ollako vai eikö olla

 toiminnassa?

Se johtuu geeneistä

Koetamme kirjoittaa hetken yhdessä. Luvassa siis arkea, satunnaista melankoliaa ja höpsötyksiä osoitteessa http://maa-tuskat.blogspot.fi

Linna

Koska tukioon en remonttisuunnitelmilta ole malttanut kokkailla ihmeempiä, aloin kaivamaan ruokablogiin vanhoja juttuja ja törmäsin Linnaan, jossa vietimme mukavan työiltaman. Nämä kuvat oli pakko jakaa kanssanne.

Linnan kellarissa oli hiekkakenttä, jossa heitimme petankkia. Kenttä oli pieni, sora karkeaa ja upottavaa, mutta ohjelmanumerona petankki oli hauska.

Jos kaikki palaverit saisikin käydä näin upeissa ympäristöissä, niin en muuta haluaisi tehdäkään :)

Run The World (Girls)

Sunnuntain kurssin kuvaus kuului seuraavasti:


Dancehall meets hiphop meets kwaito!! Kaikkea sekasin ehee! Tunnilla mennään pätkiä Beyoncén musiikkivideon koreografiasta, sen verran mitä kahdessa tunnissa ehtii. Mukana muun muassa house-musiikkiin pohjautuvan kwaiton askelsarjoja sekä dancehallmaisempaa ketkutusta :)

Ja ketkutustahan se olikin, selkä aukeni ja hiki tuli. Beyoncén koreografia ei ollut minulle helpoin, mutta onnistuin hytkymään kiitettävästi mukana.

Sipoonkorvessa kulkevi tie

 Eilen oli ihana päivä. Aivan uskomattoman hyvä.
Samoilu Sipoonkorvessa oli juuri sitä, mitä tämän kaiken keskellä tarvitsin.
Ilma oli mitä parhain, pelkkä pitkähihainen riitti ja ilmankosteus sai senkin joskus tuntumaan liialta.
Kipusimme ja kapusimme jyrkkiä seinämiä, ihailimme kallionlaelta avautuvia maisemia.

En minä ruotsia puhu, ymmärrän kyllä auttavasti ja ehkä siksi tämä Arbiksen retki oli kuin reissu ulkomaille; koko joukko porisi tyytyväisenä kieltä, josta ymmärsin osan ja maisematkin poikkesivat arkisista maisemistani. Ehkä ulkomaanmatkailu voi olla mielentila?

 Ulkoilmapitoisen lauantain jälkeen jaksaakin mennä paiskimaan töitä sunnuntai-illaksi ja sen päälle painaa se normaali arkiurakka. Ulkoilu on juuri sitä mitä ihminen tarvitsee. Niin ja kassillinen sieniä, suppilovahveroita ja lampaankääpiä.

Tämä kuu mennee laiskasti blogatessa täällä, ei vain ihminen kykene kaikkeen repeämään ja minä päätin nyt kirjata pöperöitä nettiin ja naamakirjailla ja palata tänne ensi kuussa aloittaen jouluhehkutuksen.

Päässäni porisee

Koulutukset, ajankohtaispäivät, syväosaajapäivät, mitä noita nyt onkaan ollut, niin koko konkkaronkka on aikaan saanut mukavan porinan päähäni. Uusien asioiden oppiminen on mukavaa ja eri tapahtumissa olen saanut kasvot monille äänestä tutuille ihmisille, mutta kyllä tämä porina hivenen häiritsee rauhaisaa unta, levossa olleet aivoparkani nostavat aamuyön tuokioina kummia takaumia päivästä esiin ja niin minä sitten porisen yksin aamun valjetessa ja säntää aamukulkineeseeni d-vitamiinen ja vahvan kahvin ryydittäminä.

Tämä viikko

On taas muistuttanut mieleen, kuinka uuvuttavaa häsläys ja hoppu voikaan olla. Mutta nyt, kun arjen velvoitteet, työnantajan vaateet, teatteri (aivan ihastuttava Homo), lisätyövuoro ja ystävän syntymäpäivät ovat ohitse ja viimeinen, tuttu, aherrus alkaa on olo tyytyväinen. Selvisin kaikesta, sain jopa Tukholman reissun laukut purettua, pyykit pestyä, vaikken juurikaan aikaa kotona ole kerinnyt viettämään.
Nyt kupillinen kylmää kahvia kaunistukseksi ja sitten taas käärin hihat alan askaroimaan, tyytyväisenä.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille.

