Rauhaisaa joulua

Onnen täyteistä joulua

toivon teille

kaikille <3

 

people have got to believe

 www.skyone.co.uk

"All right," said Susan, "I'm not stupid. You're saying humans need ... fantasies to make life bearable."

No. Humans need fantasy to be human. To be the place where the falling angel meets the rising ape.

"Tooth fairies? Hogfathers?"

Yes. As practice. You have to start out learning to believe the little lies.

"So we can believe the big ones?"

Yes. Justice. Mercy. Duty. That sort of thing.

"They're not the same at all!"

Take the universe and grind it down to the finest powder and sieve it through with the finest sieve and then show me one atom of justice. And yet you act as if there were some sort of rightness in the universe by which it may be judged.

"Yes. But people have got to believe that or what's the point—"

My point exactly.

– Hogfather, Terry Pratchett

Pesäpäivät

22.12.–23.12. ”Pesäpäivät”
Auringon sanottiin olevan kannoillaan eli pesässään. Mikäli aurinko ei pesäpäivinä paistanut, tulevasta kesästä tuli sateinen; mikäli aurinko pesäpäivinä paistoi, tuleva kesä oli kuiva ja poutainen.

Tuomaan päivä

Joulu katsottiin alkavaksi Tuomaan päivästä: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Kaiken ulkonaisen — teurastusten, leipomusten ja kynttilänvalamisen — piti olla valmiina. Joulurauha tarkoitti lepoa ja rauhallisuutta. Aika Tuomaasta jouluun kului nopeasti: ”Akan perintö ei kestä kuin Tuomaan päivästä jouluun.” Joulurauhan julistamisella säädettiin tavallista ankarammat rangaistukset mm. järjestyshäiriöistä ja aseiden käytöstä.

30-luvun ”keksintö” on Tuomaanristi. Ristit ovat vanhoja suomalaisia joulukoristeita. Niidenkin lähtökohta on pakanallisissa uskomuksissa: vuoden pimeämpänä aikana niitä tarvittiin suojaamaan pahoilta voimilta ja aikoinaan ne olivat myös apuna hedelmällisyystaioissa. Vuosisatain saatossa jouluristit hävisivät muualta paitsi Pohjanmaalta ja Turun saaristosta.

Kuva: porstuakirjastot.fi

Tuomaanristi on viime vuosisadan kansanomainen joulukoriste Korppoosta ja Iniöstä. Ruotsinkielinen Marttajärjestö kiinnostui jouluun liittyvistä kotimaisista ja pohjoismaisista perinteistä 30-luvun alussa ja se ”löysi” myös tuomaanristin ja alkoi myydä niitä. Risti hyväksyttiin välittömästi perisuomalaiseksi, ”kauniiksi kansalliseksi joulukoristeeksemme”, eikä kukaan tuntunut muistavan, että kyseessä oli pienen suomen-ruotsalaisen alueen paikalliskoriste.

Kotilieden suuri joulukirja

Jouluruusu

Olin kuullut kukasta nimeltä jouluruusu, mutta ensimmäisen kunnollisen kosketuksen sain siihen vasta viime vuonna. Tuntikausia sairaalan himmennetyssä huoneessa ja ikkunalla jouluruusu, siinä oli aikaa istua ja katsella kukkaa.

Melampos ja jouluruusu
Jouluruusu (Helleborus niger) oli jo antiikin aikana tunnettu lääkeyrtti, jonka ensimmäisiä käyttäjiä oli tarunhohtoinen parantaja Melampos. Kasvista kelpasi rohdoksi erityisesti sen tumma juuri, joka sai aikaan aivastuksia. Sen vuoksi kasvia nimitettiin mustaksi pärskäjuureksi. Siitä valmistettua lääkettä käytettiin joidenkin sairauksien ja varsinkin mielenvikaisuuden hoitoon aina 1800-luvulle saakka.

Musta pärskäjuuri rohtona
Musta pärskäjuuri on siis ikivanha lääkeyrtti, jota käytettiin erityisesti mielenvikaisuuden hoitoon. Antiikin humoraaliopin mukaan lima oli aivojen tärkein osa. Sen mukaisesti mielenvikaisuuden hoito perustui aivojen liiallisen limapitoisuuden vähentämiseen nenän kautta (Kudlien 1967). Juuri tästä syystä tarkoitukseen käytettiin aivastuksia ja limaneritystä aiheuttavaa mustaa pärskäjuurta. Olihan kaikille kokemuksestakin selvää, miten nenän tukkoisuuden korjaantuminen aivastelun seurauksena sai nuhan aikana aivot toimimaan kirkkaammin. Antiikin pneumaatikko-lääkärien mukaan musta pärskäjuuri oli ulostavan vaikutuksensa vuoksi voimakkain aine mustan sapen vähentämiseksi melankolian hoidossa (Aretaios 1959). Sitä käytettiin lääkkeenä eräissä muissakin sairauksissa, mm. halvauksissa ja kihdissä (Encyclopaedia Britannica XIII 1910).


Mielenvikaisuuden hoito ja helleborus-kasvi liittyivät niin kiinteästi tosiinsa, että kreikan kielessä sana helleboraio, tarvita pärskäjuurta, tarkoittaa samaa kuin olla poissa tolaltaan, ja sana helleborizo samaa kuin saattaa järkiinsä. Kun antiikin aikana haluttiin viitata jonkun vähäjärkisyyteen, käytettiin peitettyjä solvauksia, joihin sisältyi paikannimi Antikyra. Kreikkalaiset sanoivat "Antikyras soi dei" (Antikyras on sinulle omiaan) ja roomalaiset sanoivat "Nonne vis Anticyram navigare" (Etkö haluaisi purjehtia Antikyraan?) (Bergmark 1981). Kyseinen Antikyra, joka sijaitsi Fokisissa Korintin lahden pohjoisrannalla, oli nimenomaan kuuluisa mustista pärskäjuuristaan, joista parhaat kasvoivat läheisellä Helikonin vuorella.

saunalahti.fi/arnoldus/mel_joul.html

Jouluruusu on erittäin myrkyllinen.

Kataja

Viime vuosikymmeninä kataja on ajoittain  yrittänyt kilpailla kuusen kanssa joulupuun asemasta. Naistenlehdet ovat kuvanneet taiteilijoiden koristamia katajia ja mainostaneet katajaa taiteellisena, hyväntuoksuisena ja pieniin asuntoihin soveltuvana joulupuuna. Tämä muoti oli kuitenkin lyhytikäinen, ja vuonna 1977 katajan myynti joulupuuksi kiellettiin luonnonsuojelullisista syistä.

 ~ Suomalainen joulu, WSOY ~

Lucian päivän varhemmat kansanomaiset perineet

Ennen nykyisen gregoriaanisen kalenterin voimaantuloa talvipäivänseisaus sattui Lucian päiväksi. Niinpä kansa on pitkään pitänyt Lucian yötä vuoden pisimpänä yönä. Tästä johtuvat monet kansanomaiset Lucia-uskomukset eri puolilla Eurooppaa, myös täällä Pohjolassa. Jouluun Lucia liittyykin vain siksi, että hänen muistopäivänsä sattuu olemaan adventtiaikana.

Vuoden pisin yö sisälsi useidenkin kansojen uskomusten mukaan paljon vaaroja. Itse paholainen eli Luciferin on ajateltu tuolloin olevan kaikkein toimeliaimmillaan, ja kun Lucia ja Lucifer niminä muistuttavat läheisesti toisiaan, Luciaa on monin paikoin luultu myös Luciferin vaimoksi. Hänen päivänsä on oööut esimerkiksi Unkarissa ja Schwabenissa erityinen onnettomuuksien ja noitien päivä. Näin Euroopassa on elänyt oikeastaan kaksi aivan vastakkaista Lucia-perinnettä. Kansanperinteen tutkijat nimittävät näitä valoisan ja synkän Lucian perinteiksi.

Valoisan Lucian perinne elää edelleen Lucian kotimaassa Sisiliassa. Siellä hänen juhlansa on valojen juhla. Montedoron kaupungissa miehet, pojat ja lapset juoksevat auringonlaskun jälkeen palavat olkikuviot käsissään vuoren rinnettä alas karmeasti kirkuen kuin pakenisivat jotain vaaraa. He saapuvat kaupungin torille ja heittävät palavat kimppunsa sinne pystytettyyn kokkoon. Tämän joukon takana kuljetetaan tuota Lucia-neidon kuvaa, joka kantaa ihmissilmiä tarjottimellaan. Kuva asetetaan torille katsomaan tulta, joka ei aikoinaan voinut polttaa Luciaa.

