Alun perin tontut olivat kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Ruotsin sana tomten tarkoittaakin sekä tonttia että tonttua. Joulutontun synty ja asettuminen lahjojen tuojan rooliin alkoi saksalaisessa ja ruotsalaisessa lastenkirjallisuudessa 1860-70-luvuilla. Tonttua tekivät Ruotsissa tunnetuksi Viktor Rydbergin suosittu runo ja taiteilija Jenny Nyströmin kuvitukset, joissa hän puki tontun vanhaa talonpoikaista asua jäljitellen harmaaseen paitaan ja punaiseen piippalakkiin.
Kuvakirjojen ja postikorttien myötä tontut kotiutuivat pian Suomenkin jouluun ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina valkopartaisen pukin perheeseen. Uudessa joulutarustossa ne saivat toisinaan kumppanikseen äidillisen pukinmuorin, joka keitteli puuroa lahjojen varustelussa ahkeroivalle tonttulaumalle.
Joulutontut ovat meillä jo satavuotiaita ja kuuluvat koulun joulunäytelmien vakiokaartiin. Paperista leikatut punaiset tonttuhahmot juoksevat kauppaliikkeiden ja kotien ikkunoissa, pöytäliinoissa ja kuusenkoristeissa. Punaisesta tonttulakista on tullut samalla firmojen pikkujouluissa käytetty karnevaaliasuste.
finlit.fi
torstai 10. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
On varmaan totta, ettà 'vanhakin nyt nuortuu - ja lapseksi muuttuu', sillà minà tykkààn kuvitella tonttuja vaikka tuolla parvekkeella maistelemassa paistamiani piparkkakkuja, siis piparitontut! Luen aina mielenkiinnolla joulun historiaasi.
VastaaPoistaMukava kun jaksat lukea :)
VastaaPoistaJoulussa, pimeydessä ja juhlaan valmistautumisessa on omaa mystistä taikaa ja juuri näihin aikoihin, on tavattoman helppoa uskoa menneisiin tarinoihin.