Sonin myräkkä

Apollo-lava, se suurempi, kärsi pienempiä vahinkoja tuulessa, mutta sekin vaati kunnostusta. Ainoa näyttävämpi korjaus sivu- ja taustakankaiden lisäksi oli yhden sähköjohdon vetäminen lavalta äänikoppiin. Se olisi ollut vinkeä nähdä ylhäältä lavalta käsin; miten ihmismassa hitaasti jakautuu paljastaen keltaiset viivat.

 Kisa johtokorokkeesta oli kova; sen päällä seistessä ei tarvinnut kylmettää varpaitaan kylmässä mutavellissä.

Bruce Dickinson tuli jutustelemaan yleisölle, toisin kuin mököttävät mötikät. Mötley Crüe tyytyi perumaan keikkansa ja olemaan piilossa faneiltaan. Täytyy sanoa, etten ymmärrä Iron Maidenin faneja, joista osasta oli hupaisaa nähdä surullisia ja kyynelehtiviä Mötikkäfaneja, ei kai kenestäkään voi aivan oikeasti olla hupaisaa seurata toisten pettymystä?

Cyberin teltta oli yksi harvoja, jotka säästyivät vaurioitta ja löytyipä sieltä kuivia vaatteitakin aivan festareiden loppuun saakka. Jotkut vain osaavat festarikojujen pystyttämisen ja keksivät jopa jostain pitkospuut mutaa vastaan.

Myräkän jäljiltä vessojen luona oli huomattavasti enemmän vettä.

Alice esiintyi aika riisutulla lavalla, mutta se vain antoi esitykseen oman säväyksen. Oikeat esiintyjät kykenevät esiintymään vaikka missä, heille se ei ole kulisseista kiinni.

Sonispheresta

Myrsky iski Kirjurinluodolle!

Sunday, August 8, 2010

Sonisphere Festivalille Kirjurinluodolla iski tänään n. klo 16 rankka ukkosmyrsky jonka voimakkaat tuulenpuuskat vahingoittivat lavoja ja kaatoivat alueella olevia aitoja ja telttoja. 40 ihmistä loukkantui, joista kaksi vakavasti. Vakavasti loukkaantuneet on kuljettu jatkohoitoon sairaalaan.
Sonisphere Festivalin tuottaja Stuart Galbraithin mukaan ”Ajatuksemme ovat nyt loukkaantuneissa ja toivomme, että he toipuvat täysin”.
Kakkoslava vahingoittui niin vakavasti, että yleisön, esiintyjien  ja henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi viranomaiset sulkivat lavan kokonaan. Mötley Crüen laitteisto vahingoittui niin pahoin, että he joutuivat peruuttamaan esiintymisensä kokonaan. Iggy Pop esitti päälavalla neljän kappalettaan akustisesti samanaikaisesti, kun Sonispheren kiertuehenkilökunta työskenteli kuumeisesti lavan takana ja alueella yrittäen kuivata sateen kastelemia laitteita ja korjatakseen tuulen aiheuttamia tuhoja.
Lainattuaan laitteistoa Slayeriltä, Alice Cooper esiintyy parhaillaan päälavalla ja soittaa täyspitkän setin. Samoin Iron Maiden nousee suunnittellusti lavalle klo 21.50 ja soittaa täyden kahden tunnin keikan. Poliisi ja viranomaiset ovat antaneet festivaalille jatkoluvan, jotta Iron Maidenin keikka voi loppua myöhemmin kuin oli suunniteltu.
”Teemme kaikkemme, jotta saamme esiintyjät lavalle ja shown jatkumaan. Esiintymiset jatkuvat niin kauan, kuin ne turvallisesti voivat”  sanoo Stuart Galbraith.

Riikasta tuodut kengät kärsivät lätäköissä.

Iggy heittäytyi improvisoimaan puhelauluosuuden päätösbiisiin. Se meni osapuilleen tähän tapaan: ”Voi olla, että tulevaisuudessa rockmusiikki kuulostaa jälleen tältä, kun sota runtelee maailman. Silloin ei ole vahvistimia. Maailmassa ei ole tietokoneita, ei kännyköitä, ei tekstiviestejä. . .”
Satakunnan kansa

Sonisphere

Meillä on liput kahdelle päivälle.
Meillä on intoa.
Meillä on laukku pakattuna.
Meillä ei ole kyytiä.
Meillä ei ole majapaikkaa.
Minulla alkaa olla asian suhteen stressi.

Eli jos haluat pelastaa kaksi seikkailijatarta pulasta, niin vinkkaa ;)

Negative 16.4.2010, Nosturi

Kyläsaaren kuvasatoa

Luvan kanssa siirsin tänne muutaman keikkakuvan Green Dayn keikalta.

Näitä katsellessa tuli olo; "oi jospa oisin ollut mukana"

Hopeaa

Se oli hiihtoloma.
Meillä oli suunnitelmia.
Jotkin asiat vain ajavat kaikkien suunnitelmien ohitse.

