tummana kaipuuta soi

Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.

26.2.2010

Hän pistää ain raitilla tanssiks

Siel laulan, taas laulan ja tanssin kun metsien kaupungin humina se soi.
Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttöäreni, ohoi!
(kulkurin valssi)

kotitölli se sittenkin turvaisin on
se on ahdas mutta ei rakkaudeton
minä ymmärsin sen, olin onnellinen
(veljeni Jan)

Vapaaehtoinen

Joskus kaupunki saa hymyn huulille.

Ystävänpäivä

Suloisinta ystävänpäivää blogiystävilleni <3

Kurssilla

Kotoisa

Blogeissa surffailu voi koitua kalliiksi. Kaikki alkoi viattomasti; lueskelin Junikan Dekkarimaniaa etsiskellessäni mukavaa iltalukemista. Törmäsin termiin cozy mystery, kiinnostuin M.C. Beatonin Agatha Raisin-kirjoista ja marssin Akateemiseen hakemaan omani.

Kirja oli mainio, se vain tuli luettua liian nopsaan. Hotkaisin sen hetkessä. Juuri tähän oli tarve ja tilaus. Nyt siis en itke tulevien kirjojen hintaa, mikäli en niitä kirjastosta nouda, vaan kaipuutani englantilaiseen pikkukylään.

Joskus ammoin vietin kuukauden pikkuisessa Belstonen kylässä, jossa kyläläisten keski-ikä taisi silloin olla reilusti yli kuudenkymmenen. Tai nyt sanoin väärin, en toki kylässä ollut, vaan sen laidalla, keskellä sumuisia nummia, siellä villiponien ja lampaiden keskellä. Lisää tarinoita englantilaisista pikkukylistä ja olen mennyttä, en enää kykene vastustamaan kiusausta.

Kokeilu

Hei, olen satu ja kokeilemaan ensi kertaa kännykällä bloggaamista. Tämä on jännittävää.

Hiihtämässä

 Lauantaina suksi luisti, taaksepäin. Miinuskelin voiteet ja plussakelin ilma. Tasatahtia lykkiminen, lipsuminen, se kävi kuulkaat liikunnasta.

 Vanhasta kamerasta alkaa loppua puhti. Kuvien laatu on laskenut, en tiedä mitä tehdä, saisiko sen vielä jossain parempaan kuntoon?

Meillä päin saa latujen varsilla ihailla jylhiä maisemia, merenlahdelmia ja raunioita. Jokaiseen makuun jotakin.

 Latukone tuli minua vastaan, sain koko lenkin reippailla haastavalla ladulla. Kuljettajan hymy, hänen nähdessään hikisen hiihtäjän kamera kourassa, oli jotakin suloista.

Julma, julma ihminen

"Yksi julmimman kohtalon saaneista eläimistä ovat kanat. Kanojen geenien, ravinnon ja ympäristön muokkaamisen ansiosta broilerien keskipaino kasvoi 1935–1995 peräti 65 prosenttia, mutta samaan aikaan kana saatiin kasvatettua yhä nopeammin myyntikelpoiseksi, ja sen ravinnontarve saatiin supistumaan 60 prosenttia.
--
Kanat elivät aikoinaan 15–20 vuotta, mutta teollisuus on luonut lihantuotantoa varten broilerikanan, joka on kuusiviikkoisena valmis tapettavaksi. Itse asiassa broilerit on pakko tappaa näin nuorina, koska geneettiset muutokset johtavat tuhoisiin sairauksiin kanan eläessä pidempään.
--
Broilerikasvattamoilla on helposti kymmeniä, jopa satoja tuhansia lintuja. Kutakin lintua kohti on tilaa alle yhden A4-paperin verran. Ne elävät kuusiviikkoisensa ritilöiden päällä ikkunattomissa rakennuksissa. Valoja pidetään päällä suurimman osan vuorokaudesta, jotta ne söisivät mahdollisimman paljon ja lihoisivat mahdollisimman nopeasti" .

Taloussanomat

Sunnuntai valkeni lupaavana ja valoisana, mutta Taloussanomien artikkeli pysäytti, sai mielen tummumaan. (Hei oikeasti, sunnuntai aamu ja minä luen Taloussanomia, mikä minulla on hätänä?). Koska on taas kerran hoppu, en avaudun ajatelmistani, enkä niistä tunnelmista vaan säntään pakkaamaan työkamat rinkkaan, kipaisen mummolle, syön pikaisen aterian perheen kesken, säntään toiselle puolen pääkaupunkiseutua extrahommiin ja palailen aivan liian myöhään kotio valmistautumaan ensi viikkoon, joka toivottavasti ei ole niin hoppuinen kuin tämä viikko oli.

Näin idyllisesti kun voisimmekin kasvattaa lapsemme ja eläimemme.

Vaihtoehtoinen todellisuus

Ensin asiasta kuulee jostain, tai tulee lukeneeksi, kuten minä nyt. Niin, luin siitä jostain blogista juuri, enkä enää muista mistä [löytyi]. Asia siis ensin hipaisee sinua, jättää pienoisen muistijäljen. Sitten hoksaat, että olet törmännyt siihen aiemminkin, ettei se olekaan täysin vieras, ennalta tuntematon. Sitten saat aiheeseen liittyvän facebook kutsun ja asia alkaa kiehtoa sinua enemmän.

Minua kiehtoo nyt steampunk. Ei, se ei ole sitä musiikkia, johon olen pikkuhiljaa höyrähtänyt, siis konsertissa esitettynä. Se on kai kuin siivu minua viime aikoina miellyttäneitä elokuvia; Holmesia ja Adèle Blanc-Seciä.

Steampunk (höyrypunk) on 1980-luvulla kiteytynyt science fiction -kirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus.

Wikipedia

En minä tiedä, onko steampunk minua varten, mutta Atelier O. Haapalan projekti voisi olla minua varten,s illä ei kai koskaan voi olla liian vanha ja totinen leikkimään hetken pukuleikkejä?