Sunnuntai-ilta oli liian suloinen koto-oloilulle.
Nappasimme kameran matkaan ja lähdimme asiattomasti oleskelemaan.
Kamerani rakastaa ihmisiä
ja minua,
linssin nurjalla puolen.
En omaa juurikaan kuvia itsestäni
ja ne vähätkin jotka omistan
niin niitä inhoan tasapuolisesti.
Koska olen aikaihminen
niin minun on aika tulla tolkkuihini
ja alistua siihen
minkä kamera tallentaa.
Niinpä saatan hyvinkin eksyä
tulevinakin kesäiltoina
asiattomasti oleskelemaan,
soittamaan pääni sisäisessä jukeboksissa
Junkmailin Pasilan galleriaa.
Pään sisäinen jukeboksi on jännä juttu,
sen soittaa milloin mitäkin,
yht'äkkiä
mieli valikoi laulun,
soittaa sitä liki turhautumiseen saakka.
Ja se jukeboksi,
se ei valikoi läheskään aina soitantaan laatumusiikkia
vaan se rakastaa soittaa rallatuksia, renkutuksia.
Tai aivan mystisiä kipaleita, joilla ei tunnu olevan mitään yhteyttä vallitsevaan tilanteeseen.
Tekstit
Näytät juuri sellaiselta kuin sinun pitääkin näyttää, omalta itseltäsi. Hyvä päätös alkaa vain tottua siihen että näyttää juuri oikealta ja hyvältä, koska ulkonäköä on aika vaikea muuttaa. Sitäpaitsi näytät oikein hyvältä, kurvit siellä missä pitääkin ja aivan ihanat hiukset! Noista kuule monikin nainen olisi sinulle kateellinen! :)
VastaaPoistaOmalla tavallaan kaunis myös tuo kuvauspaikkasi. Hylättyä ja autiota... jotain kaunista siinäkin on.
Hylätyissä ja autioissa paikoissa on lumoa. Se hiippailu hivenen luvattomilla teillä, se arjesta poikkeava miljöö. Ja nuo töhrytkin, kaikessa on taikaa ja kaikki on rumankaunista <3
VastaaPoistaMinäkin rakasta hylättyjä ja unohdettuja paikkoja. Ja juuri niissä on hyvä ottaa omakuvia, hienoja! Ja tosiaan, vau mitkä hiukset!
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoista