Sanotaan, että syömishäiriöiset näkevät itsensä erilaisina, kuin miten me muut näemme heidät. Sanotaan, että monilla on huono itsetunto ja he kuvittelevat olevansa vähemmän kuin ovat. Minulla on toisin. Minulla on liian hyvä mielikuva itsestäni. Kun pakottaudun peilin eteen näen elähtäneen naisen sotkuisessa asunnossa.
Olen viime vuosina keskittynyt sisimmän hiomiseen, urakkaan jossa on vielä taivalta kulkematta kilometreittäin. Keskittyessäni sisäisen minäni kehittämiseen annoin ulkoisen olla. Nyt rakkaalla sohvalla loikoillessani saan kourani täyteen traania vatsaani koskiessa ja verkkokalvoparkani tallentavat sotkuisen asunnon. Homssuinen nainen, homsuinen kämppä.
En minä halua muuttua nukkemaisen kauniiksi emännäksi joka käyskentelee viimeisen päälle laitetussa asunnossaan. Minä haluan takaisin sen entisen vartalon, sen jossa oli kurvia ja mutkaa muuallakin kuin navan ympärillä. Haluan asunnon, jota voi esitellä nolostelematta.
En aio ryhtyä tilittämään jokaista suupalaani. En esittelemään kalusteita ja tyylisuuntia, joihin en kerkeä lankeamaan. Aion vain isosti potkia itseäni persuksille ja viimeinkin Tehdä asioille jotain.
Pidän kauniista asioista. Pidän terveellisistä elämäntavoista. En vain ole saanut tuotua niitä kunnolla tämän hetkiseen elämääni. Sen on muututtava. Haluan muuttaa asioita, ennen kuin minulle vihjaistaan, että olenko ajatellut muuttaa tapojani ja tottumuksiani.
Näin minä teen. Myöhemmin voin palata tämän blogin ääreen ja nähdä matkani pullukasta, kalpeasta toukasta perhoseksi. Kietoudun kotelooni ja valmistaudun tulevaan koitokseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti