Pride

28.6-4.7. Helsinki Pride

 2008

Juhannus

Viime juhannus oli ensimmäinen kaksin mökillä. 

Meille selvisi vasta matkalla, että olisimme kaksin.

Onneksemme olimme varautuneet valtaisalla säkillisellä kirjoja.

Viime juhannus oli kylmä. 

Nukuimme saunakammarissa, sillä sen sai helpoimmin lämpimäksi.

Vaikka ei sekään ollut se syy.

Syynä taisi olla lähinnä se, että se on ainoa paikka,

jossa voi vuoteessa maaten ihailla takkatulta.

Arja Tiainen

Suurimmaksi luksukseksi koin rytmittömyyden. 

Olimme viileällä saarella, sateessa. 

Meillä ei ollut mitään pakollista tehtävää. 

Meillä oli vain kasa kirjoja ja aikaa. 

Nukuimme silloin tällöin, heräilin katsomaan auringonnousulaskut ja nauttimaan kesäyön viileydestä. 

Rytmittömyys tuntui liki paheelliselta.

Kentältä kohteeseen (muistiin kirjattua)

Olen aina lentänyt Heatrow'lle, mutta koska tulevaisuudesta ei tiedä, niin nappasin ylös vaihtoehtoiset kentät ja niistä selviytymisen Lontooseen.

Stansteadistä A6-bussilla 1,5 tuntia 10 £, meno-paluu 17 £
Stanstead Express-junalla matka Liverpool Streetin asemalle  45 min,18  £, meno-paluu 27  £
 
Heatrow'lta metrolla 1,5 tunnissa 4,50  £, Oyster matkakortilla 2,40  £ ruuhka-ajan ulkopuolella.
Heatrow Express-junalla 15 min Paddingtonille 16,50  £ meno-paluu 26  £

Gatwickistä First Capital Connect-junalla 1 tunti St Pancrasiin tai London Bridgeen 9 £, meno-paluu 17 £.
Gatwick Express-junalla 30 min Victorialle 17  £, meno-paluu 29  £

Heatrow'n ja Gatwickin lentokenttien välillä kulkee bussiyhteys (National Express) Meno-paluu n. 36 £

Kuva ja miten se otettiin

Lari osti reissusta Filmikameran, semmoisen vanhanaikaisen, keveän ja mielikuvitusta kiihottavan. Me, aikuiset ihmiset, filmiajan kasvatit, menimme päästämme sekaisin. Niin pieni asia, filmi kamerassa ja olimme aivan diudiu.

Olihan kamerassa jo useasti digikameraankin haaveiltu kalansilmäobjektiivi ja se osaltaan selittää päidemme sekaisin menoa, mutta ei silti riitä selventämään sitä riittävästi.

Se Jännistys, se Panostaminen, kuvanottamisen Peruuttamattomuus. Ne taisivat olla Se-juttu. Kun kuva oli otettu, oli se otettu ja lopputuloksesta ei ollut mitään tietoa. Oliko kuvattavilla silmät auki vaiko kiinni? Oliko ilme hyvä? Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea kalansilmä taltioi, miten se vääristi maailman.

Ulkokuvat Hampstead Heath, Kamera Urban Outfittersiltä..

Se kolmas

Me olimme matkalla.

Miida, Lari ja minä.

Matkalle lähdettäessä oli ne tavalliset hössötykset; mistä lennot, hotelli ja muu sen semmoinen.

Tällä reissulla oli alkuhommeleina myös selventää uteliaille kuka kumma se kolmas mukaantulija on.

Siis matkatahan voi monella tapaa, on perhereissut, bilereissut, kaveriporukka matkat, työmatkat ja niin poispäin. Meillä oli tämmöinen, niin mimmoinen, hengausmatka?

Shoppasimme, haahuilimme, katsoimme nähtävyyksiä, kävelimme, syödä puputimme, pysähtelimme siellä yhdessä kahvilaketjussa ja kipitimme pitkin katuja ja ennen kaikkea ajelimme maanalaisella. Se oli siis semmoinen kaahotusmatka, joista ihmiset yleensä ymmärtävät pysyä kaukana.

Millainen ihminen siis lähtee akkaihmisen ja teinin matkaan?

No tietenkin se ihminen luuli, ettei olisi ainoa mukaan tulija, niin mekin luulimme. Sitten kävi niin, että se jäi jumiin matkasuunnitelmiin, kun muille tuli esteitä.

 Omiin korviini tuo kaikki kuulostaa luontevalta, normaalilta. Oli suunnitelma, se ei täysin toteutunut, se toteutettiin osittain.

Ongelmalliseksi muille ymmärtää asian teki se, että Larin olin tuntenut tahi tiennyt matkaan lähtiessä vain joitain aikoja paremmin. Lisäksi Lari on miesihminen.

Niin yksinhuoltajatätiset eivät matkaa nuortenmiesten kanssa ilman kysymyksiä. Maailma on niin epäreilu. Itsellekin tuli huppanaolo asiaa ihmisille selvitellessä. Aloin jo tuumailla, että on miekkosessa oltava jotain pahasti vialla kun moiseen ryhtyy, sillä ei kai kukaan normaali tällaiseen ryhdy?

Toisaalta ymmärrän ihmetyksen, mutta toisaalta se kaiveli. Miksi asioista tulee niin monimutkaisia ihmisten päässä? Miksei ihmiset vain voi karata Lontooseen siksi, että se sillä hetkellä tuntui ihan kivalta idealta. Miksei ne voi kaapata matkalleen mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä ajattelematta asioita yhtään sen pidemmälle?