Minun lihani tummuu...

Minun kaunis naiseni
simasuinen sulavainen
mesikieli sulomieli
mielevät sanani nieli
koukkuuni kävi

Patjahalla paljahalla
patjalla kuluneella
vain tyyny yksinäinen
peitto yksinäiselle
peitto kylmänkankea
painajaisen panema

Uskoi kaiken, pikku nainen
uskoi hyvän, uskoi pahan
uskoi sanat salakavalat
huomenna on päivä
huomenna on päivä
sysimustan mustelman

~ Sofi Oksanen ~

Tänään kertomuksia keittiöstä jatkaa ilmeisesti samoista aiheista, mihin High heels society jäi. Eilen luin äärimmäisen kehnon palvelun Bakersissa skumppalasi kourassa kännykällä Imagen juttua perheväkivallasta.  Ei mitään iloisia ja kepäitä ajatuksia, mutta ajatuksia, joita on joskus hyvä ajatella, nostaa esiin.

Sumun jälkeen

Kun edellinen viikko sujui flunssan usvassa oli tämä viikko jo parempi. Helpottavaa, kun kuumeilun jälkeen ajatukset ja pää tuntuvat taas omilta.

miukuli Ketunpojan kolosta haastoi minut

1. Lempiruoka

Uudet perunat ja herneen lidut voin kanssa. Kantarelliruoat. Aika kattava kuvaus löytyy täältä.

2.Lempimakeinen

Suklaa, hedelmäkaramellit.

3. Lempiluettava

Terry Pratchett:in kirjat.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä

Hetkeen en ole tehnyt käsitöitä, joskus rakastin virkata aamuyön tunteina, jolloin oli pakko pysytellä hereillä. Vastaus lienee siis helpoiman kautta, yksinkertaisia ohjeita soveltaen.


5. Lempielokuva

Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta.
En oikein tiedä, monet elokuvat ovat vanginneet mielenkiintoni, vedonneet mielikuvitukseeni. Suuret Hollywood-tuotannot eivät usein ole juttuni, vaan pidän enemmän Espoo Cinen ja Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalien esittämistä elokuvista.

Tämä tunnustus on kiertänyt mukavasti ihmisillä ja nyt vuorossa on Lissu , Johanna , Marika ja Suski.

Downton Abbey

Downton Abbey on juuri sitä mitä olen kaivannut televisio tarjontaan. Rakastin Sydämen asialla-sarjaa ja sen rinnakkaissarjaa Kyläsairaala. Aiemmin kehuin uusinta Sherlock Holmes-elokuvaa ja Adèle Blanc-Secistä kertovaa elokuvaa ja olen alkanut miettiä onko tämä viehätys vanhoihin aikoihin, erilaiseen maailmaan, vain yksi fantasia-elokuvan muoto minulle. Onko minun helpompi sujahtaa tuttuun maailmaan, tuttuihin kaupunkeihin, kuin örkkejä vilistäviin rinnakkaismaailmoihin. Olen aika kyllästynyt seksillä ja väkivallalla silattuun viihteeseen. Toki hupaisille jenkkikomedioille on aikansa ja paikkansa, mutta itse en niitä ole hetkeen kaivannut.


Nyt flunssaisena kaipaisin jotain helppoa tekemistä, sellaista joka ei rasita ajatuksia liikaa. Jos olisin paremmassa kunnossa kipaisisin ostamassa jonkun puuttuvan kauden Maanalainen armeija iskee jälleen ('Allo 'Allo!). Tuohon sarjaan tutustuin vuosia sitten ystäväni kautta ja tuota sarjaa katsomme usein ipanan kanssa. Ei niin silmäkarkkia, ei niin älyllistä, mutta ratkiriemukasta ja silti soveliasta. 

