keskiviikko 31. elokuuta 2011

tässä siis arvelet olevasi


Joko olen liian useasti päässyt kertomasta, kuinka surulliset uutiset alkavat liiaksi käymään tutuiksi. Kuinka hyvää tarkoittava; kyllä se vielä siitä, saa minut vain pärskähtämään työlääntyneenä, että johan noin vakuutit vuonna nollaviisi ja sitä tässä on varrottu.
Elämän sontakasassa ne kauneimmat ruusut kasvavat, mutta joku on unohtanut istuttaa uusia ja nämä vanhatkin alkavat huomion puutteessa jo ränsistyä ja kadota.
Joisin pään täyteen, tanssisin koko yön, harrastaisin irtosuhteita, mitä vain, jotta hetken unohduksen saisi, lomaa itsestä, itsestä joka ottaa asiat liian syvästi. Mutta kun ei se auta, ei se tepsi. Itseäni, valintojani, rakkaitani, elämääni en pakene.
Ja hyvät ihmiset, tehkää ajoissa se edunvalvontavaltuutus, ihan kaiken varalta, jookos. Se helpottaa muiden tilannetta, tuo tahtonne tiettäväksi.


3 kommenttia:

  1. Jos tarkoittanet huolta vanhemmista, saatan ymmrtää siitä rippusen....

    VastaaPoista
  2. Itsellä tuo tuntematon potilas kolahtaa...useammastakin sattuneesta syystä...

    VastaaPoista
  3. En vielä kanna huolta vanhemmista, edeltävä sukupolvi vain muistuttaa, että rakkaiden tähden joutuu joskus suremaan.

    VastaaPoista