Kahvinkeitin olkani takana sihisi kuin vihainen käärme. Ääni, joka siitä, lähti, teki pahaa ennustavan, etten sanoisi pirullisen vaikutuksen. Ehkä, ajattelin, useimmilla ympärillämme kuuluvilla nykyajan äänillä on sama ominaisuus. Poikki taivaankannen syöksyvän suihkukoneen pelottava ujellus, tunnelissaan lähestyvän maanalaisen junan kumea, uhkaava jytinä, ohikulkeva raskas rekka-auto, joka panee talon perustuksiaan myöten vapisemaan...Vieläpä vähäisemmät jokapäiväiset kotoiset äänet, niin hyödyllisiä esineitä kuin niiden aiheuttajat ehkä ovatkin, saattavat kuulijan ikään kuin varuilleen. Astianpesukoneet, jääkaapit, painekeittimet, pölynimurit - kaikki ne tuntuvat sanovan "Varo, minut on valjastettu sinun palvelukseesi, mutta jos teet virheen, niin..."
Vaaroja täynnä oleva maailma - sitä tämä on.
Hämmensin hyöryävää kahvikuppia edessäni. Siitä nousi miellyttävä tuoksu.
~ Totuus Hallavan hevosen majatalosta, Agatha Christie ~
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti