Taustalla messukeskuksen parkkipaikka
Pasila (ruots.Böle, ennen Fredriksberg, stadin slangiksi Fredika) on Helsingin keskeinen kaupunginosa, joka sijaitsee noin 3,5 km (junalla 3 km) keskustasta pohjoiseen. Pasila jaetaan neljään osa-alueeseen, jotka ovat Keski-Pasila, Itä-Pasila, Länsi-Pasila ja Pohjois-Pasila.
Nykyisen Pasilan alueella sijaitsi aikoinaan Fredriksberg-niminen tila, joka oli saanut nimensä todennäköisesti omistajansa, Carl Fredrik Winqvistin mukaan. Kun tilan alueelle perustettiin rautatieasema, se sai alkujaan myös nimen Fredriksberg. Fredriksbergin tilan naapurina oli Bölen tila, joka jo vuonna 1650 oli lahjoitettu Helsingin kaupungille maistraatin palkkatilaksi.
Velodromi
Nimi Böle, joka tarkoittaa uudistilaa ja on aikoinaan esiintynyt myös muodossa Böhle, on nykyisinkin Pasilan ruotsinkielisenä nimenä.
Kätilöopisto
Suomenkielinen nimi Pasila johtuu Fredriksbergin tilan pitkäaikaisesta vuokraajasta, Iitissä vuonna 1848 syntyneestä Carl Pasilasta, joka ylläpiti alueella myös kauppaa. Hän tuli alueella niin tunnetuksi, että hänen nimeään alettiin käyttää Fredriksbergin suomenkielisenä vastineena.
Vuonna 1925 Pasila vahvistettiin Fredriksbergin rautatieaseman suomenkieliseksi nimeksi. Kun aseman läheisyyteen, suurimmaksi osaksi kuitenkin Bölen tilan alueelle syntyi 1900-luvun alussa esikaupunkiasutusta, sitä alettiin myös nimittää Fredriksbergiksi, mutta Pasila vakiintui jo 1910-luvulla myös tämän asutusalueen suomenkieliseksi nimeksi.
Vuonna 1990 Böle tuli myös Pasilan aseman ruotsinkieliseksi nimeksi. Vanha nimi Fredriksberg on enää käytössä vain Länsi-Pasilassa sijaitsevan lyhyen Fredriksberginkadun nimessä.
1970-luvun puolessa välissä entisen Mäkelän pienteollisuus- ja varastoalueen tilalle rakennettu Itä-Pasila on klassinen betonilähiö, mutta asuintalojen lisäksi siellä on myös paljon virasto- ja toimistotaloja.
Itä-Pasilan asuntorakentaminen tapahtui vuosina 1974–1978, jolloin alueella aikaisemmin olleet puiset varastorakennukset purettiin.
~ Wikipedia ~
Mäkelänrinteen uintikeskus
Elämä on sairaalakäyntejä, etenemätöntä siivousta, väsymystä silmien takana.
Joskus on silti hetkiä, jolloin tuntee näkevänsä kauemmas, kirkkaammin.
Taustalla Vuosaaren Cirrus
Tekstit
Eipä sitä usein tule ajatelleeksi, että mitä historiaa nämä Helsingin betonijärkeleet alleen ovat piilottaneet ja kaikki valtava (kamala) muutos runsaassa sadassa vuodessa, hui! Kaikenkaikkiaan 1900-luku varsinkin on ollut aikamoinen muutosten mylläkkä maailmassa ja ihmisten jokapaiväisessä elämässä, kun ajattelee mikä kaikki tekniikka on pistetty sen aikana pyörimään. Ei ole ihme, että ihmiset toisaalta voi pahoinkin, kun muutos on ollut niin nopea.
VastaaPoistaHelsingin muutos tuntuu hirmuiselta. Kun 90-luvun puolivälissä asuin Töölössä oli siellä vielä useita kivijalkakauppoja, joissa myyjät ja asiakkaat tunsivat toisensa ja vaihtoivat kuulumisiaan, sitten ne lopettivat toimintansa, yksi toisensa perään ja niin kappale kaupungin kulttuuria painui historiaan. Nyt ne seudut tuntuvat kalseammilta ja tylymmiltä, kuin silloin. Ehkä niiden liikkeiden myötä meni hitunen kylämäisyyttä, yhteisöllisyyttä.
VastaaPoista