Sunnuntaina elin hurjasti; tallustin sääret, ne kalpeat pökkelöt, paljaina. Tiedättekö semmoisen tunteen, kun kokee olevansa ihan norminnäköinen ja sitten menee ja katsoo kuviaan ja toteaa jotain painokelvotonta?
Ei saisi jätkättää, mutta silti, voi tavaton. Tuo lenska oli vilpoisa lyhyytensä takia ja saa taas kysymään, miksei meille pidemmille, pitkäselkäisille ole oikean mittaisia lenskoja edukkaasti kaupoissa. Tämä on taas näitä elämän suuria epäreiluuksia.
No koetan kerätä kuvien jälkeisen sirpaleisen itsetuntoni jostain ojanpohjalta ja todeta, että olipahan mukava kävely kaikesta huolimatta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti