Illan kasvimaareissu poiki uuden käynnin, heti perään. Saksien, hanskojen ja kahden teinin kanssa menin pelastamaan naapuripalstailijan pyytämät räkättirastaat. Mikään ei ole kamalampaa, kuin kuunnella elävän luontokappaleen hidasta kuolinkamppailua. Ainakaan tämän kitkijän pää ei moista kestä kuunnella.
Naapurille jätin verkkoon kiinni lappusen, jossa kerroin päästäneeni lintunsa vapauteen. Kiukuttamaan pistää moinen, ei yksi tai kaksi menetettyä mansikkaa ole hyvä syy kehnoon verkkosuojaukseen.
Tekstit
Minä olen käynyt monena kesänä harrasmassa mansikkamailla lintujen pelastusta. Leikkaan vielä niihin verkkoihin, mihin lintuja on jäänyt, kaupan päälle isoja reikiä, kiitokseksi siitä että niiden laittaja ei ole osannut kiinnittää niitä kunnolla. Julmaa, hidasta kuolemaahan se verkkoihin juuttuminen niille linnuille merkitsee. Ja pahimmillaan koko poikue kuolee hitaasti nälkään :(
VastaaPoistaLintujen pelastaminen on jännittävää hommaa, ainoita tilanteita joissa pääsee käsittelemään lintuja. Siinä verkon solmuja aukoessa tulee, mieleen, olisiko rengastaminen mukava harrastus.
VastaaPoistaEn tiedä kannattaako niitä verkkoja silpoa, jää pian uusia lintuja satimeen. Olisiko viisainta vain viikata koko verkko jonnekin myttyyn, kun se mitä ilmeisimmin on epähuomiossa väärin laitettu ;)