Mökillä

Viime viikonloppu mökillä.

Suunnitelmissa

Soittojuomalat ja vastaavat ovat tuokioksi menettäneet lumonsa. Se voi olla tämä ikä, meillä kaikilla. On tullut nähtyä yöelämä, on tullut todettua, ettei siellä mikään suuresti muutu, vaikka tuokioksi vetäytyisikin syrjään.

Me suunnittelemme muuta. Ei mitään pikaista visiittiä pubiin, ei yökerhon kallishintaista kimallusta. Me suunnittelemme rauhallisempaa aikaa, kunnon irtiottoa arjesta.

Aiomme pakata mukaamme hyvää ruokaa, luettavaa ja reippailuvaatteet. Jahka tämä syksy tästä nyt hivenen etenee.

Me selaamme jo kalentereita, etsimme kaikille sopivaa viikonloppua.

Me menemme maalle, mökille, saareen, Saimaalle. Nyt tekisi mieli pikakelata koko ihana elokuu vaugdilla ohi ja sännätä suoraan syyskuuhun ja matkaan.

Kajakin kapean vesille työnsin

En ole melonut ikuisuuksiin. Luulin, etten enää perustaisi melomisesta, sillä tavoin kuin joskus, mutta olin väärässä. Melominen oli mahtavaa, se rauhallinen eteneminen, vedentasosta maailman tarkastelu, hiljaisuus siinä oli enemmän kuin riittämiin syitä pitää melomisesta.

Elokuinen päivä oli lämmin ja tyyni. Seutu vaikutti hiljaiselta, veneilijät olivat poistuneet, muutamilla mökeilä oli väkeä, muuten koko tienoo oli rauhaisa.

Alkuun olin kömpelö, hain tuttua liikerataa, tasapainoa, rytmiä.
Ja kun sain melomisen sujumaan hyvin oli vuorossa kameran yhdistäminen kuvioon.

Halusin ikuistaa syyskesän sävyt, vuosia sitten hylätyn majavanpadon, kalliot, veden leikin, tunnelman.

Onneksi en ollut ainoa kuvaava meloja, vaan saatoin pysähdellä hyvällä omallatunnolla räpsimään kuvia.

Viikonloput kuluvat sukkelaan, milloin missäkin mökillä. En halua uskoa syksyn jo alkaneen, en vaikka koulut jo alkoivat, kesäloma on pidetty loppuun ja aamuisin ilmassa on ripaus syksyä. Haluan tämän kesän vielä jatkuvan. Vielä olisi paikkoja käymättä, ihmisiä tapaamatta.

Pitihän sitä kokeilla kaatumistakin, kun vesi oli lämmintä. Harmillisesti kamerasta loppui akku juuri väärällä hetkellä ja veden alta ikuistui vain yksi kuva.

Rallit veneeseen

Mökillä meillä on vanha vene, jossa on kokoon nähden turhan pieni moottori, sen kulkuasennossakin olisi toivomisen varaa ja se ei ole mukavin soutaa, mutta olen siihen kaikesta huolimatta naurettavan kiintynyt.

Eno oli sahauttanut uusien rallien laudat mittaan ja meille piti jäädä vain kokoaminen, mutta ei se niin yksinkertaista aivan ollut. Palikoita tuntui olevan liikaa ja ne eivät tuntuneet olevan oikeaan mittaan sahattuja.

Minulla on veli. Maailman paras semmoinen. Hän on kaiken muun lisäksi näppärä korjaamaan, kokoamaan ja rakentamaan kaikkea. Rasitteeksi ja hidasteeksi hänelle on annettu sisko,joka haluaa kovasti aina olla apuna ja mukana.

Tämä pikkuinen askare sujui sukkelaan suurempien välissä, mutta saimme kumminkin aikaan rattoisan keskustelun aiheesta kuuluuko minun kiusata veljeäni kameran kanssa, jos kerran kovasti koetan olla avuksi. Kaipa onnistuin olemaan avuksi tai ainakin jonkin verran poissa jaloista, sillä loppujen lopuksi saimme hurjan näköiseen veneeseen hohtavat uudet rallit.

Ero kuluneen veneen ja uusien lautojen välillä haalenee, jahka aurinko saa haalistettua puun harmaaksi, sitä odotellessa Linda kumminkin pesi veneen aavistuksen paremman näköiseksi.

Kemmakat

5.-7.8. Puumalassa

Minut juksattiin Poriin kuuntelemaan räimettä, vaikka mieluummin olisin mennyt kemmakoimaan.

Viime kesänä kävin Kemmakoissa, nautin olostani, vaikka aiotun seuran kanssa päädyimme juhlimaan erikseen. Tanssahtelin Pasin bändin tahdissa, jamitin PMMP:n kanssa nautin kesäillasta.

