sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kurtisaanin vuoteessa


Isovanhempien päiväpeitto pääsi hetkeksi käyttöön. Ei se sitä muuta, että olen ikuisuuden ollut kyllästynyt rautahirviöön, jota sängyksi kutsun, mutta saa se siihen pienen muutoksen. Ja uutta sänkyähän en osta, ennen kuin törmään siihen oikeaan sänkyyn.


Sarah Dunant:in kirja Kurtisaanin vuoteessa  pääsi uusinta luentaan ja sille on toisenkin lukemisen jälkeen paikka katsottuna kirjahyllystä. Kurtisaani Fiammetta Bianchinin ja kääpiö Buccinmaailma aukeni silmieni eteen. Kykenin siirtymään vaivatta Rooman kapuille, joilla veri lainehti, koin Venetsian rappion, kykenin näkemään mielessäni kaikki kuvaillut maisemat vaivatta, vaikken koskaan kuvatuissa paikoissa ole käynyt.


Luin myös Venuksen syntymän samalta kirjailijalta ja olin hyvin pettynyt. Kirja oli hyvä, mutta Kurtisaanin vuoteeseen verrattuna se oli hajanainen, sekava ja päähenkilö oli hermoille käyvä. Olisin ollu tkirjaan tyytyväisempi, ellei edellisen kirjan jälkeen ennakko-odotukset olisi olleet pilvissä. Löysin Dunantin sivuilta muitakin kirjoja luettavaksi, mutta pahaa pelkään, etten löydä kurtisaanin veroista, siinä tarinassa oli taikaa.

2 kommenttia:

  1. Ihanan tunnelmallisia kuvia makuuhuoneestasi! Todella kaunis, vanha pitsipeitto. Ihania tuollaiset vanhat perintötekstiilit, kuin myös yleensä kaikki vanhat perintötavarat, joissa tunnearvoa on valtavan paljon.

    Vaikka itsekin luen tosi paljon, enpä olekaan tuohon kirjailijaan ennen törmännyt. Pitääpä laittaa mieleen, jos syksyn ja talven pimeinä iltoina lukisi tuon lukemasi kirjan Kurtisaanin vuoteessa.

    VastaaPoista
  2. Vanhoissa tavaroissa on tarina, menneisyys joka tekee niistä minulle uusia tärkeämpiä. Lapsuudenaikaisissa tavaroissa on mukana oma henkilökohtainen historia, ne pitävät muistot vahvoina.

    Kurtisaanin vuoteessa on lukemisen arvoinen, siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista