Jaetut ajatukset

Vedessä, pinnan alla. Vihertävässä hämärässä. Upota, uida syvemmälle ja syvemmälle. Tuntea lähenevä hapen loppuminen ja silti potkaista vauhtia, edetä vielä vähän syvemmälle. Uida pinnan alla. Ilman halua kohottaa päätään ja vetää keuhkoihin syvä siemaus ilmaa. Halu jatkaa uimista, olla hengittämättä, ärsyyntyä jokaisesta pinnalla käynnistä. Jossain vaiheessa on vaikea muistaa, miksi pitäisi hengittää, miksei vain voisi hengittää vettä, suodattaa siitä kaiken tarvitsemansa ja jatkaa pinnan alla.

Enää ei tarvitse hengittää...se on se vaihe jota pitäisi oudoksua, varoa. Se on se vaihe joka saa uimaan pinnan alla, se vaihe jolloin kaikki on hyvin. Onko se vaihe, jossa jokin aivojen osa palaa kohtuun, on veden ympäröimä ja turvassa?

..Hän näki siellä taivaan
Ja se meri olikin pohjaton
Sokaisi ja kietoi hänet
maailma, joka siellä on

Ei ole huolta, ei pimeää
Maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni!
Ja satuun jää sylissään meriheinää.

~ PMMP, Poika ~

...Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan
Tähdet päiden päällä kiikkuu
Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa
Aallot vaivalloiseen liikkuu
Miten kylmä kohmettaakin nopeaan
Ulpukanvarret ja huulet
Kukaan ei kuule huutoa väsyvää
Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on
Turhaa, hetkessä turhaa
Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen
Olit kai sekaisin
Kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan
Sä elit kammoksuen tätä päivää
Miltä se tuntuu nyt
Kun veres kohta kylmennyt
Suhisee korvissas hiljaa ...


~ Maija Vilkkumaa, Vähän ennen ~

 

Onko muita lauluja, runoja, tarinoita pinnan alta? Haluan kuulla ne.