Böömissä, Unkarissa ja Tonavan Schwabenissa on erilaisia ”synkkään Luciaan” liittyviä tapoja. Lucia on siellä demoni, paha henki. Hönet kuvataan olennoksi, jolla on maitosuppilo päässään ja liinainen vaate yllään. ”Svaabilaisessa Turkissa” miehet palmikoivat erityisen lucianpäväruoskan, jolla sitten piestään pikkupoikia. Monissa muissakin paikoissa Lucia on käsitetty nimenomaan lasten pelottelijaksi. Böömissä Lucialla on pukin sarvet ja hän uhkaa viiltää lasten vatsat auki. Kilteille hän sen sijaan antaa hedelmiä ja muita lahjoja. Lucia onkin näin kehittynyt moni8lla seuduilla meidän joulupukkiamme vastaava olento.

Kun Lucian yö on pitkä ja vaarallinen, siihen on tietysti liitetty myös taikuutta. Kroaatit ovat pitäneet tätä aikaa erityisen sopivana lemmentaikojen tekemiseen. Jostain tuntemattomasta syystä on myös tullut tavaksi, että Luoteis-Balkanilla sekä kapealla kaakkoisella alppialueella samoin kuin Ruotsissa ja nykyään tietysti Suomessakin Lucian päivänä syödään erityisiä luciapullia.

Kun kansanperinteen Lucia on näin monimuotoinen ja selittämätön ilmiö ja kun se esiintyy niin suosittuna hahmona eripuolilla Eurooppaa, monet tutkijat ovat olettaneet, että Luciassa kuvastuu jokin pakanuudenaikainen jumalatar tai ”keskitalven nainen”, ehkä kaksikin, toinen hyvä ja toinen paha, ja näiden jumalattarien perinne on sittemmin muuttunut jotensakin selittämättömäksi pyhimyksen juhlinnaksi.

Myös Ruotsiin saapuivat käsitykset sekä hyvästä että pahasta Luciasta. Toisaalta hänestä on sanottu, että hän oli jumalaa pelkääväinen ihminen tai jumalatar tai keisari Neron valittu, joka ei suostunut keisariin. Mestaaja antoi tälle neidolle pullan, jota kutsutaan luciapullaksi. Toisaalta Ruotsissa on elänyt myös vastakkainen perinne. On ajateltu, että häneen liittyi ”jotain pakanallista”. Hänen vaarallisena yönään oli sekä ihmisten että eläinten syötävä. Porsaiden teurastukseen Lucian aatto oli mitä sopivin ajankohta. Luciaan liitettiin myös pelokkaita käsityksiä ” Lucia-ukosta”.

Suomessa Lucian päivällä ei ole ollut perinteitä. Vanhat merkkipäivät tietää vain yhden sananlaskun, joka liittyy tähän päivään. Se on Nousiaisista: ”Lutun yö, Annan aatto, kukko kolmesti orrelta putoaa”. Suomessa Lucian päivä merkitsi viime vuosisadalla vain tytön nimipäivää. Se oli kuitenkin sikäli tärkeä päivä, että juuri joulukuun kolmantenatoista loppui koulujen syyslukukausi. Tästä syystä koulujen joulujuhlia sanottiin ”Lucia-juhliksi”. Näissä juhlissa ei kuitenkaan ollut Lucia-neitoa tai ”joulumorsianta”.

Suomalainen joulu – Kaisu Vuolio

Joululahjoista

Jo 1700-luvulta lähtien ovat varakkaat perheet jakaneet keskuudessaan joululahjoja, mutta tavallisen kansan tapa siitä tuli vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Joskus viime vuosisadan alussa säätyläiset omaksuivat myös tavan antaa jonkun naamioituneen henkilön jakaa lapsille joululahjat. Aluksi jakajana toimi suomalaiskansallinen joulukulkuehahmo, joulupukki. Myöhemmin tehtävän sai saksalaisen "Weihnachstmannin" eli joulumiehen jäljitelmä, joka kuitenkin peri edeltäjänsä nimen.

Joululahjoja ostettiin 1700-1800-luvullakin eli joulu oli jo silloin osaksi kaupallinen, mutta tavallisesti myös säätyläiset valmistivat lahjat itse. Ainakin naiset neuloivat ja ompelivat lahjansa, miehet useammin ostivat ne. Lahjat olivat yleensä "jotain pientä", varakkaissa perheissä koristenauhoja ja kynänpyyhkimiä.

  ~ Suomalainen joulu, WSOY ~

Joululaulut

Latinankieliset joulunajan kirkkolaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu itse; vanhimpia yhä laulettavia lienee  (Gloria in excelsis Deo), joka määrättiin vuonna 129 laulettavaksi jouluyönä. Kansankielisiä joululauluja alettiin kirjoittaa 1200-luvulla Italiassa, pian muissakin Euroopan maissa. Tuottelias virrentekijä Martti Luther runoili vuonna 1535 tunnetuimman jouluvirtemme Enkeli taivaan (Vom Himmel hoch) ja ilmeisesti myös sävelsi sen 1539. Kristikunnan luultavasti suosituin joululaulu Jouluyö juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht) syntyi jouluaattona 1818 Itävallassa pienessä Oberndorfin kylässä. Pastori Joseph Mohr keksi sanat ja urkuri Franz Gruber sävelen. Keskiyön messussa Gruber säesti laulua kitaralla, koska kirkon urut olivat rikki.

Vuoden 1986 virsikirjaan hyväksyttiin joululaulut Maa on niin kaunis (ristiretkeläisten hymni 1100-luvulta) sekä En etsi valtaa, loistoa (Jean Sibelius 1909), jälkimmäinen uutena sanoituksena. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnetut säveltäjämme tuottivat joululauluja ahkerasti sekä koulujen että kotien tarpeisiin. Sotien jälkeen alkoivat yhä suositummiksi tulla angloamerikkalaiset ja suomalaiset jouluiskelmät, viime vuosikymmeninä on lisäksi kuultu uusiin musiikinlajeihin sovitettuja versioita vanhoista klassikoista. Laulajien joukko on monista yhteislaulutilaisuuksista huolimatta vähitellen pienentynyt ja kuunteluun tyytyvien joukko kasvanut.

finlit.fi

Tontut

Alun perin tontut olivat kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Ruotsin sana tomten tarkoittaakin sekä tonttia että tonttua. Joulutontun synty ja asettuminen lahjojen tuojan rooliin alkoi saksalaisessa ja ruotsalaisessa lastenkirjallisuudessa 1860-70-luvuilla. Tonttua tekivät Ruotsissa tunnetuksi Viktor Rydbergin suosittu runo ja taiteilija Jenny Nyströmin kuvitukset, joissa hän puki tontun vanhaa talonpoikaista asua jäljitellen harmaaseen paitaan ja punaiseen piippalakkiin.

Kuvakirjojen ja postikorttien myötä tontut kotiutuivat pian Suomenkin jouluun ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina valkopartaisen pukin perheeseen. Uudessa joulutarustossa ne saivat toisinaan kumppanikseen äidillisen pukinmuorin, joka keitteli puuroa lahjojen varustelussa ahkeroivalle tonttulaumalle.

Joulutontut ovat meillä jo satavuotiaita ja kuuluvat koulun joulunäytelmien vakiokaartiin. Paperista leikatut punaiset tonttuhahmot juoksevat kauppaliikkeiden ja kotien ikkunoissa, pöytäliinoissa ja kuusenkoristeissa. Punaisesta tonttulakista on tullut samalla firmojen pikkujouluissa käytetty karnevaaliasuste.

finlit.fi

Annan päivä

Kansan parissa vihreäviittaista Annaa pidettiin metsän emäntänä, Tapion tyttärenä, Päivölän emäntänä.

Annan päivänä aloitettiin joululeipomukset ja pantiin jouluolut: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”.

