sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Leppoisan lauantain ajatelmia

[päässäni ei ole sydvesti, kuten kuva väittää, vaan HM:n ikivanha "olkihattu"]

Eilen aamulla kitkin, kahvittelin ja vietin laatuaikaa kirjan kanssa. 
Auringossa aktivoitunut kilpikonna juoksutti minua toistuvasti.


Myyrille ei ilmeisesti maistu narsissit, 
tulppaanit ja ruusut sen sijaan maittoivat.
Niin, ne maittoivat edellistalvena
ja uusien tulppaanien sipulit jäivät istuttamatta
laskeskellessani, 
että tänä talvenakin
on etelässä
tammikuussa vielä maa sulaa.

Olin onnellinen ollessani väärässä.



Etsin reseptejä pursuavasta kansiostani
parsa-pekoni-piiraan ohjetta tuloksetta.
Muistan viekoittelevan kuvan valmiista piiraasta,
mutta ohjetta en löytänyt.
Edes ystäväni google ei osannut minua neuvoa.

Kuvassa oli pellille leivottu piiras, jossa vihreät parsat oli kääritty pekoniin.
Ohjeen keksiminen omasta päästä ei liene hankalaa.
Tosin parsat tuli tuossa odotellessa jo syötyä voisulan kanssa.

Kaipailisin vinkkejä tuohon parsa-pekoni-piiraaseen, miten sinä sen tekisit?


Mikäli malli sattuu näyttämään kamalalta, kannattaa sen hippilettivirityksistä ottaa vain varjokuvia.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa hassunkuriselta tuo "Auringossa aktivoitunut kilpikonna juoksutti minua toistuvasti" :). Minä olen syönyt noita tankoparsoja raakanakin salaatissa, kun ovat niin ihania. Tai sitten vain höyryttänyt ihan pari minuuttia. Pekonista en osaa sanoa mittään, kun en semmosta syö (en ole koskaan syönyt, ei maistu).

    VastaaPoista
  2. Vaihtolämpöisenä kilpikonna lataa auringosta semmoista liike-energiaa, ettei uskoisikaan. Ja kyllä, konnankin mielestä ruoho on vehreämpää jossain muualla, ei siinä, missä mielestäni olisi hyvä :D

    Parsat ovat ihania. Sen piiraan reseptin olisin mieluusti ottanut kokeilua varten, oli se sen verran veikeän näköinen.

    VastaaPoista
  3. Oi, löysin blogiisi. Tykkään kovasti! Minä olen parsan ja pekonin syönyt ihan keskenään. Taivaallisen hyvää. Piiras olisi varmasti myös, en löytänyt minäkään googlaamalla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Katja :)
    Parsa ja pekoni kieppuvat nyt sen verran taajaan mielessä, että niitä on pakko kokeilla yhdessä. Kai se piiraskin syntyisi, kun vaan keksisi sen muun täytteen ja laittaisi pekoniset parsat vain koristeiksi. Minä en vain ole oikein perehtynyt suolaisiin piiraisiin, niin arastelen...

    VastaaPoista
  5. Aivan kuin olisin tuollaisen piirasohjeen jossain kätköissäni nähnyt... no, selailin kaikkein todennäköisimmät kirjat, tuloksetta :( Kuulostaa kyllä hyvältä piirakalta, parsojen aika olisi nyt parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  6. Kaverikin sanoi lukeneensa vastaavasta, mutta ei muistanut sen kummemmin. Haastava ohje, mutta eiköhän se tule esiin, kun parsojen aika on ohi ;)

    VastaaPoista