Paluumatka veneellä oli haastavaa; järvi oli peilityyni, matka taittui nopsempaan kuin normaalisti. Kaikkialla oli pimeää ja hiljaista. Joku oli kylvänyt järvenselän täyteen vilkkuvia kepukoita. Ne avittivat matkaa ja samalla hämäsivät; miksei niissä kaikissa reimareissa voinut olla valoa? Ja kun ajoin se veneen pikkuruinen valo päällä, kuten kuuluu, jäin sen luomaan valokehään, jonka ympärillä kaikki muu oli mustaakin mustempaa.
 

Viime kesänä minua odotettiin viimeisen kerran huolissaan palaavaksi. Viime kesänä, Kemmakoiden jälkeen, kävin ilmoittautumassa, näyttämässä että olen hengissä ja venekin ehjä. Viime kesänä viimeisen kerran. Sitä ei osaa vieläkään ajatella. Se ei tunnu vieläkään todelta.

Niin, jos sinne Poriin menisi Puumalan kautta, Kemmakoisi ihan ihan pikaiseen. Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi...
Kun vielä ei ole selvillä millä matkaamme Poriin, niin voisimme aivan hyvin ympätä yhden Puumalareissun siihen samaan, sehän on likimain matkan varrella ;)

Mattopyykillä

Kun perjantaina lähtee töiden jälkeen mökille ja on perillä myöhään, niin loppuviikonlopusta onkin otettava kaikki irti. Me venytimme lähtöä viimeiseen asti. Sunnuntaina kaiken muun puuhan lisäksi päätimme nauttia auringosta ja mattopyykistä.

Kameran vesitiiviskotelo on koukuttava lelu.

 

Elonsäikeet

Elonsäikeistä kirjavista,

meidän kankaamme kudotaan.

Ja muistoista ihanista,

siihen värit tallennetaan.

Ilon päivistä onnellisista,

värit kirkkaat kudotaan.

Ne kankaasta kirjavasta,

myös helposti huomataan.

Surun päivistä tummimmista,

siihen raitoja muodostuu,

niistä kuumista kyyneleistä,

kun sydän murskaantuu.

Monta raitaakankaastamme,

ehkä tahtoisi ottaa pois,

mutta silloin elämämme,

ei niin kaunista koskaan ois.

Paula Tarvainen, Jyväskylä

 

Tiesitkö, että
- Mäntysuopaa syntyy puunjalostuksen sivutuotteena. Sen raaka-ainetta mäntyöljyä saadaan selluloosankeiton sivutuotteena.
- Mäntysuopa on monikäyttöinen, ympäristöä säästävä pesuaine, joka hajoaa nopeasti maaperässä.
- Saippua- ja suopapohjaiset pesuaineet rasittavat vesistöjä vähemmän kuin synteettisiä tensidejä sisältävät aineet.
- Mäntysuovan sisältämät hartsihapot ovat myrkyllisiä kaloille. Siksi mäntysuopaa ei saa mattopyykillä päästää suoraan vesistöön, vaan matot on syytä huuhdella maalla eikä järvessä.
- Mäntysuopaliuosta voi laimennettuna käyttää puutarhassa tuhoeläinten kuten kirvojen sekä perhos- ja pistiäistoukkien torjuntaan.
- Mäntysuopaliuos sopii myös uunin puhdistukseen. Levitä mäntysuopaliuosta tahrojen pinnalle ja kuumenna uuni 50 asteeseen. Kun uuni on hetken jäähtynyt, harjaa pehmeällä harjalla ja pyyhi veteen kostutetulla liinalla.
Suomen luonto

Ei, en tiennyt. Seuraavaksi hyökkään laimennetun suopaliuoksen kanssa tomaatin kirvojen kimppuun.

Hellettä paossa

Helteinen viikonloppu järvellä oli juuri oikeaan aikaan. Oli puuhasteltavaa ja oli aikaa pulikoida.

Helle vie unet. Helle ei ole minun juttuni, etenkään kaupungissa.

Olisinko soma punapäänä?

Äänestyspisteiden kerjuu

Ihminen poseerasi ja laps' kuvasi. 

Meillä oli rattoisaa sameaksi tallotussa rantavedessä, äkkisyvän partaalla.

Vedenalaisen ihmettelyn mahdollisti hieno kotelo, johon talven pimeydessä tuli langettua.

Ja ääniä saa kuvalle antaa täällä.

Juhannuksen leppoisat tuokiot

Lekottelua ja pulikointia, niistä koostuu mökkeilyn helteisimmät päivät.

Koska alkeellisen saaremme tavoitti nykyaika langattomine yhteyksineen oli näppärää raahata kannettava mukaan. Emme me kerenneet internetin ihmeelliseen maailmaan vajota pahemmin, koska kaikki muu oli kutsuvampaa. Toivoisin kesällä omaavani tämmöisen työpöydän sen toimistoympäristön sijaan.

Kirkonkylällä kävimme kirjastolla ja ostamassa lisää uusia perunoita ja tilliä.

Saimaan vesissä ui Nessietäkin hurjemman näköisiä otuksia, kunnon tappaja mursuja.

Ennen sadetta.