Toukasta perhoseksi

 

Pöpö punnitsi terveydenja totesi sen köykäiseksi.

Siihen se sitten iski sairaat kyntensä kiinni.

Takertui koko saastaisella olemuksellaan.

Ja niin minä kärsin.

Pää pehmeän oloisena, nenääni puhuen.

Vaikerran ja haen sääliä.

En jaksa keskittyä mihinkään.

Uni tarjoaa vain tuokioiksi vapautuksen tukalasta olosta.

Jään kotikolooni, käperryn peiton alle ja annan ajan kulua.

Joskus sen on laannuttava, syysflunssankin.