Tiernapojat

Monen pikkujoulun kohokohta, Tiernapojat, herättää kysymyksiä sekä vanhan kielensä että Oulun seudun murreilmausten takia. Otan tähän vain pari kysytyintä: ”No tain tähtein” toistellaan ”Tähti se kulukeepi” -laulussa useaan kertaan. Yleensä kysytään vain tain-sanaa, koska tähtein-muodon ajatellaan ilman muuta liittyvän laulun aiheeseen eli joulutähteen; sen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemisistä. Tain-muodon taustalla on vanha murresana taa ’tämä’; tain tähtein merkitsee siis ’tämän tähden’. Toinen usein kysytty sana on altti (”Oi, altti kiitos Jumalan”). Se on lyhentymä alati-sanasta (vrt. ruotsin alltid).

kuva: graphicsfairy.blogspot.com

kotus.fi

Ohjeet Tiernapoikanäytelmään.

Tonttu Toljanteri - Tiernatontut

Joulukuusen koristeet

kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Varhaisimmat joulukuusen koristeet olivat syötäviä. Ne olivat myöhäinen jäänne keskitalven pakanallisesta juhlasta; ne symbolisoivat tulevaa satoa ja sen runsautta.

Kuusenkoristeista omena on vanhakantaisin. Se on paitsi Aatamin ja Eevan, myös pyhän Nikolauksen eli joulupukin kristillisen esikuvan tunnus. Omenan väreissä – punainen ja valkoinen – on nähty niin elämän ja kuoleman kuin paratiisin, ja syntiinlankeemuksen symboliikkaa. Ajan myötä oikeat omenat vaihtuivat keinotekoisiin ja lopulta yksinkertaistuivat pelkiksi palloiksi.

Teollisesti tuotetut koristeet tulivat kauppoihin 1800-kuvun alkupuolella, mutta alkuaikoina ostokoristeisiin oli varaa vain harvoilla. Vuosisadan vaihteen joulukoristeet olivat ajan tyylin mukaisesti romanttisia, kuuseen ripustettiin lasienkeleitä, kelloja jne. Lasikoristeet tehtiin Euroopassa, jossa niitten valmistamisella on pitkät perinteet.

kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Erilaisilla nauhoilla, tähdillä ja kynttilöillä pyrittiin luomaan runsauden tunnelma. Kuusenkoristeita oli tapana askarrella perheissä itse. Jouluna 1924 ilmestynyt Kotiliesi kehotti lukijoitaan: ”pääasia on, että kuuseen saadaan runsaasti kynttilöitä ja että joulukuusen koristus on muuten kernaimmin kotikeinoin aikaansaatua”. Vanhimpia itse tehtyjä koristeita lienevät erilaiset paperisuikaleet, suosittuja ovat vuosikymmenten ajan olleet paperi- ja olkitähdet, makeiset, lippurivistöt ja kävyt unohtamatta ”pumpulilunta”.

~ Kotilieden suuri joulukirja ~



Valitse hyvä kuusi

* Tuore kuusi on kauniin vihreä ja se tuoksuu hyvältä. Neulaset pysyvät kiinni, kun oksia vetää sormien välissä. Nosta puu irti maasta ja kopauta takaisin. Jos neulaset tippuvat, valitse toinen yksilö.
* Kuljeta kuusi kotiin muoviin tai kankaaseen käärittynä.
* Vie kuusi parvekkeelle, terassille tai kylmään varastoon.
* Sulata puu viileässä hitaasti aatonaattona. Kuusen sulaminen kestää yhden työpäivän verran.
* Sahaa tyvestä parin sentin mittainen kiekko ja laita tyvi vesiämpäriin.
* Jos viileää paikkaa ei ole, vie kuusi vesiämpärissä kylmään suihkuun. Suihkuta muutaman tunnin välein.
* Lyhennä sulanut kuusi sopivan mittaiseksi, laita jalkaan ja täytä jalka vedellä. Vesipinnan on koko ajan oltava katkaisukohdan yläpuolella, muuten kuusi kuivuu.
* Lämpimässä ja kuivassa huoneessa kuusi imee jopa kolme litraa vettä päivässä. Lannoitetta kuusi ei tarvitse.
* Joulun jälkeen katkaise oksat ja laita kuusi pilkottuna säkkiin tai kääri paperiin, ettei neulasia karise kaikkialle. Vie kuusi taloyhtiön osoittamaan keräyspaikkaan tai sahaa se polttopuiksi. Kuusesta saa myös tuoksuvaa haketta kompostin seosaineeksi.

