Joululaulut

Latinankieliset joulunajan kirkkolaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu itse; vanhimpia yhä laulettavia lienee  (Gloria in excelsis Deo), joka määrättiin vuonna 129 laulettavaksi jouluyönä. Kansankielisiä joululauluja alettiin kirjoittaa 1200-luvulla Italiassa, pian muissakin Euroopan maissa. Tuottelias virrentekijä Martti Luther runoili vuonna 1535 tunnetuimman jouluvirtemme Enkeli taivaan (Vom Himmel hoch) ja ilmeisesti myös sävelsi sen 1539. Kristikunnan luultavasti suosituin joululaulu Jouluyö juhlayö (Stille Nacht, heilige Nacht) syntyi jouluaattona 1818 Itävallassa pienessä Oberndorfin kylässä. Pastori Joseph Mohr keksi sanat ja urkuri Franz Gruber sävelen. Keskiyön messussa Gruber säesti laulua kitaralla, koska kirkon urut olivat rikki.

Vuoden 1986 virsikirjaan hyväksyttiin joululaulut Maa on niin kaunis (ristiretkeläisten hymni 1100-luvulta) sekä En etsi valtaa, loistoa (Jean Sibelius 1909), jälkimmäinen uutena sanoituksena. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnetut säveltäjämme tuottivat joululauluja ahkerasti sekä koulujen että kotien tarpeisiin. Sotien jälkeen alkoivat yhä suositummiksi tulla angloamerikkalaiset ja suomalaiset jouluiskelmät, viime vuosikymmeninä on lisäksi kuultu uusiin musiikinlajeihin sovitettuja versioita vanhoista klassikoista. Laulajien joukko on monista yhteislaulutilaisuuksista huolimatta vähitellen pienentynyt ja kuunteluun tyytyvien joukko kasvanut.

finlit.fi