Laskiaissunnuntai ja -tiistai

Sunnuntai sujui leppoisasti sukuloidessa.

Laskiaispullaa
ilman kuumaa maitoa.
Tarinoita menneestä.
Ikkunoilla lähenevää kevättä julistavat kukat.

Havahduin miettimään hyviä päätöksiäni.
Niitä päätöksiä,
joiden mukaan minun piti ostaa kukkia,
ei herkkuja.

Päätöksiä
joiden piti rajata ruokavaliota,
lisätä liikuntaa.

Rikotut lupaukset.
Rikkominen on niin helppoa.
Korjaaminen haastavaa.

Näin lomien jälkeen palaan kiltisti uimahalliin
ja lenkkipolulle,
mutta ensi sinne uimaan.

Vielä minä selätän sen,
vastustajista vaikeimman.
Itseni.

Mukavaa Laskiaistiistaita.

Kierrätyskulman antimia

Kevätaurinko ei piilottele pöydänpinnan likaa.
Kamera ikuistaa sen suurempana, kuin silmä näki.


Kierrätyspisteestä Naisen kirja vuodelta 1956


Aihealueet:

Naisen maailma
Kodinsisustus
Kasvatus, terveys ja sairaus
Ulkonainen minämme
Taitaville käsille
Tekstiilien tuntemus ja hoito
Kotitalouden ongelmia

Nappasin kirjan mukaani vitsillä.
Luin miehelle ääneen kihlajaiskätännöistä (vihjaavasti).
Kikattelin.
Jatkoin selaamista ja totesin, ettei hauskaa olleet kuin ennakkoluuloni.
Tietämättömyyteni määrä on suuri.
Käytöstavoissani on puutteita.
Kaikkia kirjassa esiteltyjä tapoja ei enää odoteta, mutta se ei ole mikään syy minun olla niistä tietämätön.

Kierrätyskulmasta tarttui mukaan
myös suloiset hokkarit ystävättären pojalle.
Tosin pikkujampalla lienee kova jalan kasvattaminen edessä, ennen kuin nämä ovat sopivat.
Mutta eihän näin suloisten ohi voi kävellä, eihän?

Possuja kävelyllä

Kipaisimme porukalla ihastelemaan uutta lempileipomoani.
Matkalla törmäsimme Keko-puotiin.Olisin löytänyt sieltä monta aarretta, mutta hillitsin mieleni.

Leipomosta meidän oli aivan pakko ostaa jokaiselle oma minimunkkipossu, vaikka ruoka-aika alkoi lähetä.

Possut olivat herkullisen tuoreita ja täynnä hyvää omenahilloa.
Minipossu ei edes saanut aikaa rasvasokeriäklötystä, kuten isommat toverinsa, vaan näitä olisi hyvinkin voinut napostella vaikka toisenkin ja ehkä hivenen kolmattakin...
Vaarallisia possusia siis.

Pikainen kierros Torkkelinmäellä ja Kalliossa olisi voinut tuottaa lukuisia kohtuullisia kuvia, mutta muu seurue ei pitänyt taiteellisia päämääriäni yhtä tärkeinä kuin nälkäänsä.
No sainpahan kumminkin muutaman tärähtäneen otoksen herkullisen värisistä taloista.

Voiko näin kaunista kantoa ollakaan?
Emme tunnistaneet puuta, mutta sen ulkoinen ja sisäinen kauneus teki vaikutuksen.

Valohoitoa

Muutamana päivänä
olen tietoisesti valohoitanut itseäni
kävelemällä ulkona.

Lumi ja valo repivät hämähäkin seitit mielestä.
Koetan löytää vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin.

Imen itseeni valoa.
Avaan verhot ja sälekaihtimet auringon edestä.
Se on tervetullut sisään,
paljastamaan viileässä valossa leikkivät pölyhiukkaset.

Hillityt sävyt

Kävelyä talvisessa säässä.
Vielä ei kevät tee tuloaan. Vielä on talvi.
Pikku pakkanen puree poskiin napakan punan.

Lumi kertaa valon määrän.
Yksityiskohdat nousevat valkeasta esiin.

Hillittyjä maavärejä.
Rauhallisia.
Vaatimattomia.

Kaiken keskellä Haavan räiskyvä pinta vetää huomion itseensä.

Kaupungissa

Teetä ja sympatiaa ja näkymä musiikkitalon työmaalle.

Remontin keskellä silmät taltioivat somia esineitä, muistoja lapsuudesta.

Lapsen teos vuosien takaa senkillä, joka on peräisin samasta, jo lopetetusta käytettyjen tavaroiden liikkeestä, josta kiikkustuolini on.

Ystävänpäivä

Muutama Lontoon makeinen sulostutti päivää. Illalla saunan jälkeen on vuorossa ystävänpäivähipat vielä tuntemattoman ystävän luona.

Elämänmuutoksissa parhautta ovat ystävät, jotka hankkivat sinulle kutsun juhliin, jonka kaltaiset eivät aikoihin ole kuuluneet normaali elämääsi.

Leipää

Kaupan leivät ovat virheettömiä, kaikki toistensa kopioita näöltään ja maultaan.

Pieni suloinen leipomo Torkkelinmäen kupeessa Franzeninkujalla tarjoaa jotain muuta.

Vanha rouva myy leipää talon kivijalassa
olevassa pikkuisessa leipomossa.
Asiakkaat teitittelevät myyjää ja ottavat hymyillen
paperiin käärityt leivät mukaansa.