Facebookkini etusivulla kerrottiin joitain aikoja sitten, kuinka Bollywood-elokuvissa kunnon monsuunisade (ja auton höyrystyneet ikkunat, joita tiivistyneen kosteuden aikaan saamat vesipisarat juovittavat) ajavat saman asian, kuin vanhoissa suomifilkoissa sinisellä taivaalla kiitävät pilvet (ja heinälato).
Kun taivas repesi
kasteli ohuen kesäleninkini märäksi
hetkessä
kaappasin kengät kassiin
naama virneessä
kasvot taivasta kohden käännettynä
hymyilin hullun heikkomielistä hymyä
vastustin halua nauraa ääneen
villisti
kirmailin halki Narinkkatorin
kaatamalla satavan veden huuhtoessa
kivet sileiksi kävellä
porskutin halki lätäköiden
hymyilin koko naamalla vastaantulijoille
katosten alla sadetta pitäville
nautin
se seutu oli hetken tilava ja avara
ihmiset piilottelivat sateelta
sateelta jota oli odotettu
monta piinallisen
hikistä tuntia
päänsäryn jomottaessa jossain silmien takana
odotettu suolanmaku ylähuulella
ärtyneenä
ja sade huuhtoi sen kaiken pois
liimasi vaatteet ihoon
sai riemun kuplimaan villisti
olisin vain halunnut tanssia sateessa
siellä keskustassa
muiden värjötellessä suojassa
olisin halunnut nauraa
olla hullu ja mieltä vailla
auto odotti minua
ikkunat eivät pysyneet auki
kosteus tiivistyi
märät vaatteet
takertuivat ihoon tiukasti
auto ajoi syvässä vedessä
pärskyttäen sitä kaaressa
ilma oli kuuma ja kostea
viattomana
nätisti
autossa istuessani
minulle valkeni Bollywood elokuvien aistillisuus
ei mitään halpahintaista kehojen hinkutusta
vaan villitsevää
lämmintä sadetta
kaatamalla
poistamaan kuumuuden aiheuttaman ärtymyksen
Kuvat toukokuulta
Tekstit
