Lucian päivän varhemmat kansanomaiset perineet

Ennen nykyisen gregoriaanisen kalenterin voimaantuloa talvipäivänseisaus sattui Lucian päiväksi. Niinpä kansa on pitkään pitänyt Lucian yötä vuoden pisimpänä yönä. Tästä johtuvat monet kansanomaiset Lucia-uskomukset eri puolilla Eurooppaa, myös täällä Pohjolassa. Jouluun Lucia liittyykin vain siksi, että hänen muistopäivänsä sattuu olemaan adventtiaikana.

Vuoden pisin yö sisälsi useidenkin kansojen uskomusten mukaan paljon vaaroja. Itse paholainen eli Luciferin on ajateltu tuolloin olevan kaikkein toimeliaimmillaan, ja kun Lucia ja Lucifer niminä muistuttavat läheisesti toisiaan, Luciaa on monin paikoin luultu myös Luciferin vaimoksi. Hänen päivänsä on oööut esimerkiksi Unkarissa ja Schwabenissa erityinen onnettomuuksien ja noitien päivä. Näin Euroopassa on elänyt oikeastaan kaksi aivan vastakkaista Lucia-perinnettä. Kansanperinteen tutkijat nimittävät näitä valoisan ja synkän Lucian perinteiksi.

Valoisan Lucian perinne elää edelleen Lucian kotimaassa Sisiliassa. Siellä hänen juhlansa on valojen juhla. Montedoron kaupungissa miehet, pojat ja lapset juoksevat auringonlaskun jälkeen palavat olkikuviot käsissään vuoren rinnettä alas karmeasti kirkuen kuin pakenisivat jotain vaaraa. He saapuvat kaupungin torille ja heittävät palavat kimppunsa sinne pystytettyyn kokkoon. Tämän joukon takana kuljetetaan tuota Lucia-neidon kuvaa, joka kantaa ihmissilmiä tarjottimellaan. Kuva asetetaan torille katsomaan tulta, joka ei aikoinaan voinut polttaa Luciaa.

Böömissä, Unkarissa ja Tonavan Schwabenissa on erilaisia ”synkkään Luciaan” liittyviä tapoja. Lucia on siellä demoni, paha henki. Hönet kuvataan olennoksi, jolla on maitosuppilo päässään ja liinainen vaate yllään. ”Svaabilaisessa Turkissa” miehet palmikoivat erityisen lucianpäväruoskan, jolla sitten piestään pikkupoikia. Monissa muissakin paikoissa Lucia on käsitetty nimenomaan lasten pelottelijaksi. Böömissä Lucialla on pukin sarvet ja hän uhkaa viiltää lasten vatsat auki. Kilteille hän sen sijaan antaa hedelmiä ja muita lahjoja. Lucia onkin näin kehittynyt moni8lla seuduilla meidän joulupukkiamme vastaava olento.

Kun Lucian yö on pitkä ja vaarallinen, siihen on tietysti liitetty myös taikuutta. Kroaatit ovat pitäneet tätä aikaa erityisen sopivana lemmentaikojen tekemiseen. Jostain tuntemattomasta syystä on myös tullut tavaksi, että Luoteis-Balkanilla sekä kapealla kaakkoisella alppialueella samoin kuin Ruotsissa ja nykyään tietysti Suomessakin Lucian päivänä syödään erityisiä luciapullia.

Kun kansanperinteen Lucia on näin monimuotoinen ja selittämätön ilmiö ja kun se esiintyy niin suosittuna hahmona eripuolilla Eurooppaa, monet tutkijat ovat olettaneet, että Luciassa kuvastuu jokin pakanuudenaikainen jumalatar tai ”keskitalven nainen”, ehkä kaksikin, toinen hyvä ja toinen paha, ja näiden jumalattarien perinne on sittemmin muuttunut jotensakin selittämättömäksi pyhimyksen juhlinnaksi.

Myös Ruotsiin saapuivat käsitykset sekä hyvästä että pahasta Luciasta. Toisaalta hänestä on sanottu, että hän oli jumalaa pelkääväinen ihminen tai jumalatar tai keisari Neron valittu, joka ei suostunut keisariin. Mestaaja antoi tälle neidolle pullan, jota kutsutaan luciapullaksi. Toisaalta Ruotsissa on elänyt myös vastakkainen perinne. On ajateltu, että häneen liittyi ”jotain pakanallista”. Hänen vaarallisena yönään oli sekä ihmisten että eläinten syötävä. Porsaiden teurastukseen Lucian aatto oli mitä sopivin ajankohta. Luciaan liitettiin myös pelokkaita käsityksiä ” Lucia-ukosta”.

Suomessa Lucian päivällä ei ole ollut perinteitä. Vanhat merkkipäivät tietää vain yhden sananlaskun, joka liittyy tähän päivään. Se on Nousiaisista: ”Lutun yö, Annan aatto, kukko kolmesti orrelta putoaa”. Suomessa Lucian päivä merkitsi viime vuosisadalla vain tytön nimipäivää. Se oli kuitenkin sikäli tärkeä päivä, että juuri joulukuun kolmantenatoista loppui koulujen syyslukukausi. Tästä syystä koulujen joulujuhlia sanottiin ”Lucia-juhliksi”. Näissä juhlissa ei kuitenkaan ollut Lucia-neitoa tai ”joulumorsianta”.

Suomalainen joulu – Kaisu Vuolio