Linna

Koska tukioon en remonttisuunnitelmilta ole malttanut kokkailla ihmeempiä, aloin kaivamaan ruokablogiin vanhoja juttuja ja törmäsin Linnaan, jossa vietimme mukavan työiltaman. Nämä kuvat oli pakko jakaa kanssanne.

Linnan kellarissa oli hiekkakenttä, jossa heitimme petankkia. Kenttä oli pieni, sora karkeaa ja upottavaa, mutta ohjelmanumerona petankki oli hauska.

Jos kaikki palaverit saisikin käydä näin upeissa ympäristöissä, niin en muuta haluaisi tehdäkään :)

Run The World (Girls)

Sunnuntain kurssin kuvaus kuului seuraavasti:


Dancehall meets hiphop meets kwaito!! Kaikkea sekasin ehee! Tunnilla mennään pätkiä Beyoncén musiikkivideon koreografiasta, sen verran mitä kahdessa tunnissa ehtii. Mukana muun muassa house-musiikkiin pohjautuvan kwaiton askelsarjoja sekä dancehallmaisempaa ketkutusta :)

Ja ketkutustahan se olikin, selkä aukeni ja hiki tuli. Beyoncén koreografia ei ollut minulle helpoin, mutta onnistuin hytkymään kiitettävästi mukana.

Sipoonkorvessa kulkevi tie

 Eilen oli ihana päivä. Aivan uskomattoman hyvä.
Samoilu Sipoonkorvessa oli juuri sitä, mitä tämän kaiken keskellä tarvitsin.
Ilma oli mitä parhain, pelkkä pitkähihainen riitti ja ilmankosteus sai senkin joskus tuntumaan liialta.
Kipusimme ja kapusimme jyrkkiä seinämiä, ihailimme kallionlaelta avautuvia maisemia.

En minä ruotsia puhu, ymmärrän kyllä auttavasti ja ehkä siksi tämä Arbiksen retki oli kuin reissu ulkomaille; koko joukko porisi tyytyväisenä kieltä, josta ymmärsin osan ja maisematkin poikkesivat arkisista maisemistani. Ehkä ulkomaanmatkailu voi olla mielentila?

 Ulkoilmapitoisen lauantain jälkeen jaksaakin mennä paiskimaan töitä sunnuntai-illaksi ja sen päälle painaa se normaali arkiurakka. Ulkoilu on juuri sitä mitä ihminen tarvitsee. Niin ja kassillinen sieniä, suppilovahveroita ja lampaankääpiä.

Tämä kuu mennee laiskasti blogatessa täällä, ei vain ihminen kykene kaikkeen repeämään ja minä päätin nyt kirjata pöperöitä nettiin ja naamakirjailla ja palata tänne ensi kuussa aloittaen jouluhehkutuksen.

Päässäni porisee

Koulutukset, ajankohtaispäivät, syväosaajapäivät, mitä noita nyt onkaan ollut, niin koko konkkaronkka on aikaan saanut mukavan porinan päähäni. Uusien asioiden oppiminen on mukavaa ja eri tapahtumissa olen saanut kasvot monille äänestä tutuille ihmisille, mutta kyllä tämä porina hivenen häiritsee rauhaisaa unta, levossa olleet aivoparkani nostavat aamuyön tuokioina kummia takaumia päivästä esiin ja niin minä sitten porisen yksin aamun valjetessa ja säntää aamukulkineeseeni d-vitamiinen ja vahvan kahvin ryydittäminä.

Tämä viikko

On taas muistuttanut mieleen, kuinka uuvuttavaa häsläys ja hoppu voikaan olla. Mutta nyt, kun arjen velvoitteet, työnantajan vaateet, teatteri (aivan ihastuttava Homo), lisätyövuoro ja ystävän syntymäpäivät ovat ohitse ja viimeinen, tuttu, aherrus alkaa on olo tyytyväinen. Selvisin kaikesta, sain jopa Tukholman reissun laukut purettua, pyykit pestyä, vaikken juurikaan aikaa kotona ole kerinnyt viettämään.
Nyt kupillinen kylmää kahvia kaunistukseksi ja sitten taas käärin hihat alan askaroimaan, tyytyväisenä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille.