tiistai 22. kesäkuuta 2010

Se kolmas


Me olimme matkalla.
Miida, Lari ja minä.

Matkalle lähdettäessä oli ne tavalliset hössötykset; mistä lennot, hotelli ja muu sen semmoinen.
Tällä reissulla oli alkuhommeleina myös selventää uteliaille kuka kumma se kolmas mukaantulija on.

Siis matkatahan voi monella tapaa, on perhereissut, bilereissut, kaveriporukka matkat, työmatkat ja niin poispäin. Meillä oli tämmöinen, niin mimmoinen, hengausmatka?


Shoppasimme, haahuilimme, katsoimme nähtävyyksiä, kävelimme, syödä puputimme, pysähtelimme siellä yhdessä kahvilaketjussa ja kipitimme pitkin katuja ja ennen kaikkea ajelimme maanalaisella. Se oli siis semmoinen kaahotusmatka, joista ihmiset yleensä ymmärtävät pysyä kaukana.


Millainen ihminen siis lähtee akkaihmisen ja teinin matkaan?

No tietenkin se ihminen luuli, ettei olisi ainoa mukaan tulija, niin mekin luulimme. Sitten kävi niin, että se jäi jumiin matkasuunnitelmiin, kun muille tuli esteitä.



 Omiin korviini tuo kaikki kuulostaa luontevalta, normaalilta. Oli suunnitelma, se ei täysin toteutunut, se toteutettiin osittain.


Ongelmalliseksi muille ymmärtää asian teki se, että Larin olin tuntenut tahi tiennyt matkaan lähtiessä vain joitain aikoja paremmin. Lisäksi Lari on miesihminen.



Niin yksinhuoltajatätiset eivät matkaa nuortenmiesten kanssa ilman kysymyksiä. Maailma on niin epäreilu. Itsellekin tuli huppanaolo asiaa ihmisille selvitellessä. Aloin jo tuumailla, että on miekkosessa oltava jotain pahasti vialla kun moiseen ryhtyy, sillä ei kai kukaan normaali tällaiseen ryhdy?



Toisaalta ymmärrän ihmetyksen, mutta toisaalta se kaiveli. Miksi asioista tulee niin monimutkaisia ihmisten päässä? Miksei ihmiset vain voi karata Lontooseen siksi, että se sillä hetkellä tuntui ihan kivalta idealta. Miksei ne voi kaapata matkalleen mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä ajattelematta asioita yhtään sen pidemmälle?



Loppujen lopuksi tyydyin toteamaan ihmisille, että Lari on se, joka oli kanssamme teatterissa. Mitäpä muuta olisin osannut sanoa? Luetella muutamia tylsiä faktoja käydyistä kouluista, lempimusiikista, asuinpaikoista ja muista sen semmoisista, jotka eivät nyt loppujen lopuksi paljoakaan kerro siitä millainen ihminen on ja millaista matkaseuraa hänestä saa.



Näin matkan jälkeen voin todeta, että oli se miekkonen vain hurjan hauska matkaseuralainen ja että ensi matkalle voisimme raahata hänen lisäkseen ne kaikki, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan.

3 kommenttia:

  1. Niinhän se taitaa olla että asioista tulee helposti monimutkaisia ihmisten ajatuksissa. Ja vaikka itselle jokin asia ei olisi mikään kummastuksen aihe, mutta siitä voi tulla sellainen, jos alkaa kuuntelemaan toisten joskus ennakkoluuloisia mielipiteitä. Joskus liika ajattelu ja pohdinta on pahasta ;) Eikun nauttikaa elämästä ja hetkestä, ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää :) Kiva että teillä on ollut hauska reissu.

    VastaaPoista
  2. Nyt tuolle jo hymyilee, mutta jossain vaiheessa meinasi olla työn takana. No kaipa nämä on vain näitä avoimuuden kiroja, jos olisi hipihiljaa kaikesta, niin ei joutuisi selittelemään :D

    VastaaPoista
  3. Avoimuus voi olla kiro mutta voi se olla elämää rikastuttava tekijä myös :) Ja luulenpa että sinulle se on tuota jälkimmäistä :)

    VastaaPoista