Lunta katoilta

Uutiset ovat täynnä katoilta pudonneita, itsensä loukanneita ja menehtyneitä.

Vapaavuori sanoi Ylelle; "Pitäisi olla itsestään selvää, että katolle meneminen ilman asiantuntemusta ja tarpeellisia turvajärjestelyjä on asia, jota itse kunkin pitää miettiä".

Mutta minkäs teet, jos katot notkuvat lunta, huoltoyhtiö lupailee lumenpudottajia sitten joskus, kun he kiireellisimmiltä kohteilta kerkeävät. Meillä päätettiin pelastaa edes varaston katto. Lumitaakka keveni ja lumenpudottajakin selvisi ehjin nahoin, mutta aihe jäi mietityttämään.

Parivuotta sitten puhuin lumenpudottajien kanssa. Kaksi alkoholisoitunutta miestä kertoi pimeästä työstään, turvavarusteista joita ei ollut ja alhaisesta palkastaan. Asia jäi lumettomien talvien aikaan mielentaustalle, mutta nyt se kieppuu mielessä; kuka niitä lumia pudottelee, kuka kantaa riskin ja kuka käärii voiton. En tiedä millaiset firmat pudottelevat nyt lumia Helsingissä ja millä ammattitaidolla, mutta toivon, että katolla olijoilla olisi edes ne turvavaljaat. Tosin ainakin Töölössä sai kauhulla katsella, kun lumien pudottelijat pomppivat korkeilla katoilla ilman köysiä.

Miesten tarina jäi mietityttämään. Vaikka me Suomessa toimimmekin aika reilusti, on meillä kumman paljon hommia, joita viinamäenmiehet saadaan tekemään pimeästi omalla riskillään. Tietenkin jokainen vastaa itsestään ja päättää mihin ryhtyy, mutta pimeiden hommien maailma, jonne pääsin kurkistelemaan, sai mielen tummumaan.

Voin tukea Reilua Kauppaa ostamalla tietynlaisia banaaneja, mutta huoltoyhtiömme voi vallanmainiosti valita epäreilun lumenpudotusfirman, ilman että saan tietää asiasta mitään. Jään kieputtelemaan ajatuksia päässäni joskus asiat tuntuvat suurilta ja siltä, ettei niihin juurikaan onnistu vaikuttamaan. Epäreilua.