lauantai 15. toukokuuta 2010
Vielä on aikaa kesyttömään kesään
Aamukahvit etupihalla kera kilpikonnan, kitkennän ja Agatha Christien Syyttömyyden taakan.
Eilisiltainen perunanistutus ja puutarhurointi tuntuu kevyenä jomotuksena laiskimuksen lihaksissa.
Illalla olisi juhlat, mutta koto-oloilu taitaa viedä voiton.
Kesä on täällä vasta osittain, tulossa ovat ne kesäyöt, jolloin ei voi nukkua, vaan pitää valvoa katsomassa auringonlaskunousut, tanssia koko yön, talsia halki kesäisen Helsingin yön tai vain istua rantakivillä lauleskelemassa norpille hiljakseen vanhoista piioista.
Nyt on alkukesä, nyt puutarha huutaa huomiota, ikkunat paljastavat läikikkyytensä ja siivoushormooni on alkanut hyrräämään voimallisemmin, kuin mikään muu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ihmettelinkin itse tänä aamuna että mikähän minuun on mennyt, kun imuroin ja luutusin.. ilmeisesti keväällä on noita siivoushormooneita vähän enempi :)
VastaaPoistaJotenkin tuntuu ihmeelliseltä ja vähän ristiriitaiselta että ilma on kuin kesällä, helteinen ja aurinkoinen, mutta luonto ei ole vielä kesässä kuitenkaan. Mutta en valita kummastakaan vaan nautin minkä kerkiän :)
Olisipa ihana omistaa oma pieni kasvimaa, johon voisi pottuja sun muita siemeniä ja mukuloita ja pistokkaita kätkeä ja seurailla mitä sieltä syksyä kohti alkaisi kasvaa.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!
Siivoushormooni taitaa erittyä ryöpsäyksittäin, se nimittän tyystin katosi loppupäivästä, jolloin sitä olisi vielä tarvittu :s
VastaaPoista