perjantai 4. kesäkuuta 2010

Matkakuumeilua


Kun matkaan on enää vähän aikaa, alkaa haaveilu muuttua panikoinniksi. Mielessä laukkaavat kaikki ne paikat, jonne on päästävä, uudet ja vanhat. 

Mieli laatii listoja muistettavista asioista, on vaihdettava rahaa, haettava uusi Visa pankista, lainattava matkalaukut, päätettävä mitä pakkaa mukaan, etsittävä adapteri sähkölaitteille ja joka välissä hihkuttava hulluunnuttavaa hurmosta; me lähdemme reissuun!!!


Kun ensi kerran kävimme Lontoossa oli se Kokemus. Sitten tuli se karman kääntöreissu ja nyt emme enää edes koeta huijata ketään; olemme koukussa, totaalisen, onnellisen koukussa.

Ja miksemme olisi? Mikä voisi olla viehkompaa, kuin elää hetken omaa prinsessasatuaan? Lontoossa hurvittelemme budjetilla, jota emme kotomaassa koskaan hurvittelisi. Kierrämme puistoja, kävelemme katuja, ajamme metrolla ihan vain ajamisen riemun takia, säntäilemme mutkikkaissa tunneleissa ees ja taas ja emme eksy. Löydämme ihanat putiikit, torit ja markkinat. Juoksemme jalkamme uuvuksiin ja iltaisin kaadumme sänkyyn väsyneinä, eikä unta tarvitse odottaa.


Kensingtonin palatsin puutarhan pulu

Tietenkin näin voisi olla missä vain. Voisimme toteuttaa saman täälläkin. Mennä ja tulla, nuuhkia kaupunkejamme uusista kulmista, shopata ja hupsutella. Mutta se ei olisi sama. Vieraaseen suurkaupunkiin on ihana upota, muuttua osaksi kasvotonta massaa. Hetken aikaa voi olla kuka vain, mistä vain. Menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus ei sillä hetkellä määritä meitä. Silloin on vain se taianomainen hetki, hetki jolloin saa lomaa itsestään, elämästään. Saa hetkeksi tunteen, että kaikki on mahdollista.
  

Meidän ei alkuun pitänyt matkata Lontooseen, meidän piti käydä vain Berliinissä. Suunnitelma oli mainio. Uusi kaupunki varmasti lumoaisi meidät. Suunnitelmassa vain oli heikkous; sen laatijat. Matkatoimisto kauppasi kahden kaupungin matkaa kohtuu hintaan ja me emme mieltämme malttaneet. Näin ollen matkaamme Lontoon kautta Berliiniin ja varaudumme hengästyttävän ihanaan lomaan.


Mikäli talvella nyrpistelimme nenäämme säästölinjalle, jätimme väliin jotkin riennot, tingimme hankinnoista, olimme taloudellisia kuluttajia niin nyt toteamme, että se kannatti.

2 kommenttia:

  1. Englantilaiset puutarhat ovat aivan ihania! Matkailu kyllä avartaa, kun avoimin mielin lähtee sinne matkalle :)

    VastaaPoista
  2. Matkailu avartaa, mutta auttaa myös tiedostamaan, että oma pihani olisi kauhistus puutarhoihin vakavammin suhtautuvien kansojen parissa.

    VastaaPoista