Viikonlopun valot

 

Perjantai tuntui haasteelliselta. 

Pinna venyi ja paukkui ja aina en kyennyt olemaan tasainen ja aikuinen.

Sairaalavierailu toi liiaksi asioita mieleen ja mukavaksi aiottu tyttöinkeskusteluilta uhkasi latistua mökötykseeni

Onneksi mainioa seura vei mennessään ja maailmasta tuli taas monta astetta parempi paikka.

Lauantaina maailmanparannusteema jatkui,

kohtasin samaisen ystävän, 

jonka luona vietimme perjantain.

  

Nautimme liki identtiset vegepitsat Il Duettossa,

nautimme voimakasta viiniä

ja ihailimme karua ilmettä.

Lauantai-illan elokuvaan meinasi olla haastava päästä,

mutta saimme loppujen lopuksi Kinopalatsista vierekkäiset paikat.

Avio-onnea Morganeiden tapaan oli hupsu hyvänmielen elokuva.

Elokuvan jälkeen emme malttaneet matkata koteihimme

vaan jäimme elokuvateatterin vierestä löytyneeseen baariin.

Sisustus oli upea,

istuimme ikkunanvieressä somilla sohvilla.

Jutustelimme,

annoimme ajan virrata.

Ajan virratessa virtasi sisään myös juhlakansa

ja pian huomasimmekin olevamme paikan ainoat vanhukset.

Hivenen hupaisassa kirjastonhoitaja lookissani koin eksyneeni aivan väärään paikkaan.

Pakenimme vieressä olevaan rauhallisempaan paikkaan

ja paransimme maailmaa vielä muutaman bussin vuorovälin ennen kotiin lähtöä.

Sunnuntai olikin jo sitten laiskempi,

unirytmit sekaisin minusta oli vain käyttämään isoäiti syömässä ja roikkumaan koneella.

Vaikka rakastankin tämmöisiä viikonloppuja, ovat nämä silti liiaksi rytmejä sotkevia makuuni.