin kiinteästi tosiinsa, että kreikan kielessä sana helleboraio, tarvita pärskäjuurta, tarkoittaa samaa kuin olla poissa tolaltaan, ja sana helleborizo samaa kuin saattaa järkiinsä. Kun antiikin aikana haluttiin viitata jonkun vähäjärkisyyteen, käytettiin peitettyjä solvauksia, joihin sisältyi paikannimi Antikyra. Kreikkalaiset sanoivat "Antikyras soi dei" (Antikyras on sinulle omiaan) ja roomalaiset sanoivat "Nonne vis Anticyram navigare" (Etkö haluaisi purjehtia Antikyraan?) (Bergmark 1981). Kyseinen Antikyra, joka sijaitsi Fokisissa Korintin lahden pohjoisrannalla, oli nimenomaan kuuluisa mustista pärskäjuuristaan, joista parhaat kasvoivat läheisellä Helikonin vuorella.

saunalahti.fi/arnoldus/mel_joul.html

Jouluruusu on erittäin myrkyllinen.

Uusi kamera

graphicsfairy.blogspot.com

Päätin hankkia uuden kameran.

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin Canoniin.

Pikkuinen kamera, ennen sitä täydellisen konkurssin

aiheuttavaa järjestelmäkameraa.

Mutta on tämäkin ilon aihe.

Aika kuluu vilkkaan,

kaikki vaatii huomiota.

Enkä totta puhuen jaksaisi juuri nyt

syventyä uuden merkkisen kameran saloihin.

Siitä huolimatta puserran uutukaistani käsissäni, onnellisena, kuvaamatta.

PMMP

"Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa
ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan
tarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaa
tai muuten hukun massaan monenkirjavaan"

Istuimme ystävän kanssan Crushissa siemailemassa smoothieitamme

kun puhe kääntyi keikkoihin.

Puhelimme viimeaikaisista keikoista,

menneistä, tulevista.

Ystävä tiesi PMMP:n hypityttävän kansaa Helsingissä ja koska kyseinen poppoo on tullut nähtyä Jyväskylässä ja Puumalassa, niin oli jo aika päästä näkemään heidät kotikulmilla.

Koetimme haalia paljon väkeä kasaan,

mutta myöhäinen ajankohta teki tehtävänsä.

Alkuillan istuskelu kera porukalla tehdyn pitsan

keräsi mukavan joukon ihmisiä keittiömme pöydän ääreen,

mutta keikalle meitä matkasi kolme.

 "En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan
verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin
Minä tunnen kaikki
ja tietenkin minut tunnetaan
valokeila aina osuu tähden askeliin"

 

Marssimme jonon ohi

hivenen luimistellen.

Kohotimme maljoja,

puhuimme päivän polttavista aiheista.

Musiikin alkaessa

annoimme sen viedä.

Tädit jaksoivat pomppia.

Jälkeenpäin kävelimme halki öisen Helsingin.

Toivotimme yöt ja jatkoimme tahoillemme.

Majapaikassani uni ei saanut mahdollisuutta.

Yö oli täynnä keskustelua, naurua.

Viikonloppu sujui onnellisesti kurssilla.

Miten yksi lyhyt viikonloppu,

joukko ystäviä,

leppoisa aika,

uuden oppiminen,

rauhaisa mieli

tekevätkään sielulle.

Sunnuntaina palasin kurssilta

toiveikkaampana, kuin aikoihin.

Lupauduin keittämään äidilleni teetä.

Valmistauduin nauruun.

Sillä elämälle täytyy antaa vain mahdollisuus,

kyllä se kääntää valoisammat kasvonsa meille.

Mikään yö ei kestä ikuisesti.

Mielen synkkyys karisee,

kunhan vain jaksaa

ponnistella ja uskoa.

Sen hetken

olin keveä,

täynnä uskoa huomiseen.

Tänään haalin tavaroita kasaan.

Hylkään aiotut jouluvalmistelut

ja matkaan sairaalaan,

sillä eihän joulu ole mitään

ilman traditioita.

"Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa"

Kataja

Viime vuosikymmeninä kataja on ajoittain  yrittänyt kilpailla kuusen kanssa joulupuun asemasta. Naistenlehdet ovat kuvanneet taiteilijoiden koristamia katajia ja mainostaneet katajaa taiteellisena, hyväntuoksuisena ja pieniin asuntoihin soveltuvana joulupuuna. Tämä muoti oli kuitenkin lyhytikäinen, ja vuonna 1977 katajan myynti joulupuuksi kiellettiin luonnonsuojelullisista syistä.

 ~ Suomalainen joulu, WSOY ~

Lucian päivän varhemmat kansanomaiset perineet

Ennen nykyisen gregoriaanisen kalenterin voimaantuloa talvipäivänseisaus sattui Lucian päiväksi. Niinpä kansa on pitkään pitänyt Lucian yötä vuoden pisimpänä yönä. Tästä johtuvat monet kansanomaiset Lucia-uskomukset eri puolilla Eurooppaa, myös täällä Pohjolassa. Jouluun Lucia liittyykin vain siksi, että hänen muistopäivänsä sattuu olemaan adventtiaikana.

Vuoden pisin yö sisälsi useidenkin kansojen uskomusten mukaan paljon vaaroja. Itse paholainen eli Luciferin on ajateltu tuolloin olevan kaikkein toimeliaimmillaan, ja kun Lucia ja Lucifer niminä muistuttavat läheisesti toisiaan, Luciaa on monin paikoin luultu myös Luciferin vaimoksi. Hänen päivänsä on oööut esimerkiksi Unkarissa ja Schwabenissa erityinen onnettomuuksien ja noitien päivä. Näin Euroopassa on elänyt oikeastaan kaksi aivan vastakkaista Lucia-perinnettä. Kansanperinteen tutkijat nimittävät näitä valoisan ja synkän Lucian perinteiksi.

Valoisan Lucian perinne elää edelleen Lucian kotimaassa Sisiliassa. Siellä hänen juhlansa on valojen juhla. Montedoron kaupungissa miehet, pojat ja lapset juoksevat auringonlaskun jälkeen palavat olkikuviot käsissään vuoren rinnettä alas karmeasti kirkuen kuin pakenisivat jotain vaaraa. He saapuvat kaupungin torille ja heittävät palavat kimppunsa sinne pystytettyyn kokkoon. Tämän joukon takana kuljetetaan tuota Lucia-neidon kuvaa, joka kantaa ihmissilmiä tarjottimellaan. Kuva asetetaan torille katsomaan tulta, joka ei aikoinaan voinut polttaa Luciaa.

Böömissä, Unkarissa ja Tonavan Schwabenissa on erilaisia ”synkkään Luciaan” liittyviä tapoja. Lucia on siellä demoni, paha henki. Hönet kuvataan olennoksi, jolla on maitosuppilo päässään ja liinainen vaate yllään. ”Svaabilaisessa Turkissa” miehet palmikoivat erityisen lucianpäväruoskan, jolla sitten piestään pikkupoikia. Monissa muissakin paikoissa Lucia on käsitetty nimenomaan lasten pelottelijaksi. Böömissä Lucialla on pukin sarvet ja hän uhkaa viiltää lasten vatsat auki. Kilteille hän sen sijaan antaa hedelmiä ja muita lahjoja. Lucia onkin näin kehittynyt moni8lla seuduilla meidän joulupukkiamme vastaava olento.

Kun Lucian yö on pitkä ja vaarallinen, siihen on tietysti liitetty myös taikuutta. Kroaatit ovat pitäneet tätä aikaa erityisen sopivana lemmentaikojen tekemiseen. Jostain tuntemattomasta syystä on myös tullut tavaksi, että Luoteis-Balkanilla sekä kapealla kaakkoisella alppialueella samoin kuin Ruotsissa ja nykyään tietysti Suomessakin Lucian päivänä syödään erityisiä luciapullia.

Kun kansanperinteen Lucia on näin monimuotoinen ja selittämätön ilmiö ja kun se esiintyy niin suosittuna hahmona eripuolilla Eurooppaa, monet tutkijat ovat olettaneet, että Luciassa kuvastuu jokin pakanuudenaikainen jumalatar tai ”keskitalven nainen”, ehkä kaksikin, toinen hyvä ja toinen paha, ja näiden jumalattarien perinne on sittemmin muuttunut jotensakin selittämättömäksi pyhimyksen juhlinnaksi.

Myös Ruotsiin saapuivat käsitykset sekä hyvästä että pahasta Luciasta. Toisaalta hänestä on sanottu, että hän oli jumalaa pelkääväinen ihminen tai jumalatar tai keisari Neron valittu, joka ei suostunut keisariin. Mestaaja antoi tälle neidolle pullan, jota kutsutaan luciapullaksi. Toisaalta Ruotsissa on elänyt myös vastakkainen perinne. On ajateltu, että häneen liittyi ”jotain pakanallista”. Hänen vaarallisena yönään oli sekä ihmisten että eläinten syötävä. Porsaiden teurastukseen Lucian aatto oli mitä sopivin ajankohta. Luciaan liitettiin myös pelokkaita käsityksiä ” Lucia-ukosta”.

Suomessa Lucian päivällä ei ole ollut perinteitä. Vanhat merkkipäivät tietää vain yhden sananlaskun, joka liittyy tähän päivään. Se on Nousiaisista: ”Lutun yö, Annan aatto, kukko kolmesti orrelta putoaa”. Suomessa Lucian päivä merkitsi viime vuosisadalla vain tytön nimipäivää. Se oli kuitenkin sikäli tärkeä päivä, että juuri joulukuun kolmantenatoista loppui koulujen syyslukukausi. Tästä syystä koulujen joulujuhlia sanottiin ”Lucia-juhliksi”. Näissä juhlissa ei kuitenkaan ollut Lucia-neitoa tai ”joulumorsianta”.

Suomalainen joulu – Kaisu Vuolio