Tupa täynnä

Tehän olette varmaan kuulleet, että elo teinin kanssa voi olla haasteellista ja yllätyksellistä. Niinhän se taas kerran oli. Likka kysyi, saisiko muutama kaveri tulla yöksi protutapaamisen ajaksi. Sanoin, että tottahan tuo sopii ja niin asia oli selvä. Ystävä soitti ja lupasin hänelle pöperöä ja yösijan.
Niin meitä sitten oli seitsemän ipanaa ja kaksi aikuista. Onneksi yksi tytöistä oli raahannut ilmapatjan Jyväskylästä saakka mukanaan ja saimme mukavat pedit koko porukalle, muutamalle lisäihmisellekin olisi sija löytynyt.

Tämä kuva on ajalta ennen kolmea pitsaa ja laukkuvuorta.

Ystävää piti hivenen lahjoa ikääntymisen vuoksi. Lohdutukseksi hän sai Mauri Kunnaksen purkissa makeisia makusteltaviksi.

Meille siis tuli liuta teini-ikäisiä tyttöjä ympäri Suomen. Sain sen hälyävän ihmispaljouden, jota aina väliin niin kaipaan. Sain kokota ja höpöttää ja kaikki on kaikin puolin hyvin. Olen vain hämmentynyt, kuinka vain kahden vanhemmat soittivat ja varmistivat, että meille saa tulla ja että meillä on joku aikuinen kotona. En minä usko, että tytöt huonoille teille menisivät, mutta...

"Minä nuorena hiivin noilla öisillä teillä

Mutta pojat, se ei onnistu meillä"

Jos jo viime vuosituhannella Suojelius sai tehdä ylitöitä pitääkseen elämännälkäisen naisenalun turvassa, niin en halua ajatellakaan, kuinka pahasti se tänä päivänä joutuu paiskimaan töitä.

Puutarha

Vuosia se vei, raivata pahasti villiintynyt palsta, saada se kukoistamaan. Keväällä käänsimme maata, möyhensimme, uurastimme. Kätkimme siemenet maahan ja jäimme odottamaan. Kaikki siemenet eivät itäneet, osa penkeistä jäi villien kukkien valtaan mutta osa siemenistämme iti ja tuotti satoa.

Naapurin kultapallot

Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,
niitä hoidetaan huolella muutama vuosi
ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan
niin että jokainen verso saa kasvaa itsensä muotoiseksi,
luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten,
hiirenvirna ritarinkannuksen kainalossa.
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,
tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin.

~ Helena Anhava ~

Maa tuottaa hyvin satoa; marjoja, kurpitsoita, raparperia, herneitä, kukkia. Sato ei ole pääasia, pääasia on ulkona puuhastelu, vastapaino toimistotyölle.

Mycobakterium vaccae, Bakteeria irtoaa mullasta ilmaan, josta se kulkeutuu hengitysteihin. Bristolin yliopiston tutkijoiden mukaan tietystä bakteerista, joka tekee olosta iloisen

• Fyysinen kosketus luontoon, kuten kasvimaan kitkeminen lisää stressiä lievittävän oksitosiini-hormonin tuotantoa.
• Auringonvalo lisää välittäjäaine serotoniinin määrää. Se mm. ehkäisee stressiä, kohentaa mielialaa ja hillitsee ruokahalua. Serotoniini edistää melatoniinin tuotantoa, joka taas ehkäisee stressiä, parantaa unta ja vahvistaa vastustuskykyä.

~ Kuntoplus ~

Takapihan ruukuissa kasvavat minitomaatit, oikeat tomaatit, yrtit ja kaikki kesälaitumilla olevat sisäkukat.

Ja niin ne yrtitkin puhkesivat kukkaan, ruokkivat kimalaisia, joiden voimakas pörinä muistuttaa mehiläisistä, joita en vielä täksi kesäksi saanut.

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.


~ Saima Harmaja ~

Lontoo

Portobello

Minun piti kehua kesän matkaamme, kertoa kaikista niistä uusista kolkista joissa kävimme ja hehkuttaa ihmisten ystävällisyyttä. Nyt uutiset matkakohteestamme kertovat surullista tarinaa. Nyt tuossa vanhassa maasassa riehutaan, rikotaan paikkoja, tuhotaan pienten yrittäjien koko elinkeino, poltetaan ihmisten koteja ja tapetaan ihmisiä, jotka puolustivat kotejaan. Toisaalta sieltä kuuluu jo toivoa herättäviä uutisia siitä, kuinka tavalliset ihmiset ovat päättäneet nousta remujengiä vastaan ja osoittavat apunsa virkavallalle ja siivoavat sotkuja.

The Regent's Park

Ensimmäisenä kesänä Lontoossa harhailimme ipanan kanssa Hyde Parkissa ja kysyimme neuvoa viehättävältä parilta. He opastivat meidät määränpäähämme ja kehottivat meitä vierailemaan Regent's Parkissa (joka on myös tuttu joistain Lontooseen sijoittuvista kirjoista). Tänä vuonna nipistimme viimeinkin vierailulle aikaa. Regent's Park sijaitsee aivan Camdenin kupeessa, jossa meillä oli tapaaminen ja koska matka halki kauniin puiston oli miellyttävä, päätimme kävellä perille.

Kun Britanniassa taas rauhoittuu, niin suosittelen matkaamaan sinne, se on kokemisen arvoinen paikka, ainakin kaltaiselleni joka on pienestä pitäen ahminut englantiin sijoittuvia kirjoja.

Camden

Kävely puistosta Camdeniin paljasti meille Camdenin rauhallisemman puolen ilman markkinahumua ja ihmistungosta.

Brixton

Brixtonin suhteen meillä oli odotuksemme, luulimme siellä olevan enemmän turisteille suunnattuja asioita, mutta sinällään nopea reissu Brixtoniin paljasti meille melko hiljaisen, tai ainakin keskustan tungokseen verrattuna hiljaisen, kaupunginosan. Olihan siellä se omanlaisensa tunnelma, pinnanalla väreilevä vaara, hivenen suurempana kuin öisessä Korsossa, mutta valtaosin kadut olivat täynnä tavallisia ihmisiä tavallisissa toimissaan. Kun Brixton palaa takaisin arkeen, niin siellä kannattaa käväistä haistelemassa erilaista Lontoota.

Regent's Canal

Lontoosta on helppo puhua kotona, se on yhteinen kokemuksemme, mutta en osaa käsitellä Somalian tilannetta, en tiedä mitä sanoisin. Minulle ne ovat uutisia uutisten joukossa, ihmispaljous ilman kasvoja, lapselle ne ovat ystävän perhe, ystävän ystävät. Hän joka on minulle nimetön, hänelle on lapsella nimi, historia, hänelle uutiset eivät kerro kaukaisista asioista, oman elämänpiirin ulkopuolelta.

Me asumme saman katon alla, me jaamme yhteiset kokemukset ja silti hän elää omaa, erillistä elämäänsä josta minä en tiedä kuin murenia.

Mielen tuuletus

Bleiseri; Mark & Spencer
Huivi; Carlson
Paita; Only
Farkut; Topshop, tall-mallisto
Popot; Converse
Hiukset; Tuulen pieksämät

Maanantai oli todellinen maanantai. Tottahan minä ymmärrän, että ihmiset ovat palailleet lomiltaan ja stressiä pukkaa, mutta voisivat nuo asiakkaat muistaa tuon sähköposteja vuosia kiertäneen Olen asiakaspalvelija avautumisen:


"Olen asiakaspalvelija - minulla on vähintään korkeakoulutasoinen tutkinto kirjanpidosta, suhdetoiminnasta, markkinoinnista, liiketoiminnasta, atk:sta ja swahilin kielestä.

Olen asiakaspalvelija - tietenkin muistan kuusi vuotta sitten tekemäsi tilauksen, vaikkakin sinulla ei ole tilausnumeroa ja muistelet, että se on tehty nimellä, jonka ensimmäinen kirjain on "T" tai "A".

Olen asiakaspalvelija - puhun kaikkia mahdollisia kieliä, olen vieraillut kaikissa mahdollisissa paikoissa ja tavannut kaikki mahdolliset ihmiset.

Olen asiakaspalvelija - minulle on päivänselvää, että kun puhut perjantaista, tarkoitat tietenkin tiistaita. Minulla on kalenteri täydellisesti hallussa, kun määrittelet ajankohdaksi "ei siitä kauan ole".

Olen asiakaspalvelija - tottakai, minähän valehtelen, kun sanon, ettei haluamaanne tuotetta ole enää jäljellä erikoishinnalla.

