Joulu

Se alkoi huomaamatta, luulin, että se olisi poikkeus. Sillä kyllähän meillä oli omat iloiset traditiomme. Meillekin se oli ilon ja kulutusjuhlan aikaa. Sitten tuli se ensimmäinen joulu, joulu jolloin koetimme hymyillä itkenein silmin. Joulu josta ei tainnut jäädä yhtään valokuvaa tai muistoa. Sitä seurasivat ne muut joulut. Opimme varautumaan jouluihin nessupaketein ja laittamaan joulupöydän riisutuin versioin, laistamaan koristelusta ja siivoamisesta.

Tähän vuoteen,tähän jouluun, emme odota yhtään uutta surua, emme yhtään uutta luopumista. Me aiomme selvitä tästä joulusta. Onhan meillä toisemme, vaikkakin joukkomme on kutistunut, vaikka istumme suuren pöydän äärellä niin väljästi. Vaikka kaikki korostaakin mennyttä ja saa mielen enemmän kuin haikeaksi.

Koetan löytää joulun, koetan löytää sen riemun leimaaman juhlan, jatkuvan, sisuksia kalvavan pelon tilalle. Minä aion selvittää mistä joulu voisi meille koostua, millainen voisi olla vähemmän surullinen joulu. Näin ollen lainana kirjastosta pinoittain joulukirjoja, selaan internetin jouluisia sivuja ja koetan löytää uuden tavan viettää joulua. (jos totta puhutaan olen pelännyt joulun lähenemistä siitä saakka, kun viime joulun juhlasta lähdimme kotia kohden)



6.12.2008
...Meillä on taas surun kyllästämä joulu. Näihin on jo alkanut tottumaan. Se on pelottavaa. Näitä jouluja on ollut vasta muutama, mutta niistä on tullut meidän traditiomme. Lapsi on vanha ja silti niin nuori. Hänelle joulut sairaaloissa ovat normaaleita, muu on poikkeus. Nyt toivon, ettei joulumme mene sairaalassa, tässä surussa on kylliksi tälle joululle. En osaa kirjoittaa, enkä osaa lopettaa. Tuolla jossain isoäiti hengittää. Koettaa yskiä. Silmät avautuvat ja sulkeutuvat. Jouluruusu, Amarylis ja Joulutähti tuovat huoneeseen joulun, sen viimeisen, etuajassa. Me elimme laina-ajalla, jatkoajalla. Meille ei jäänyt mitään sanomatta, yhtään halausta antamatta. Me tiesimme tämän päivän koittavan. Minulla on ikävä. Minä kaipaan.


23.12.2005
Huomenna on kuulemma joulu. Minulla on suurimmalla osalle ihmisistä lahjat, kun olin ne ostanut hyvissä ajoin. Ostamme rosollin valmiina. En tiedä kuka paistaa kinkun, kai se paistetaan. Pipareita taitaa olla kymmenen kappaletta, nekin kaupantaikinasta. Torttuja saattaa olla jäljellä yksi per nokka ja laatikot ovat tädin pakkasesta. Lipeäkala syödään kuulemma uutena vuotena, paitsi että olen silloin töissä.

Huomenna on joulu. Muksu muuttuu heti surulliseksi, kun kuulee koko sanan. Me olemme kaikki naamat vakavina, vaikka koetammekin nauraa. En ole puhunut kuin yhden ystävän kanssa, mitäpä sitä muiden riemua pilaamaan. Huomenna on joulu ja joulusiivous on tekemättä. Huomenna on joulu ja osa lahjoista on paperoimatta. Voittoisaan piparitaloon en ole koskenut sen jälkeen kun mieleni teki heittää se seinään. Minä en heittele tavaroita, en koskaan. Mutta varmuuden vuoksi en koske siihen. Kokoan sen pian esille ja kuvaan loppuun.Huomenna on joulu ja minun pitäisi nukkua, kohta on taas vierailuaika.