Kun iskee tarve päästä turvaan.

Kömpiä kotokoloon nuolemaan haavojaan.

Eikä se ole helposti järjestettävissä.

Kun vain kokee kipua 

ja surua edeltävän huikaisevan tyhjyyden,

kun tietää,

että jokin on lopullisesti ohi.

Ja silti aina läsnä muistoissa,

jos maailma vain niin suo.

Silloin,

sen tunnemyräkän keskellä,

voi mennä vailla odotuksia

katsomaan jotain Norjasta tullutta.

Ja se viikinkienmaan blondiiniärjyjä

saattaa olla parasta balsamia haavoittuneelle sielulle.

 

Niin Tommy Akerholdt matkasi kaukaa Lutakkoon.

Esiintyi melkein vain meille.

 

Ehkä se oli se tunnekuohu.

Ehkä me olimme alttiit.

Ehkä se oli se intiimitilanne;

soitin- ja solistiyhtye laulamassa juuri meille,

pomppimassa lavalla hikisinä juuri meidän tunteitamme hallittavampaan muotoon.

Ehkä se oli vain sitä,

tunneharhaa.

Tai sitten siinä oli enemmän.

En ole vieläkään valmis puhumaan,

en siitä päivästä

jona tekstiviesti odotti.

En halua oikein puhua edes keikasta.

Se on liian henkilökohtaista.

Se on jotain, joka kuuluu minulle ja lapselle.

Se on jotain sellaista,

mitä seurassamme ollut ei aistinut.

Päätin aluksi olla hiljaa koko keikasta.

En ole sellainen ihminen.

En minä kuuntele glampunkrokkia.

Tai en minä kuunnellut,

en ennen hiihtolomaa.

Eikä senkään myöntäminen,

että kuuntelee,

että pitää,

ei se ole vaikeaa.

Vaikeaa on muistaa ja hyväksyä miksi.

Aluksi tarkoituksenani oli julkaista vain kuvat.

Selityksittä.

Mutta lisäsin sanoja.

Muutama sana itselle,

niiden avulla voin aikojen kuluttua helpommin siirtyä

näihin mielenmaisemiin, 

muistaa ne tunteet helpommin sellaisina kuin ne koin.

Pick Up Your Life

Well, it's five to eight boy, You're way too late.
Without a backup plan on how to reach your fate.
You overrate your mental state,
but as the case and your life is getting larger.
The pile of skeletons is growing taller
Pick up your life and walk!
And now you drink yourself to sleep
and now you don't care at all,
you found nothing worth living for.
Laziness and desperation.
I bet you're proud of that combination.
Blaming everything else,
but you don't even dare to take a look at yourself.
And you got...
Empty thoughts in every corner.
Settle on your eyes.
Settle on your tongue.

Silver - Wolf Chasing Wolf

PMMP

"Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa
ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan
tarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaa
tai muuten hukun massaan monenkirjavaan"

Istuimme ystävän kanssan Crushissa siemailemassa smoothieitamme

kun puhe kääntyi keikkoihin.

Puhelimme viimeaikaisista keikoista,

menneistä, tulevista.

Ystävä tiesi PMMP:n hypityttävän kansaa Helsingissä ja koska kyseinen poppoo on tullut nähtyä Jyväskylässä ja Puumalassa, niin oli jo aika päästä näkemään heidät kotikulmilla.

Koetimme haalia paljon väkeä kasaan,

mutta myöhäinen ajankohta teki tehtävänsä.

Alkuillan istuskelu kera porukalla tehdyn pitsan

keräsi mukavan joukon ihmisiä keittiömme pöydän ääreen,

mutta keikalle meitä matkasi kolme.

 "En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan
verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin
Minä tunnen kaikki
ja tietenkin minut tunnetaan
valokeila aina osuu tähden askeliin"

 

Marssimme jonon ohi

hivenen luimistellen.

Kohotimme maljoja,

puhuimme päivän polttavista aiheista.

Musiikin alkaessa

annoimme sen viedä.

Tädit jaksoivat pomppia.

Jälkeenpäin kävelimme halki öisen Helsingin.

Toivotimme yöt ja jatkoimme tahoillemme.

Majapaikassani uni ei saanut mahdollisuutta.

Yö oli täynnä keskustelua, naurua.

Viikonloppu sujui onnellisesti kurssilla.

Miten yksi lyhyt viikonloppu,

joukko ystäviä,

leppoisa aika,

uuden oppiminen,

rauhaisa mieli

tekevätkään sielulle.

Sunnuntaina palasin kurssilta

toiveikkaampana, kuin aikoihin.

Lupauduin keittämään äidilleni teetä.

Valmistauduin nauruun.

Sillä elämälle täytyy antaa vain mahdollisuus,

kyllä se kääntää valoisammat kasvonsa meille.

Mikään yö ei kestä ikuisesti.

Mielen synkkyys karisee,

kunhan vain jaksaa

ponnistella ja uskoa.

Sen hetken

olin keveä,

täynnä uskoa huomiseen.

Tänään haalin tavaroita kasaan.

Hylkään aiotut jouluvalmistelut

ja matkaan sairaalaan,

sillä eihän joulu ole mitään

ilman traditioita.

"Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa"

The Tiger Lillies

This Freakshow is the best in town this Freakshow is the worst around.

Laulu tuntuu tulevan jostain kaukaa, maan alta tai vuosisatojen takaa. Ääni on hyvin outo ja epätodellinen, hyvin kiehtova ja vangitseva.

Moni mies osaa laulaa falsetissa, mutta ei tällä tavalla - raa'asti, venyttäen, vinguttaen.

Huomio kiinnittyy paitsi miehen lauluääneen myös sanoituksiin. Ne kertovat murhaajista, kulkureista, ilotytöistä, sutenööreistä, raajarikoista, merimiehistä. Ne ovat verisiä ja julmia, mutta myös kummalla tavalla kauniita.

Tätä ennen katse on kylläkin kiinnittynyt miehen olemukseen. Hän seisoo kumarassa kuin piirretyn elokuvan kyttyräselkä ja soittaa hanuria. Hän on maalannut kasvonsa valkoisiksi ja suun ympäristönsä punaiseksi.
Samanlaisessa maalissa ovat myös kaksi muuta lavalla olevaa soittajaa, uneliaasti instrumenttiinsa nojaava pystybasisti ja virnuileva pulska rumpali.




Tästä artikkelista se alkoi. Satunnainen Hesarin selailu vei mennessään. Puolitutun tytön houkuttelin mukaan ja jäimme molemmat koukkuun, koukkuun, jota muut eivät ymmärrä.

Me menimme Savoyhin 2003, me menimme Ratikkahalleille 2008 ja menemme taas, nyt kun on taas mahdollisuus.

Kun istuu pimeässä, kuulee oudot sanat, jotka vajavainen kielitaito kääntää kauniinrumiksi mielessä. Saha soi ja lumoava ääni maalaa kuvia, kohtaloita tarkasteltavaksi.

Tarinat ovat rujoja, täynnä inhottavuuksia. Kauhuelokuvat eivät vedä niille vertoja, ne ovat liian totta ollakseen viihdettä. Ja silti ovat sitä. Groteskit tarinat liikuttavat. Niiden imu on uskomaton. Vaikka vatsaa vääntää, on pakko seurata. Joskus yleisön joukosta, silloin kun ala-arvoinen vitsi saa suurimmat naurut, saattaa kuulua kysymys; onko tämä hauskaa?

Me kuuntelemme ja nautimme pimeydestä; näitä ei pitäisi kuunnella, tästä ei pitäisi pitää. Pimeys kätkee ja yhdistää; me olemme kaltaistemme parissa, täällä emme ole kummajaisia, joita outo musiikki kiehtoo, täällä olemme osa massaa.

Mieli karkaa muualle, se kulkee muiden kertojien mukaan. Löytää Sinuhen rakkat kadut, Kiekkomaailman, omamme vääristymän. Se kertoo niistä lukuisista kirjoista, joissa kuvattiin jengejä, huumeita, huoria ja väkivaltaa.

Maailmasta löytyy samat perusjuonet, samat kaupungit, samat kohtalot. Me vain ehkä kuvittelemme ne niin ainutlaatuisiksi, silloin kun ne koskettavat meitä, ajattelematta, että ne on jo niin monesti koettu. Uusintoja vain, vanhoja juonen lämmityksiä kertakerran jälkeen ja aina me suhtaudumme niihin, kuin kerta olisi, ei ehkä ensimmäinen, vaan erityinen.



Kuvat: Tigerlillies.com

Aika muuntaa niin paljon; se mikä tänään on normi oli eilen jotain muuta. Ennen oli toisin ja me emme sitä aina muista. Jossain muualla on edelleen toisin. Toisilla on vieläkin toisin. Omista lähtökohdistamme me tätä maailmaa katsomme.
Shockheaded Peter oli minulle periaatteessa tuttu satu, mutta you tube sai minut toivomaan, etten olisi siihen tässäkään määrin tutustunut. Aikuisten koettelemukset on helpompi hyväksyä. On niin helpompi antaa mielensä laukata friikkien matkassa, kuin ajatella, millainen lapsuus voikaan olla.

Näin kauheita saksalaiset kauhuromanttiset sadut oikeasti olivat ennen kuin Hollywood ne pilasi!

"Me emme ole viihdyttäjiä. Sirkusesityksemme toki on hyvää viihdettä, mutta se on sitä siinä mielessä kuin freak show voi olla viihdettä. Minusta meissä on jotain samaa kuin nyrkkeilyotteluissa tai jalkapallossa: se, mitä katsoja näkee, on kiistatta kiehtovaa, mutta hän ei ole varma, mikä häntä siinä oikein kiehtoo."

Lainaukset:Hanna Harju HS 3.8.2003