Samoilu Sipoonkorvessa oli juuri sitä, mitä tämän kaiken keskellä tarvitsin.
Ilma oli mitä parhain, pelkkä pitkähihainen riitti ja ilmankosteus sai senkin joskus tuntumaan liialta.
Kipusimme ja kapusimme jyrkkiä seinämiä, ihailimme kallionlaelta avautuvia maisemia.
En minä ruotsia puhu, ymmärrän kyllä auttavasti ja ehkä siksi tämä Arbiksen retki oli kuin reissu ulkomaille; koko joukko porisi tyytyväisenä kieltä, josta ymmärsin osan ja maisematkin poikkesivat arkisista maisemistani. Ehkä ulkomaanmatkailu voi olla mielentila?
Tämä kuu mennee laiskasti blogatessa täällä, ei vain ihminen kykene kaikkeen repeämään ja minä päätin nyt kirjata pöperöitä nettiin ja naamakirjailla ja palata tänne ensi kuussa aloittaen jouluhehkutuksen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti