Kemmakat

5.-7.8. Puumalassa

Minut juksattiin Poriin kuuntelemaan räimettä, vaikka mieluummin olisin mennyt kemmakoimaan.

Viime kesänä kävin Kemmakoissa, nautin olostani, vaikka aiotun seuran kanssa päädyimme juhlimaan erikseen. Tanssahtelin Pasin bändin tahdissa, jamitin PMMP:n kanssa nautin kesäillasta.

Paluumatka veneellä oli haastavaa; järvi oli peilityyni, matka taittui nopsempaan kuin normaalisti. Kaikkialla oli pimeää ja hiljaista. Joku oli kylvänyt järvenselän täyteen vilkkuvia kepukoita. Ne avittivat matkaa ja samalla hämäsivät; miksei niissä kaikissa reimareissa voinut olla valoa? Ja kun ajoin se veneen pikkuruinen valo päällä, kuten kuuluu, jäin sen luomaan valokehään, jonka ympärillä kaikki muu oli mustaakin mustempaa.
 

Viime kesänä minua odotettiin viimeisen kerran huolissaan palaavaksi. Viime kesänä, Kemmakoiden jälkeen, kävin ilmoittautumassa, näyttämässä että olen hengissä ja venekin ehjä. Viime kesänä viimeisen kerran. Sitä ei osaa vieläkään ajatella. Se ei tunnu vieläkään todelta.

Niin, jos sinne Poriin menisi Puumalan kautta, Kemmakoisi ihan ihan pikaiseen. Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi...
Kun vielä ei ole selvillä millä matkaamme Poriin, niin voisimme aivan hyvin ympätä yhden Puumalareissun siihen samaan, sehän on likimain matkan varrella ;)