Yön riennot

Illalla innostuin, naputin viestin ystävälle.

Riehakkaasti ilmoitin jotain miesten vilkuilusta.

Ja suunnitelma oli valmis.

Niin helppoa se on.

Pakkasin laukkuuni rientoillan varustuksen;

kukkaron, jonne siirsin välttämättömät kortit,

avaimet, harjan ja matkalukemisen.

Talsin halki öisen kylän ja totesin juuri jääneeni siitä kulkineesta, 

johon koetin ehtiä.

Koska maailma on pieni ja kumma niin kohtasin uima-allastoverini, 

sen jonka kanssa vilkuilin.

Hän neuvoi ja saattoi minut toiselle pysäkille,

keskusteli kanssani uimisesta

ja kaikesta sellaisesta, 

mistä nyt kaksi toisilleen vierasta ihmistä 

saattavat puhella kohdatessaan kesäyössä.

Aikanaan linja-auto saapui ja vei minut keskustaan.

Siinä keskustassa

Aleksis Kiven patsaan luona seistessä,

kirjaa lukiessa,

en luullut olevani viehättävä,

mutta jututtajien määrästä päätellen asia oli niin.

Sateen myötä saapui ystäväkin

ja mäkkärin kautta suuntasimme katsastamaan miehimyksiä.

Mann'street oli täynnä laulutaitoista karaoke väkeä ja se tunnelma

se oli jotain aivan muuta kuin mihin olen tottunut soittojuomaloissa.

Seuraan liittyneen komistuksen kanssa matkasimme seuraavaan yökerhoon ja suloisuus sen kuin jatkui.

Keskustelin vanhoista suomifilmeistä vieraan kanssa, nauroimme.

Yö oli kaunis.

Hercules 

Kolmisin kuljimme kapakasta,

kai hiukkasen horjuen

kun oli ne lähtömaljatkin juotu.

Ja yö bussi vei minut ja kirjani kotia kohden

muiden jatkaessa matkaa muualle.

Kotona silmäilin läpi aamunlehden,

tein aamupalaa.

Avasin parvekkeenoven

annoin raikkaan aamuilman täyttää asunnon 

ja kömmin sänkyyn

vaikkei uni vielä painanutkaan luomia.