Olen asiakaspalvelija - ei tietenkään ole mitään vaivaa järjestää nopeasti 125 lisätuotetta haluamallasi erikoishinnalla. Ja tottakai minulla on oikeus poistaa alv:t hinnastasi ja antaa -50%:n alennuksia.

Olen asiakaspalvelija - pystyn katsomaan 10 asiakasrekisteriä, hoitamaan 5 tilausta sekä vastaamaan 15 puheluun - kaikki yhtäaikaisesti.

Olen asiakaspalvelija - tiedän tarkalleen, mitä tehdä missäkin tilanteessa käyttämättä ollenkaan rahaa tai sekuntiakaan aikaa.

Olen asiakaspalvelija - olen vastuussa ruokatarjoilusta, liikenneruuhkista, säästä, henkilökohtaisista ongelmistanne ja kansallisesta taloudesta.

Olen asiakaspalvelija - en koskaan loukkaannu, kun olen tehnyt 10 tunnin etsintätyön vai kuullakseni sinun kertovan "ostin sen itse internetistä ja säästin 25 euroa".

Olen asiakaspalvelija - minusta on ihanaa, kun ihmiset tulevat luokseni ja yhtäkkiä olettavat minun tietävän kaikki puhelinnumerot Helsingistä Ivaloon ihan vain päästäni. Tiedän myös kaikkien kilpailijoiden hinnat ja aukioloajat ja muistan ne kaikki, sehän on itsestään selvää.

Olen asiakaspalvelija - sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään tuotteita tai nimiä, sillä olen ajatustenlukija ja minulla on jo tilaus valmiina kristallipallossani ennen kuin kerrot minulle mitään.

Minä hymyilen, olen empaattinen, sympaattinen, pahoittelen, mairittelen, hinnoittelen, esiinnyn, laulan, tanssin, steppaan, korjaan printterin ja tietokoneen sekä saan aikaan maailmanrauhan - KOSKA OLEN ASIAKASPALVELIJA"

Mutta totta puhuen  joinain päivinä en osaa suojata mieltäni asiakkaiden mielipahalta ja ne ovat raskaita päiviä. Onneksi on olemassa kaveri Harleyllaan, joka lupautui viemään ajelulle.
Alku alkoi kaaoottisesti; säntäilin ympäri kämppää ja koetin etsiä moottoripyöräajelulle sopivaa takkia. Pääsin taas toteamaan, että semmoinen rento vapaa-ajan takki olisi hyvä olla olemassa, mutta koska sitä ei oluut niin päätin nykäistä jo töissä päälläni olleen pellavajakun niskaani. Tuumailin millaista tuhoa tulisi mikäli tipahtaisin kyydistä ja iskeytyisin kepeissä hepenissäni asfaltiin, mietintä jäi alkutekijöihinsä masentavuudessaan.

Siinä sitten moottoripyörän kyydissä roikkuessa alkoi synkät aatokset kaikota ja viikon aloitus tuntui taas monta astetta paremmalta. Onni on omata kavereita, jotka tarjoavat aikaansa juuri silloin, kun sitä tarvitset :)

Sijaistoimintoja

 Sen sijaan, että jatkaisin innolla eilen alkanutta huonekalujen siirtelyoperaatiota, niin havaitsin litkiväni kylmää maitokahvia ja laativani ystävälle syntymäpäivälahjaksi Photoboxin kalenteria.
Eikö kuvien katselu yhteisestä ahertamisesta ole likimain sama, kuin ahertaa nyt itse?
Ja kalenteri idean nappasin töistä, kun kokoustimme ensi kertaa lomien jälkeen tärkeistä aiheista, niin minä siinä sitten näppäränä tuijotin kanssa palaveeraajien kalentereita ja nyysin loistavan idean.

Projekti

Ensi kesäksi olisi kunnostettava ikivanhat Suomi-pesät mehiläisille. Olen täpinöissäni.

Kaljakellunta 2011

Viime vuonna en ollut kellumassa, koska Sonisphere sijoittui samaan viikonloppuun. Tänä vuonna lähdin kaveriporukassa kellumaan. Etukäteen olin lueskellut mediassa olleet artikkelit roskaamisesta, siivouspartioista ja miettinyt voiko kaltaiseni puunhaalaajaviherpiipärtäjä osallistua tapahtumaan.



Varauduin kelluntareissuun isolla rullalla jätesäkkejä, joita auliisti jaoin tarvitseville. Lisäksi noukimme vedestä ja rannoilta roskia ja tölkkejä.

Vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja kelluimme, oli väkeä vähemmän ja tuntui, ettei roskia niin jäänyt jälkeen. Liekö porukka sitten rikastunut, sillä viime vuosina on tuntunut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ehjät kelluntavälineet hylätään rantaan.

Vantaanjoki on kaunis. Aikoinaan työmatkapyöräilin sen vartta Tikkurilasta Vanhankaupunginkosken seutuville ja rakastin matkaa. Kesäinen joenvarsi reitti oli kaunis ja työajat antoivat minulle mahdollisuuden pyöräillä niihin kellonaikoihin, kuin tiellä ei juuri muita liikkujia ollut.

Ensikesänä olisi mahtavaa päästä melomaan jokeen, nousta vastavirtaan ja nauttia rauhallisesta joesta. Sillä maisemat joesta käsin ovat kauniit ja joen ylittävät sillat ovat kaikki erinäköisiä, esimerkiksi tuossa alhaalla olevassa kuvassa on yksi lempi silloistani. Juuri tuon kaltaista on mielestäni onnistunut käyttömuotoilu; sillan värit sulautuvat paremmin maisemaan, kuin kuvassa ja sillassa itsessään on jokin juju.

 Vaikka itse olenkin usein osallistunut tapahtumaan ja viihtynyt siellä, jäi tällä kertaa mieleen kaihertamaan ajatus, josko tämä oli viimeinen kelluntani. Liikaa ihmisiä, jotka muiden kovaäänisistä kielloista huolimatta nakkoivat kaikki roskat jokeen ja liikaa liian humalassa olleita kanssakellujia joiden joesta ylös saattamiseen osallistuimme liian monta kertaa, koska heidän kellujatoverinsakin olivat liian sekaisin havaitakseen kumppaneidensa tilaa.

Summasummarum, mukavaa oli, mutta tapahtuman paisuttua ja kaljan noustua kellumista tärkeämmäksi mietin ensivuonna kaksi kertaa osallistumista.

Fin Noir

Lenska: Cyber

Kengät: Seppälä

Kauppalehti tiesi tänään kertoa, että muodille on tulossa oma vientiorganisaatio, Fin Noir -yhdistys. Suomen suurlähetystö ja Suomen Ranskan instituutti Pariisissa ovat jo lupautuneet tukemaan hanketta

Fin Noir kokoaa muotialan suomalaisen kärjen Pariisin muotiviikoille. Tarkoituksena on avata väyliä suunnittelijoiden kansainväliselle liiketoiminnalle. 

Mukana on ainakin Paola Suhonen Ivana Helsingistä, Samu-Jussi Koski Samuji-mallistoineen sekä suunnittelija Minna Parikka.

Taloussanomien Luova maailma käsitteli aihetta jo kesäkuussa, mutta silloin se meni minulta ohitse. Olisi ihanaa saada suomalaisille suunnittelijoille enemmän näkyvyyttä, toivottavasti sitä tulee roppakaupalla tämän hankkeen myötä.

Fin Noir (fin=hieno, loppu; finnois=suomen kieli; noir=musta)

Kiilat koroissa

Ennen köyhillä perheillä oli kertoman mukaan vain yhdet virsut, joilla vuorotellen lampsittiin kouluun. Meillä on jälleen kerran yhdet yhteiset kengät, joilla vuorollamme lampsimme, tosin se toinen ei saa jäädä kotimieheksi vaan joutuu joillain muilla popoilla suoriutumaan velvollisuuksiensa ääreen.

Kengät; Andiamo

Mekko; Monk

Meillä ei ole aivan samankokoinen jalka; minä olen meistä se iso kenkäinen, mutta ero ei onneksi ole suuri. Ipana saa pohjallisilla muokattua kengistä itselleen oikean kokoiset.

Tämä sopii meille; käytämme samoja kenkiä, saamme vaihtelua tyyliimme. Kuka oikeasti haluaa omistaa valtaisan vuoren kenkiä, mikäli ne voi jakaa jonkun kanssa?