Loppujen lopuksi tyydyin toteamaan ihmisille, että Lari on se, joka oli kanssamme teatterissa. Mitäpä muuta olisin osannut sanoa? Luetella muutamia tylsiä faktoja käydyistä kouluista, lempimusiikista, asuinpaikoista ja muista sen semmoisista, jotka eivät nyt loppujen lopuksi paljoakaan kerro siitä millainen ihminen on ja millaista matkaseuraa hänestä saa.

Näin matkan jälkeen voin todeta, että oli se miekkonen vain hurjan hauska matkaseuralainen ja että ensi matkalle voisimme raahata hänen lisäkseen ne kaikki, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan.

Portobello

Talvella tutustuin Coelhoon ja Portobellon noitaan, haaveilin Lontoosta ja olin surullinen.

Meidän ei pitänyt lähteä Lontooseen. Meidän piti mennä jonnekin muualle, kokea jotain muuta. Mutta emme me sitten mieltämme malttaneet, kun matkatoimisto tarjosi kahta kaupunkia edullisesti.

Meidän piti houkutella mukaamme paljon ihmisiä, jaettu ilo on moninkertainen ilo. Matkaamme kaikkien kiemuroiden jälkeen uskaltautui vain yksi.
 

Jossain vaiheessa panikoin, millaista on matkustaa kolmisin. Kolme on hyvä määrä, kolme on jo ryhmä ja ryhmä on enemmän kuin pari. Ryhmässä toimitaan eritapaa, kuin toimitaan kaksin. Se kolmaspyörä tuo mukanaan enemmän kuin vain yhden ihmisen lisää, hän tuo mukanaan ryhmän.
 

Muksun kanssa kaksin matkaaminen on helppoa; me tunnemme toisemme, meillä on samat kokemukset Lontoosta, yhteiset suunnitelmat. Ja se kolmas, se joka uskaltautui mukaan, mitä hänellä oli? Ajatuksia varmaankin, mielikuvia. Mutta valmistiko mikään häntä matkaan kahden euforiassa leijuvan naiseläjän kanssa, osasiko hän valmistautua loputtomaan kävelyyn, shoppaamiseen, säntäilyyn ja kehnoihin vitseihin?

Meidän onneksemme kolmas oli mukautuvainen. Saimme kaahottaa vapaasti, säntäillä ja ryntäillä, kunhan huolehdimme, että matkan varrelle osui säännöllisin väliajoin Starbuck's.

Tuumin, mikä olisi sovelias ajanjakso odottaa, ennen kuin alkaa ahdistella toista, kyselemään, oliko se nyt millaista matkata kanssamme, lähtisikö hän uudelleen kanssamme jonnekin.

Soutelemassa

Jostain mystisestä syystä kuvat eivät ilmiintyneet tekstin joukkoon ja koska varmasti haluatte nähdä minut näin söpönä, laitan tämän uudelleen ;D

Kunnostutimme vanha soutuveneen laidat kestämään taas uusia souturetkiä.

Soudamme saaresta uimaretkillemme. Koska on vaara, että viattomat silmät kohtaavat meidät, niin pukeutuminen on sen mukaista.

Uimapuku takaa säädyllisyyden ja jokin kauhtana täyttää kuivan vaatteen viran reissulta palatessa.

Hiljainen soutelu paikasta toiseen on rentouttavaa, asiat tulevat kohdalle jotenkin leppoisampaan tahtiin. Kykenee kiinnittämään huomionsa yksityiskohtiin, valon leikkiin veden pinnalla, ahvenruohon kukintoon, veden ääniin.

Pienellä paatilla edetessä on eri tavoin säiden armoilla. Aallokko tuntuu suuremmalta, kun istuu sen keskellä. Rankka sade rummuttaa veden pintaan niin, että roiskeet kohoavat korkeammalla kuin keskikohdan laita. Raisussa myötä aallokossa voi koettaa surffata aallon harjalla, saada ilmainen kyyti, tuntea aivan erilaista vauhdin hurmaa.

Tieten tahtoen emme toki valikoi hurjaa säätä veneilylle. Ne harvat kesän sateet tulee hyödynnettyä lähikylän kirjaston antimien parissa.

Kukkuu kukkuu laulun alku oli minulle tuttu, tätä mummi lauleskeli meille lapsille mökillä.

Kotona

Matkasin kaksi maata, kaksi erilaista kaupunkia läpi viikossa.

Ohjelmana oli kävellä ja puuhata siinä sivussa jotain muuta. Nyt toinen pohje juilii siihen malliin, että muistaa kävelleensä.

Seuraavaksi matkalaukkua tyhjentämään ja rästihommia ahertamaan. Pää vain tuntuu edelleen olevan jossain muualla, kuin mukana menossa.

Mietin muuten, jos ihmisillä sattuisi lentäminen samaan tapaan korviin kuin minulla, niin olisiko tuo pahe niin suosittua kuin se nyt on?
Mikään ei auta, ei nasolit, lentotulpat, sarvikuono-kannu, korvahuuhde, allergialääke, ei mikään. Se on koko matkan kipuatuskaapiinaa.

Paluu lähenee

Olemme edelleenkin reissussa. Panikoimme konnavahdin tuliaisista, noidumme ajan nopeaa liitoa ja kaipaamme jo Suomen kesää.

Muotopuutarha perunoilla

Vanhoja pottumaa kuvia.

En ymmärrä, miksei aikeistani huolimatta kameraani taltioitunut edustavampaa otosta perunamaasta.

Tuli höppönä olo, kun ennen matkaa oli käytävä mullittamassa perunat.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin :)