sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kaipuu maalle


Pelakuiden tulee olla hehkuvan punaisia, mökille eivät muut sävyt tunnu sopivan.
Valkeat, vaaleanpunervat ja muut eivät tunnu oikeilta sinne. Vahvat värit ja luonnon läheisyys tuntuvat vaativan vahvan vastineen.


Kotona remontti- ja tehtävälista sen kuin kasvavat kasvamistaan, palsta vaatisi osansa huomiosta ja mieli haikailisi maalle, irrottautumaan työkuvioista, asunnosta, jossa kaikki tuntuu olevan aina vain enemmän rempallaan ja huomiota kiljumassa.
Ehkä nämä ovat vain näitä sunnuntai ajatuksia, joita tulee, kun sade tuo mukanaan hömelön olon päähän ja tehtävälista on päässyt paisumaan liian pitkäksi.


Ensikuussa on kesän viimeiset vapaat päivät mökillä, syksy tuntuu lähenevän turhan joutuisaan. Koko ihana kesä, kaikkine tapahtumineen on mennyt turhan nopsaan. Mistähän ne lapsuuden ikuisesti kestävät, pitkän pitkät kesät muodostuivatkaan? Miten ne tuntuivatkaan kestävän kestämistään ja kaikki päivät soljuivat ohitse puuhaten ja oleillen onnellisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti