Tarinoita vanhoista ajoista

Mukava elokuvaelämys; Adèle Blanc-Secin uskomattomat seikkailut. 

Vaikken juurikaan ole perustanut Finnkinon valikoimasta on tänä vuonna jo kahdesti se yllättänyt minut iloisesti. Ensin ihastuin Sherlock Holmesiin ja nyt Adèleen. Kumpikin elokuva sijoittui menneeseen aikaan ja sisälsi mielikuvituksellisia käänteitä. Kumpikin tarjoili runsaasti silmäkarkkia vaatetuksellaan ja miljööllään.

Viehätyin siis seepiansävyisistä elokuvista, tarinoista menneestä ajasta ja samaan aikaan olen löytänyt  Agatha Christien tuotannon. Jos arkiaamuna en ole töissä, vaan television lähellä uppoudun Kyläsairaala-sarjan lumoihin. Aikoinaan, vuorotyöläisenä seurasin aktiivisesti sarjaa ja sen kanssa vuorotellutta Sydämen asialla-sarjaa.

Olen havainnut jotain äärimmäisen vetoavaa vanhahtavissa tarinoissa, joissa käytöstavat, kieli, ajatusmaailma poikkeavat arjestani. Olen havainnut saaneeni vaikutteita, pienen pienissä ajatuskuluissa jään itselleni kiinni. Kun aiemmin sanoin, etteivät kirjat tai musiikki muuta meitä, niin taisin olla väärässä. En silti usko kirjojen tai vastaavan syöksevän ketään mihinkään, ei ellei ihminen sitä itse halua. Itse olen havainnut haluavani leipoa skonsseja, juoda teetä joka välissä ja olen alkanut ihailla huomattavan paljon hillittyä käytöstä.