~ Marttaliitto ~

Ota kuusesta pois kuolleet neulaset ja ravistele roskat irti. Mittaa huoneen korkeus ja lyhennä kuusi sopivaksi. Ainakin muutama sentti kannattaa sahata tyvestä pois. Puun tyven tulee mahtua ohentamattomana jalkaan. Tyvestä ei saa poistaa kuorta. Kiristä jalan ruuvit ja pystytä kuusi.

Puun tyven leikkauspinta täytyy pitää vedessä koko ajan. Veden kulutus on suurin ensimmäisen vuorokauden aikana. Usein kuusenjalan vesitila on niin pieni, ettei se riitä koko vuorokaudeksi. Kuusenjalkaan voi tehdä reiän ja asettaa jalan tilavaan vesiastiaan. Näin kastelusta ei tarvitse huolehtia niin usein.

Nikolauksen päivä

Kansan parissa pyhää Nikolausta pidettiin metsänjumalana.
Nikolaus sitoo maan ja vedet jään kahleisiin. ”Martti maata vahvistaapi, Antti aisoilla ajaa, Nikolaus sitoo kiinni”.

”Minkälainen ilma on Nikolauksen päivänä, sellaista koko joulukuu”.


Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Joulukortit

Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Lontoossa v. 1843. 1860-luvulla Saksassa syntyi todellinen joulukorttiteollisuus

Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871.

Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Ruotsalainen Jenny Nyström piirsi 1886–1946 lukuisia suosittuja joulukortteja, joita on edelleen saatavissa. Taiteilija Nyström antoi tontulle sen nyt jo vakiintuneen ulkonäön: pieni vanha mies, jolla on iloinen ilme, punainen myssy ja keskiaikaisen talonpojan vaatetus.

Suosittu joulukorttimotiivi on talvi. Luminen maisema ja lumiukot ovat yhtä tuttuja jouluaiheita kuin pukki poroineen.

kirjastovirma.net

Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Kotimaan viimeiset lähetyspäivämäärät
Kotimaan joulutervehdys (0,60 €),
myös Ahvenanmaalle tiistai 15.12.
2. luokan kirje (0,65 €) *) torstai 17.12.
1. luokan kirje (0,80 €) maanantai 21.12.
Pikakirje ja Korusähke kaikkialle Suomeen tiistai 22.12.

*) postitusmäärä kerralla vähintään 20 kpl ja lähetykset toimitetaan myymälään tai myyntipisteeseen
Sähköisesti lähetettävät joulutervehdykset

Lähetä postikortit netin kautta ja kännykällä viimeistään maanantaina 21.12. klo 14 mennessä, niin ne ehtivät kotimaassa vastaanottajalle jouluksi.

Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Ulkomaan viimeiset lähetyspäivämäärät Priority / 1.lk. Economy / 2.lk.
Pohjoismaat perjantai 18.12. perjantai 11.12.
Muut EU-maat ja Sveitsi keskiviikko 16.12. keskiviikko 9.12.

Muut Euroopan maat,
Kanada ja Yhdysvallat perjantai 11.12. perjantai 4.12.
Muut maat tiistai 8.12. perjantai 27.11.

Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Kynttilät

Huolimattomuus ja välinpitämättömyys aiheuttaa joka joulu pahoja tulipaloja, jotka saavat alkunsa kynttilöistä. Muistuta vielä mieleesi, miten kynttilöiden valosta nautitaan oikein ja turvallisesti.

* Varmista, että kynttilä on tukevasti pidikkeessään.
* Kynttilöiden lähellä ei saa olla mitään syttyvää.
* Älä laita kynttilöitä television päälle.
* Älä laita kynttilöitä parvekkeelle muovikalusteiden päälle.
* Tuikkujen väliin pitää jäädä vähintään 5 cm tyhjää tilaa.
* Älä koskaan jätä kynttilää yksin palamaan.
* Ole tarkkana, ettei lapsi tai lemmikkieläin jää yksin palavan kynttilän kanssa.

