torstai 27. tammikuuta 2011
Pulikointeja
Minulla oli tapana käydä joka tiistai vesijumpassa. Se avasi lavat, sai veren virtaamaan jumiutuneissa hartioissa. Sitten työtoveri ehdotti yhteistä harrastusta ja vesiliikunta sai toistaiseksi jäädä.
Onneksi minulla on isä, jonka kanssa viettää aikaa pulikoiden. Nyt vesijuoksen ja sammakkouin, saunon ja rentoudun. Ajan kuluessa on yhteydenpito eri sukulaisiin muuttunut, elänyt ja samalla pysynyt samana, muuttumattomana. Jo pienenä isä vei meitä lapsia uimaan, uimahalliin, rannalle ja niin on edelleen. Joissain asioissa muuttumattomuus on hyvästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa kiva postaus :) En tiedä miksi, mutta tuli jotenkin hyvä ja lämmin olo.
VastaaPoistaPellon pientareelta tänne löysin. Tuo Sanoja-postauksen kuva voisi olla ottamani: minulla on täsmälleen samanlainen kernipöytäliina ja leikkelen usein Muumi-sarjakuvastrippejä talteen :)
VastaaPoistamiukuli; kiitos :)
VastaaPoistaLumikko, kiva kun saavuit ja tule uudelleen :)
Muumi-sarjakuvissa on viisauden siemeniä. Kirjastosta lainatut sarjakuva-albumit olivat aikoinaan silmät avaava kokemus; muumit ovat muutakin kuin pumspkeanpulskea japanianimaatio.