Oodi unelle

Kun viikonlopun vietti rauhallisemmin, kuin koko aiemman kesän, niin maanantaikaan ei lainkaan harmistuttanut. Tiistai taasen, noh jos iltalukemisekseen valitsee Erkki Toivasen Eurooppalaisuuden rajoilla, niin aamujumituksesta saa vain syyttää ahnetivaa luonnettaan.

Jossain vaiheessa laps alkoi huolehtimaan yöuniensa riittävyydestä ja sama tarttui minuun. Ryhdyin talvella vahtaamaan itseäni, huolehtimaan siitä, etä vietän tarpeeksi monta tuntia pää tyynyssä silmät ummessa ja tajunta virittyneenä pois valvetilasta. Ero entiseen univajaiseen itseen oli huima; maailma alkoi näyttämään entistäkin paremmalta paikalta, ajatukset virtasivat sujuvammin ja aamut olivat vailla tuskaa.

Nyt kesällä uniaikaani on verottanut kaikenmoinen touhuilu ja helle, vaje tuntui inhottavalta, aivan kuin en olisi aivan oma itseni, aivan kuin kävisin hitaammalla, olisin kireämpi ja muutoinkin nihkeä.

Niinpä on taas aika palata ruotuun, sulkea kone ajoissa, lukea vain ei niin mukaansa tempaavia kirjoja unilukemisena ja herätä jokaiseen valkenevaan aamuun hymyssä suin, levänneenä.

Lenska: Petticoat Lane Market 

(sanoivat olevan Mark & Spencerin) 

Neule: Monsoon

Popot: Andiamo

Yhdessä olemme vahvat

Iltakävelyllä

Helteisen päivän päätteeksi oli pakko mennä haukkaamaan raitista ilmaa. Tallustelimme Jyväsjärven rantaa pitkin ja toivoimme tuulta raikastamaan oloamme.

Ipanan pöksymekko Camdenista.

Apulanta esiintyi SUomiPOPfestivaaleilla Jyväskylän veturitalleilla. Jo kahdesti tänä vuonna nähty yhtye keräsi mukavan katsoja määrän myös läheiselle sillalle kuulijoita; sinne mekin eksyimme lenkin loppupuolella.

Yhtye omisti Armo-kappaleen Norjalaisille.



"Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan"

Helteen hiostamat

Taapersimme halki hikisen Jyväskylän, ilma oli hiostava, seisova.

Päivällä uimme,heittelin likkaa veteen, pompautin kämmeniltäni. Riehuimme ja riekuimme. Pian seuraan löyttäytyi Tamperelaisten nuorukaisten joukko, joista osa halusi myös kämmenistäni ponnistaa aaltoihin ja minähän pompautin kakskutoset liki yhtä keveästi kuin pikkuiseni. Olo oli kuin amatsonilla.

Kylmää juomaa Ekolosta helteen piinaamille matkalaisille joiden hikisyyden aste saattoi olla sama, kuin meidän.

Aaltopuistossa kasvaa ovelia koivuja, niiden liuskaiset lehdet ovat kauniit.

Ja sitten se saapui, uinnin jälkeen; sade



Pidin sadetta mukavan Etelä-Afrikkalaisen seurueen kanssa, kuulin että Afrikassa salama läväyttää kahdesti ennen kuin kunnolla, monihaaraisena iskee.

Here comes the rain again

Samaan aikaan toisaalla

 Teinit räpiköivät vedessä, kirkuivat, juoksivat aaltoihin,kuikuilivat olkansa yli jahtaajaansa.

Meillä se oli leikkiä. Olimme vielä silloin uutiskatveessa. Nyt surulliset ajatuksemme ovat Norjassa.

Hiljaisuuden jälkeen

Joinain hetkinä aika kiitää. Päivät kuluvat sukkelaan ja yht'äkkiä onkin heinäkuu ja havahdun hiljaisuuteeni.

Osa lomista on jo lomailtu, mutta vielä on jäljellä pieni pätkä, jonka haluan viettää Saimaalla uiden ja lukien, oleillen. Parempaa tapaa viettää kesäisiä päiviä ei ole, vai mitä tuumitte?

Päivä meni töissä, kännykästä nettiä vilkuillen. Vanha koulutoveri Tokiossa on kunnossa, samoin miehensä perheineen, ilmeisesti. Mieli harhaili ja päässä soi uudelleen ja uudelleen Viimeisellä rannalla.




Olo on surullinen. Jotkin asiat ovat liian suuria miellettäviksi.