Viimeinen sammuttaa aina kynttilän!

Joululyhde

Oletetaan, että joululyhteen juuret juontavat pakanuuden aikoihin. Ensimmäiset tiedot niistä ovat 1700-luvulta Ruotsista ja Norjasta. Lyhde liittyi talonpoikaiseen jouluun, kaupungeissa niitä ei käytetty.

Joululyhde on helppo yhdistää Kristuksen syntymäpaikkaan, mutta sen on selitty olevan myös pohjoismaisen viljauhrin jäänne. Uskottiin, että elonleikkuussa ensimmäiseksi tai viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän viljavuoden ja sen, etteivät linnut syöneet viljaa kesällä.

Lyhde oli vuosisadan alussa unohduksissa, mutta tuli suosituksi 1930-luvulla lehtien ja järjestöjen, kuten Marttaliiton, kautta.

kirjastovirma.net

Ostin vasta nyt ensimmäisen lyhteen. 

Laitoin sen tiukasti katajan oksanhankaan, 

mutta kuvaa en pimeyden keskeltä onnistunut saamaan.

Korvatunturille muutto

Kolmekymmentäluku ei jouluperinteissä kuitenkaan pelkästään ihannoinut kansamme talonpoikaista menneisyyttä, vaan se loi myös uutta: joulupukin, muutettua Korvatunturin vakituiseksi asukkaaksi Lappi-aiheiset koristukset, porot, ahkiot ja lapinkodat ilmestyivät suomalaisiin koteihin. Pukin tarkka muuttovuosi on 1927, silloin radion Markus-setä ilmoitti lastentunnillaan, että pukin tunturilla on korvat, joilla se valvoo lasten tuhmaa ja kilttiä käytöstä.

Kotilieden suuri joulukirja

 Kuvat: Mauri Kunnas

Piparkakkujen leipomisesta

Piparkakkujen leipomisesta

Lisää jauhot taikinaan kerralla ja sekoita vain vähän, jottein taikinaan muodostu sitkoa ja pipareista tule sitkeitä. Jos piparit kaulitaan ja otetaan muotilla, taikinaa vaivataan hieman, jotta se notkistuu ja leipoutuu hyvin.

Kaulintaa helpottaa, kun taikinan antaa ensin jähmettyä kylmässä. Samalla maut tasaantuvat. Jos haluat nopeuttaa työtä voit jakaa piparkakkutaikinan valmiiksi muovipusseihin tai kelmun väliin litteäksi paketiksi ja leipoa heti piparkakuiksi, kun paketti on kovettunut. Kun leivot pienen erän kerrallaan, taikina ei ehdi pehmetä liikaa.

Käytä kaulinnan apuna vehnäjauhoja, jottei taikina tartu kiinni, ja leivo pyöritettävät pikkuleivät suoraan leivinpaperin päälle. Kun pyörität pikkuleipiä käsin, kasta käsiä kylmään veteen aina välillä, niin taikina ei tartu kiinni.

Piparkakkumuotteja on monenlaisia. Muottina voi käyttää myös ohut reunaista juomalasia.

Paistolämpötilat ja ajat ovat viitteellisiä, sillä uunit ovat yksilöllisiä. Käytä uunin keskitasoa ja 175 - 200 asteen lämpöä. Vilkaise uuniin jo vähän ennen ohjeaikaa, etteivät pikkuleivät pääse kärähtämään. Koekakun paistaminen varmistaa lopputuloksen. Jos taikina on liian löysää, pikkuleipä leviää liikaa, ja taikinaan täytyy lisätä jauhoja. Liian kovaan taikinaan voi lisätä pehmeää rasvaa.

Anna kypsien pikkuleipien jäähtyä tasaisella alustalla. Säilytä pikkuleivät tiiviissä rasiassa. jotta ne pysyvät rapeina.





