torstai 8. huhtikuuta 2010

Hopeaa


Se oli hiihtoloma.
Meillä oli suunnitelmia.
Jotkin asiat vain ajavat kaikkien suunnitelmien ohitse.


Kun iskee tarve päästä turvaan.
Kömpiä kotokoloon nuolemaan haavojaan.
Eikä se ole helposti järjestettävissä.


Kun vain kokee kipua 
ja surua edeltävän huikaisevan tyhjyyden,
kun tietää,
että jokin on lopullisesti ohi.
Ja silti aina läsnä muistoissa,
jos maailma vain niin suo.



Silloin,
sen tunnemyräkän keskellä,
voi mennä vailla odotuksia
katsomaan jotain Norjasta tullutta.


Ja se viikinkienmaan blondiiniärjyjä
saattaa olla parasta balsamia haavoittuneelle sielulle.

 

Niin Tommy Akerholdt matkasi kaukaa Lutakkoon.
Esiintyi melkein vain meille.
 

Ehkä se oli se tunnekuohu.
Ehkä me olimme alttiit.
Ehkä se oli se intiimitilanne;
soitin- ja solistiyhtye laulamassa juuri meille,
pomppimassa lavalla hikisinä juuri meidän tunteitamme hallittavampaan muotoon.


Ehkä se oli vain sitä,
tunneharhaa.


Tai sitten siinä oli enemmän.


En ole vieläkään valmis puhumaan,
en siitä päivästä
jona tekstiviesti odotti.

En halua oikein puhua edes keikasta.
Se on liian henkilökohtaista.
Se on jotain, joka kuuluu minulle ja lapselle.
Se on jotain sellaista,
mitä seurassamme ollut ei aistinut.


Päätin aluksi olla hiljaa koko keikasta.
En ole sellainen ihminen.
En minä kuuntele glampunkrokkia.
Tai en minä kuunnellut,
en ennen hiihtolomaa.


Eikä senkään myöntäminen,
että kuuntelee,
että pitää,
ei se ole vaikeaa.

Vaikeaa on muistaa ja hyväksyä miksi.


Aluksi tarkoituksenani oli julkaista vain kuvat.
Selityksittä.
Mutta lisäsin sanoja.
Muutama sana itselle,
niiden avulla voin aikojen kuluttua helpommin siirtyä
näihin mielenmaisemiin, 
muistaa ne tunteet helpommin sellaisina kuin ne koin.

Pick Up Your Life


Well, it's five to eight boy, You're way too late.
Without a backup plan on how to reach your fate.
You overrate your mental state,
but as the case and your life is getting larger.
The pile of skeletons is growing taller
Pick up your life and walk!
And now you drink yourself to sleep
and now you don't care at all,
you found nothing worth living for.
Laziness and desperation.
I bet you're proud of that combination.
Blaming everything else,
but you don't even dare to take a look at yourself.
And you got...
Empty thoughts in every corner.
Settle on your eyes.
Settle on your tongue.

Silver - Wolf Chasing Wolf

3 kommenttia:

  1. Tosi henkilökohtaisia tapahtumia. Jotenkin osaat niin hyvin kirjoittaa, on mukava lukea sanojasi. Karehdin tuota taitoasi...
    Lapsen kanssa keikalla käyminen on hyvä kokemus ^^.

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3
    keikkailu ja teatteri antavat mukavasti puheenaiheita ja muuntavat arkea uudenlaiseksi :)

    VastaaPoista