Ja sitten päivän valitukseen:
Varasin ajan lääkäriin, keuhkot ilmeisesti saivat osansa flunssasta. Olo on pöppöröinen, sekava ja hivenen kuumeinen. Tuntuu että seilaan hetkissä, jotk aeivät nivoudu yhteen. Jotenkin pöppöröisen olon läpi iski ajatus; Tänään on keskiviikko, tänään on vanhempainilta, tänään olen varannut keskusteluajan yhden opettajan kanssa. Tänään kerrotaan kaikki oleellinen viimeisestä peruskouluvuodesta, tänään kaikista vanhempainilloista pitäisi olla paikalla. 
Ja koska olen yksin, kun minua on vain tämän räkäinen, sairasyksilö, niin minun on raahustettava vanhempainiltaan, koska ei ole ketään muutakaan. En usko enää tartuttavani, flunssan alkamisesta on jo niin kauan, mutta en myöskään usko rykimisieni kera olevani toivotuin mahdollinen osallistuja.
Näinä hetkinä kaipaan sitä lyhyttä aikaa, jolloin saatoin pyytää jota kuta toista menemään, auttamaan, kantamaan osansa.
Katsotaan mitä runsas vesi, saippua ja vaatteet saavat aikaan, ehkä saan luotua itsestäni jotain edustavaa.

 

Pöpö punnitsi terveydenja totesi sen köykäiseksi.

Siihen se sitten iski sairaat kyntensä kiinni.

Takertui koko saastaisella olemuksellaan.

Ja niin minä kärsin.

Pää pehmeän oloisena, nenääni puhuen.

Vaikerran ja haen sääliä.

En jaksa keskittyä mihinkään.

Uni tarjoaa vain tuokioiksi vapautuksen tukalasta olosta.

Jään kotikolooni, käperryn peiton alle ja annan ajan kulua.

Joskus sen on laannuttava, syysflunssankin.

tässä siis arvelet olevasi

Joko olen liian useasti päässyt kertomasta, kuinka surulliset uutiset alkavat liiaksi käymään tutuiksi. Kuinka hyvää tarkoittava; kyllä se vielä siitä, saa minut vain pärskähtämään työlääntyneenä, että johan noin vakuutit vuonna nollaviisi ja sitä tässä on varrottu.
Elämän sontakasassa ne kauneimmat ruusut kasvavat, mutta joku on unohtanut istuttaa uusia ja nämä vanhatkin alkavat huomion puutteessa jo ränsistyä ja kadota.
Joisin pään täyteen, tanssisin koko yön, harrastaisin irtosuhteita, mitä vain, jotta hetken unohduksen saisi, lomaa itsestä, itsestä joka ottaa asiat liian syvästi. Mutta kun ei se auta, ei se tepsi. Itseäni, valintojani, rakkaitani, elämääni en pakene.
Ja hyvät ihmiset, tehkää ajoissa se edunvalvontavaltuutus, ihan kaiken varalta, jookos. Se helpottaa muiden tilannetta, tuo tahtonne tiettäväksi.

It Can't Rain All The Time

Kalenteri josta aiemmin kirjoitin, saapui ja päätyi jo omistajalleen. Voiko harrastuksekseen sanoa erilaisten kuvatuotteiden ideoinnin ja toteutuksen? Onneksi on olemassa helppoja ohjelmia, joita osaa käyttää ilman pitkiä opiskeluja.



Kalenteri täynnä mukavia muistoja, kuvia onnellisista hetkistä, lienee mukava suoja kaamosta ja pimeyttä vastaan, ainakin niin toivon.

Öisin rankkasade herättää minut, se sama sade joka tuudittaa minut iltaisin uneen. Vaikka muutoin päivät ovat täynnä tapahtumia, toisitaan poikkeavia, saa jatkuva sade aikaan tuttuuden tunteen, tunteen kuin eläisi samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen.
Mielessä kieppuu  Crow, sade, sen vyöry, kuinka aina sataa öisin, se saa mielen varikset kohoamaan tummille siivilleen.

Unia aikain takaa

tiistai 11. marraskuuta 2008

Kerroin tarinoita sielu tyhjänä

Ihmisen psyyke on hauras. Kaikki, mikä tekee meistä meidät on sekavaa aivokemiaa, sähköisiäimpulseja, niin ne sanovat, viisaammat. Me olemme kokemustemme tulo. Elämä, ympäristö ja geenit muokkaavat meitä.

Oli vuosi kaksinollanollaviisi ja kaikki oli aika suloista, kiireistä, stressaavaa ja muka hankalaa. Silloin elämä kiepautti kaiken ympäri. Elämä pakotti muuttamaan arvojärjestystä, ottamaan lisää vastuuta, ymmärtämään kaiken rajallisuuden. Olin väsymyksestä ja tunteista sekaisin ja vieläkin muistan ne ensimmäiset unet, silloin kun uskaltauduin taas nukkumaan, sillä valvoin liikaa, pelkäsin, että nukkuessani tapahtuisi jotain peruuttamatonta, että valvomalla pitäisn kauhut kaukana.

Kävelin töissä kahden portin tien luona, ulkona. Oli yö. Jotain tapahtui ja havahduin häkissä? Se oli kuin sekoitus varastojen rollakkoja ja subway-patonkien paistouuneja. Olin siellä ikuisuuden säilössä. Minusta oli tullut lainaston kirja. Olin ihmishahmoinen, en muista, olinko täysin alaston vai rääsyissä. Olin siellä ikuisuuksia, yksin. Välillä paikkaani siirrettiin tuossa säiliössä. Päätin että kun olen valmis lainattavaksi, kerron ihmisille juuri ne tarinat jotka he haluavatkin kuulla. Se oli ratkaiseva muutos; sen jälkeen minua lainattiin. Olinko edelleen alaston, kun minua lainattiin? En muista. Kerroin tarinoita sielu tyhjänä. Kolmas lainapaikkani oli se josta isäni ja muksu tulivat minua pelastamaan. Meillä oli tunti aikaa, ennen kuin lainaajani palaisi. Meillä oli kiire. Pelastussuunnitelmani oli aukkoja täynnä, eivätkä kirjat saisi hylätä lainaajiaan. Kaikessa kiireessä minulla oli kumminkin aikaa pakata kaapista muksun kamat tämän treenikassiin, kun me olimme kumminkin köyhiä ja ulkona kylmä. Se mies joka oli lainannut minut, oli isäni paha homorakastaja, sadistinen paskiainen. Kun isäni ja muksu tulivat minua pelastamaan, nousin heitä vastaan sängystä, puolialastonna.

En tiedä pääsinkö karkuun.

*

Seuraavaksi heräsin. Olin nukkunut huonosti. Kömmin eteiseen ja havaitsin kaikkien tavaroidemme puuttuvan, jopa naulakko oli ruuvattu seinästä. Valkeassa seinässä näkyivät ruuvien jäljet. Pikkuvessasta oli lavuaarikin viety, se oli jostain syystä valkea seinäinen sekin. Kömmin kai takaisin sänkyyn, se siis taisi olla jäljellä.

Päivällä nukkuminen ei aina sovi minulle.

Muistan vieläkin liian hyvin nuo unet. Etenkin ensimmäisen. Havainto "Päätin että kun olen valmis lainattavaksi, kerron ihmisille juuri ne tarinat jotka he haluavatkin kuulla. Se oli ratkaiseva muutos; sen jälkeen minua lainattiin. Pätee edelleen. Se vain voimistuu. Minä olen avoin, minä kuuntelen, kerron, tarinoin. Minä olen avoin kirja, salaisuuteni on, ettei minulla ole salaisuuksia.

Haluaisin olla muutakin kuin lainostonkirja, joka kertoo kulloisellekin lainaajalleen tämän haluamat asiat. Pimeydessä visvaatihkuva ääneni pukee sen sanoiksi; haluaisin olla hyväksyttä itsenäni, enkä vain vääristyneenä heijastumana tarkkailijan silmissä.

Seisonko kahdenpeilin välissä; paikassa johon ei pitäisi joutua? Heijastumat, vääristymät peileissä, ja en ole edes itse varma, missä olen, kuka olen.

Olen puumöhkäle, seison itseni äärellä taltta kädessäni, valmiina muovaamaan taas yhden uuden hahmon esiin, pakottamassa materiaalin taipumaan mieleisekseni, ei siksi, miksi puun syyt sen ohjaisivat.

Öisin, pimeässä, päivällä, valoisassa, esitän julmia ajatuksiani psyykeen muovaamisesta. Suhtaudun pään sisäisiin asioihin kuin omenapuuhun, josta voi karsia sieltä täältä turhia ulokkeita, vapauttaa epärealistisia haaveita ilmapallojen lailla taivaalle. Luopuminen on rikkautta, niin kauan, kuin on jotain josta luopua, on rikas. Joistain asioista luopuminen aiheuttaa kipua, sitä suurempaa, mitä enemmän on saanut kokea.

Luopumiseen, kipuun ja kaipuuseen voi oudolla tavalla tottua. Oppi olemaan aina hivenen varuillaan, valmiina seuraavaan koettelemukseen. Totuin myös siihen, ettei mikään ole pysyvää, siihen, että maailma potkii päinnäköä.

Nyt pitäisi antaa versojen versoa, antaa oksien kasvaa, pelkäämättä hallaa, tuholaisia ja tulevaa. Nyt pitäisi antaa tilaisuus itselle ja muille. Pitäisi olla toisenlainen. Kohdata maailma kämmenet avonaisina eikä valmiiksi nyrkkiin puserrettuina. Pitäisi ajatella, ettei tulevaisuus aina toteuta pahinta vaihtoehtoa.

Pitäisi oppia kertomaan niitä omia tarinoita, silläkin uhalla, ettei se ole juuri se mitä kuulija haluaa kuulla.

On vuosi kaksinollanollakahdeksan ja minun pitää hyväksyä, että elämä on taas suloista, kiireistä, stressaavaa ja muka hankalaa. Pitää hyväksyä, ettei nyt olla enää myrskyn silmässä, pitää taas löytää itsensä vääristyneistä peilikuvista, painaa etusormi tiukasti vasten omaa rintaa ja sanoa tämä minä olen ja hyväksyä se.

*

On vuosi kaksinollayksiyksi ja muistan edelleen uneni. Muistan mielen tilan, elämäntilanteen, missä tekstin kirjoitin. Haluaisin kurkottaa vuosien taakse, halata sitä joka silloin olin. Kaipaan aina välillä itseäni. Kaipaan sitä, kun vielä sanat joskus tulivat luokseni kun kutsuin niitä. 


Mutta uneni kävi toteen; kerron ihmisille juuri ne tarinat jotka he haluavatkin kuulla. Näytän heille sen kulman itsestäni, jonka olen valmis jakamaan. Itseni itseeni hukutin, peilikuvien tuhansiin heijastuksiin liukenin. Enää en löydä itseäni menneestä, en löydä tietä luokseni.

Boheemipiha

 Me olemme tänä kesänä juosseet paikasta toiseen ja vapaahetket kotona ovat kuluneet laukkuja pakaten ja purkaen. Kaikki kuopsutus, kitkeminen ja sensellainen on keskittynyt palstalle ja täytyy sanoa, että sen kyllä huomaa. Piha rehottaa, ruoho kasvoi rankkasateiden innoittamana hurjaksi viidakoksi ja sade piiskasi kultapiiskut länään.

Vakaa aikomus olisi saattaa piha jonkinmoiseen kuntoon ennen syksyä. Pahasti ruohottunut ruusupenkki, jonne myyrät jättivät yhden ruusun, saa mennä pois. Kivilaattojen paikkaa haluaisin siirtää ja ensi vuonna voisin istuttaa omenapuun varjostamaan pihaa pahimmalta illan paahteelta.

Pahoittelen, mikäli saitte traumoja näistä epätäydellisyyttä kuvaavista kuvista.

"Miltä oma puutarhasi näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Sadan vuoden? Jos sinulla on vain ruohomatto, et luo mitään, sillä kun lakkaat leikkaamasta ruohoa, siitä tulee vähitellen pelkkä takkuinen niitty. Luonto ottaa omansa. Mutta jos olet istuttanut ruusupensaan tai valkopyökkipensasaidan, se jää paikoilleen, vaikka sinä katoaisit. Sinä jätät jälkesi."

~ Karin Lija: Vähempi parempi. 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi. ~ 




Neuletakki: Topshop
Paita: Braintree
Hame: Primark

Äiti oli oikeassa; neuleiden taskuissa ei pitäisi kanniskella mitään, nyt ne ovat venähtäneet. Opetus; usko aina äitiä.

Öisin karviaiset ovat makeimpia

Tai siltä ainakin tuntui. Vein iloisena hälisevän teinilauman nauttimaan yöpalaa palstalle. Siellä he kännykän valossa, käsikopelolla, kuka mitenkin, napsivat herkkupaloja piikkien lomasta. Kuu mollotti täytenä taivaalla ja oli juuri sellaista, kuin elokuussa parhaimmillaan on; lämmintä, pehmeää ja tummaa.

Tytöt ihastelivat sitä, että Helsingissäkin voi viljellä näin lähellä kotia, pitää ryytimaata, kasvattaa perunaa. Minustakin se on mahtavaa, etenkin tämmöisinä hetkinä, kun viljelystä pääsee nauttimaan suuri joukko.

Tupa täynnä

Tehän olette varmaan kuulleet, että elo teinin kanssa voi olla haasteellista ja yllätyksellistä. Niinhän se taas kerran oli. Likka kysyi, saisiko muutama kaveri tulla yöksi protutapaamisen ajaksi. Sanoin, että tottahan tuo sopii ja niin asia oli selvä. Ystävä soitti ja lupasin hänelle pöperöä ja yösijan.
Niin meitä sitten oli seitsemän ipanaa ja kaksi aikuista. Onneksi yksi tytöistä oli raahannut ilmapatjan Jyväskylästä saakka mukanaan ja saimme mukavat pedit koko porukalle, muutamalle lisäihmisellekin olisi sija löytynyt.

Tämä kuva on ajalta ennen kolmea pitsaa ja laukkuvuorta.

Ystävää piti hivenen lahjoa ikääntymisen vuoksi. Lohdutukseksi hän sai Mauri Kunnaksen purkissa makeisia makusteltaviksi.

Meille siis tuli liuta teini-ikäisiä tyttöjä ympäri Suomen. Sain sen hälyävän ihmispaljouden, jota aina väliin niin kaipaan. Sain kokota ja höpöttää ja kaikki on kaikin puolin hyvin. Olen vain hämmentynyt, kuinka vain kahden vanhemmat soittivat ja varmistivat, että meille saa tulla ja että meillä on joku aikuinen kotona. En minä usko, että tytöt huonoille teille menisivät, mutta...

"Minä nuorena hiivin noilla öisillä teillä

Mutta pojat, se ei onnistu meillä"

Jos jo viime vuosituhannella Suojelius sai tehdä ylitöitä pitääkseen elämännälkäisen naisenalun turvassa, niin en halua ajatellakaan, kuinka pahasti se tänä päivänä joutuu paiskimaan töitä.

Puutarha

Vuosia se vei, raivata pahasti villiintynyt palsta, saada se kukoistamaan. Keväällä käänsimme maata, möyhensimme, uurastimme. Kätkimme siemenet maahan ja jäimme odottamaan. Kaikki siemenet eivät itäneet, osa penkeistä jäi villien kukkien valtaan mutta osa siemenistämme iti ja tuotti satoa.

Naapurin kultapallot

Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,
niitä hoidetaan huolella muutama vuosi
ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan
niin että jokainen verso saa kasvaa itsensä muotoiseksi,
luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten,
hiirenvirna ritarinkannuksen kainalossa.
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,
tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin.

~ Helena Anhava ~

Maa tuottaa hyvin satoa; marjoja, kurpitsoita, raparperia, herneitä, kukkia. Sato ei ole pääasia, pääasia on ulkona puuhastelu, vastapaino toimistotyölle.

Mycobakterium vaccae, Bakteeria irtoaa mullasta ilmaan, josta se kulkeutuu hengitysteihin. Bristolin yliopiston tutkijoiden mukaan tietystä bakteerista, joka tekee olosta iloisen

• Fyysinen kosketus luontoon, kuten kasvimaan kitkeminen lisää stressiä lievittävän oksitosiini-hormonin tuotantoa.
• Auringonvalo lisää välittäjäaine serotoniinin määrää. Se mm. ehkäisee stressiä, kohentaa mielialaa ja hillitsee ruokahalua. Serotoniini edistää melatoniinin tuotantoa, joka taas ehkäisee stressiä, parantaa unta ja vahvistaa vastustuskykyä.

~ Kuntoplus ~

Takapihan ruukuissa kasvavat minitomaatit, oikeat tomaatit, yrtit ja kaikki kesälaitumilla olevat sisäkukat.

