Postaus, joka toimii päiväkirjana

Eilinen oli semmoinen häsläpäivä, päivä joka eli ja muuntui koko ajan. Työpäivä oli nihkeän kuuma ja sen keskeytti vain pikniköinti Ateneumin nurmikolla. Työtovereiden mielestä oli jokseenkin hupaisaa kuulla, minun säntäilevän keskustassa lämmitetty ruoka toisessa ja haarukka toisessa kädessä, minusta se vain oli järkevää; kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

Työpäivän jälkeen oli ohjelmassa Texasin ylihintainen terassi kera työtoverityttöjen, sieltä jatkoimme pienemmällä kokoonpanolla Bakersin euron skumpalle, josta taasen säntäsimme Aikataloon treffaamaan lasta. Lopulta päätimme syödä Mayassa kolmen euron naposteltavilla mahan täyteen. Koska työtoverilla oli loma ja minulla edellisyön painajaisten aikaan saamaan arviokyvyn katkos, niin ajatuksena vastata kyllä saamaamme tuparikutsuun jonkun nuoren miehen luo tuntui hyvältä ajatukselta.

Lapsi sai asematunnelin Anttilan alelaarista Fjorton suger-elokuvan ja hänen oli määrä matkata kotiin odottamaan illan viimeisen metron tuomaa äitiään, mutta, kuten tiedossa on, voi asematunnelissa hengaamalla törmätä vaikka millaisiin tilanteisiin. Siellä kannattaa miettiä kenen kanssa juttusille lyöttäytyy. Niinpä se monikulttuurinen sulotarlauma, joka kiljui nimeäni koitui lapsukaisen suunnitelmien muutokseksi.

Lapsukainen siis sai siellä tunnelissa tarjouksen mennä yökyläilemään ystävälleen ja vastineeksi tuo ystävä tulee meille sunnuntaina yökylään. Tilannetta vieressä seurannut työkaveri vain mutisi jotain siihen suuntaan, että teinien vahdinnan sopiminen ja järjestäminen on helpompaa, kuin naperoikäisten.

Säntäilimme useampiin kulkineisiin ja päädyimme Mäkelänrinteen kupeeseen juhliin, joista emme juuri ketään tunteneet. Lähinnä kulutimme aikaamme keskustelemalla muutaman tutun kanssa ja höpistessä tyttöasioita. Siinä jutustelun lomassa tuli ajateltua kaikenmoisia ajatelmia. Se kerhotila, jossa juhlat pidettiin, oli täynnä ilmeisesti noin kahdenkymmenenviiden hujakoilla olevaa väkeä. Mietin kaikkia niitä juhlia, joissa siinä iässä olin, kaikkia niitä ihmisiä, joita silloin kohtasin ja ero oli selkeä. Tämä iloinen ryhmä ei juonut humalahakuisesti, vaihteli kesken lauseen kielestä toiseen ja kaikki ne näyttivät pitkinä, hoikkina ja urheilullisina pelottavan tervehenkisiltä.

En voinut olla ajattelematta, että näihin juhliin olisin aivan mainiosti voinut ottaa teininkin mukaan. Istumaan lattialle, puhumaan keveitä, käymään sujuvaa small talkkia isännän ja vieraiden kanssa.

Ystävän yöbussia odottaessa käväisimme Mollyssa hetkumassa hetken ja kotiinpaluu oli liian aikainen; aamun Hesariin oli liian pitkä-aika, jotta olisin jaksanut odottaa saadakseni normaalin lopetuksen juhlaillalleni.



Viikon kohokohdat: Taivaalliset olennot Orionissa kera lapsen, siivoussuunnitelman laatiminen, jotta saisimme sekä kaiken viipotuksemme että puhtaan kodin, palstailu yhdistettynä isän kanssa keskusteluun.