Juliassa olennaisinta

Poirot tunsi mielessään äkillisenvihlaisun. Ehkä se johtui siitä että vanha herra Jonathan oli puhunut Juliasta... Tämä ei ollut Julia - ellei kuvitellut Julian jääneen eloon - elävän yhä ilman Romeota... Eikö Juliassa ollut olennaisinta, että hän kuoli nuorena?
 Elsa Greer oli jäänyt eloon...

*

- Mitä haluatte minun tekevän?
-Oletteko varma, madame, ettei menneisyyden penkominen ole teistä kiusallista?
 Hän mietti tuokion ja Poirotista tuntui äkkiä siltä, että lady Dittisham oli sangen suoraluontoinen nainen. Hän saattoi valehdella tarpeen vaatiessa, mutta ei koskaan omasta halustaan.
Elsa Dittisham sanoi:
- Ei, ei se ole kiusallista. Tavallaan toivon, että olisi.
- Miksi?
Hän sanoi kärsimättömästi:
-Oli niin tylsää kun ei koskaan tunne mitään...
Hercule Poirot ajatteli: Niin Elsa Greer on kuollut...

*
- Ja te olette varma ettei teistä ole tuskallista kerrata yksityiskohtaisesti noiden päivien tapahtumia?
-Se ei vaivaa minua millään tavoin. Tapahtumat ovat tuskallisia vain sillä hetkellä kun ne sattuvat.

*
- Se tappoi minut, ymmärrättekö? Se tappoi minut. Sen jälkeen ei ole ollut mitään - ei yhtään mitään. Hänen äänensä vaipui. - Tyhjyyttä. Hän heilautti kärsimättömästi kättään. -Olen kuin täytetty kala seinällä lasin alla.

*

- Oikeastaan pitäisi työntää veitsi rintaansa - kuten Julia. Mutta...mutta se merkitsisi tappion tunnustamista, samaa kuin myöntäisi olevansa lyöty.
- Ja sen sijaan?
- Pitää jatkaa - kaikesta huolimatta - kun on kerran selviytynyt siitä. Minä selvisin. Se ei merkinnyt minulle enää mitään. Ajattelin että siirtyisin seuraavaan asiaan.

*

-Minä en ole koskaan ollut tekopyhä. Olen aina pitänyt eräästä espanjalaisesta sananlaskusta. Ota mitä haluat ja maksa siitä, sanoo Herra. No, minä olen tehnyt niin. Olen ottanut mitä olen halunnut - mutta ollut aina valmis maksamaan hinnan.

*

Elsa, jolla oli heti alussa ollut kaikkea - nuoruutta, kauneutta, rikkautta - oli selviytynyt huonoimmin. Hän oli kuin kukka jonka ennenaikainen halla oli yllättänyt - yhä nupullaan mutta kuihtunut.

~ Agatha Christie, Viisi pientä possua ~