Kantolan piparpähkinät (pyöritettävät)

250 g voita
2 1/2 dl (200 g) sokeria
6 dl (375g) vehnäjauhoja
1 muna
1 rkl siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 1/2 tl soodaa
manteleita

Vatkaa leivontapehmeä voi ja sokeri kevyesti sekaisin. Lisää muut aineet, sooda jauhoihin sekoitettuna. Leivo pyöreitä palloja, joiden päälle painat manteliviipaleen. Paista 180 asteessa n. 10 min. Annoksesta tulee noin 80 piparipähkinää. (Riihimäkeläinen ohje)


Piparkakkukirja (Maahenki)

Kuva: graphicsfairy.blogspot.com

Joulu

Se alkoi huomaamatta, luulin, että se olisi poikkeus. Sillä kyllähän meillä oli omat iloiset traditiomme. Meillekin se oli ilon ja kulutusjuhlan aikaa. Sitten tuli se ensimmäinen joulu, joulu jolloin koetimme hymyillä itkenein silmin. Joulu josta ei tainnut jäädä yhtään valokuvaa tai muistoa. Sitä seurasivat ne muut joulut. Opimme varautumaan jouluihin nessupaketein ja laittamaan joulupöydän riisutuin versioin, laistamaan koristelusta ja siivoamisesta.

Tähän vuoteen,tähän jouluun, emme odota yhtään uutta surua, emme yhtään uutta luopumista. Me aiomme selvitä tästä joulusta. Onhan meillä toisemme, vaikkakin joukkomme on kutistunut, vaikka istumme suuren pöydän äärellä niin väljästi. Vaikka kaikki korostaakin mennyttä ja saa mielen enemmän kuin haikeaksi.

Koetan löytää joulun, koetan löytää sen riemun leimaaman juhlan, jatkuvan, sisuksia kalvavan pelon tilalle. Minä aion selvittää mistä joulu voisi meille koostua, millainen voisi olla vähemmän surullinen joulu. Näin ollen lainana kirjastosta pinoittain joulukirjoja, selaan internetin jouluisia sivuja ja koetan löytää uuden tavan viettää joulua. (jos totta puhutaan olen pelännyt joulun lähenemistä siitä saakka, kun viime joulun juhlasta lähdimme kotia kohden)



6.12.2008
...Meillä on taas surun kyllästämä joulu. Näihin on jo alkanut tottumaan. Se on pelottavaa. Näitä jouluja on ollut vasta muutama, mutta niistä on tullut meidän traditiomme. Lapsi on vanha ja silti niin nuori. Hänelle joulut sairaaloissa ovat normaaleita, muu on poikkeus. Nyt toivon, ettei joulumme mene sairaalassa, tässä surussa on kylliksi tälle joululle. En osaa kirjoittaa, enkä osaa lopettaa. Tuolla jossain isoäiti hengittää. Koettaa yskiä. Silmät avautuvat ja sulkeutuvat. Jouluruusu, Amarylis ja Joulutähti tuovat huoneeseen joulun, sen viimeisen, etuajassa. Me elimme laina-ajalla, jatkoajalla. Meille ei jäänyt mitään sanomatta, yhtään halausta antamatta. Me tiesimme tämän päivän koittavan. Minulla on ikävä. Minä kaipaan.


23.12.2005
Huomenna on kuulemma joulu. Minulla on suurimmalla osalle ihmisistä lahjat, kun olin ne ostanut hyvissä ajoin. Ostamme rosollin valmiina. En tiedä kuka paistaa kinkun, kai se paistetaan. Pipareita taitaa olla kymmenen kappaletta, nekin kaupantaikinasta. Torttuja saattaa olla jäljellä yksi per nokka ja laatikot ovat tädin pakkasesta. Lipeäkala syödään kuulemma uutena vuotena, paitsi että olen silloin töissä.

Huomenna on joulu. Muksu muuttuu heti surulliseksi, kun kuulee koko sanan. Me olemme kaikki naamat vakavina, vaikka koetammekin nauraa. En ole puhunut kuin yhden ystävän kanssa, mitäpä sitä muiden riemua pilaamaan. Huomenna on joulu ja joulusiivous on tekemättä. Huomenna on joulu ja osa lahjoista on paperoimatta. Voittoisaan piparitaloon en ole koskenut sen jälkeen kun mieleni teki heittää se seinään. Minä en heittele tavaroita, en koskaan. Mutta varmuuden vuoksi en koske siihen. Kokoan sen pian esille ja kuvaan loppuun.Huomenna on joulu ja minun pitäisi nukkua, kohta on taas vierailuaika.