Ja niin ne yrtitkin puhkesivat kukkaan, ruokkivat kimalaisia, joiden voimakas pörinä muistuttaa mehiläisistä, joita en vielä täksi kesäksi saanut.

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.


~ Saima Harmaja ~

Lontoo

Portobello

Minun piti kehua kesän matkaamme, kertoa kaikista niistä uusista kolkista joissa kävimme ja hehkuttaa ihmisten ystävällisyyttä. Nyt uutiset matkakohteestamme kertovat surullista tarinaa. Nyt tuossa vanhassa maasassa riehutaan, rikotaan paikkoja, tuhotaan pienten yrittäjien koko elinkeino, poltetaan ihmisten koteja ja tapetaan ihmisiä, jotka puolustivat kotejaan. Toisaalta sieltä kuuluu jo toivoa herättäviä uutisia siitä, kuinka tavalliset ihmiset ovat päättäneet nousta remujengiä vastaan ja osoittavat apunsa virkavallalle ja siivoavat sotkuja.

The Regent's Park

Ensimmäisenä kesänä Lontoossa harhailimme ipanan kanssa Hyde Parkissa ja kysyimme neuvoa viehättävältä parilta. He opastivat meidät määränpäähämme ja kehottivat meitä vierailemaan Regent's Parkissa (joka on myös tuttu joistain Lontooseen sijoittuvista kirjoista). Tänä vuonna nipistimme viimeinkin vierailulle aikaa. Regent's Park sijaitsee aivan Camdenin kupeessa, jossa meillä oli tapaaminen ja koska matka halki kauniin puiston oli miellyttävä, päätimme kävellä perille.

Kun Britanniassa taas rauhoittuu, niin suosittelen matkaamaan sinne, se on kokemisen arvoinen paikka, ainakin kaltaiselleni joka on pienestä pitäen ahminut englantiin sijoittuvia kirjoja.

Camden

Kävely puistosta Camdeniin paljasti meille Camdenin rauhallisemman puolen ilman markkinahumua ja ihmistungosta.

Brixton

Brixtonin suhteen meillä oli odotuksemme, luulimme siellä olevan enemmän turisteille suunnattuja asioita, mutta sinällään nopea reissu Brixtoniin paljasti meille melko hiljaisen, tai ainakin keskustan tungokseen verrattuna hiljaisen, kaupunginosan. Olihan siellä se omanlaisensa tunnelma, pinnanalla väreilevä vaara, hivenen suurempana kuin öisessä Korsossa, mutta valtaosin kadut olivat täynnä tavallisia ihmisiä tavallisissa toimissaan. Kun Brixton palaa takaisin arkeen, niin siellä kannattaa käväistä haistelemassa erilaista Lontoota.

Regent's Canal

Lontoosta on helppo puhua kotona, se on yhteinen kokemuksemme, mutta en osaa käsitellä Somalian tilannetta, en tiedä mitä sanoisin. Minulle ne ovat uutisia uutisten joukossa, ihmispaljous ilman kasvoja, lapselle ne ovat ystävän perhe, ystävän ystävät. Hän joka on minulle nimetön, hänelle on lapsella nimi, historia, hänelle uutiset eivät kerro kaukaisista asioista, oman elämänpiirin ulkopuolelta.

Me asumme saman katon alla, me jaamme yhteiset kokemukset ja silti hän elää omaa, erillistä elämäänsä josta minä en tiedä kuin murenia.

Mielen tuuletus

Bleiseri; Mark & Spencer
Huivi; Carlson
Paita; Only
Farkut; Topshop, tall-mallisto
Popot; Converse
Hiukset; Tuulen pieksämät

Maanantai oli todellinen maanantai. Tottahan minä ymmärrän, että ihmiset ovat palailleet lomiltaan ja stressiä pukkaa, mutta voisivat nuo asiakkaat muistaa tuon sähköposteja vuosia kiertäneen Olen asiakaspalvelija avautumisen:


"Olen asiakaspalvelija - minulla on vähintään korkeakoulutasoinen tutkinto kirjanpidosta, suhdetoiminnasta, markkinoinnista, liiketoiminnasta, atk:sta ja swahilin kielestä.

Olen asiakaspalvelija - tietenkin muistan kuusi vuotta sitten tekemäsi tilauksen, vaikkakin sinulla ei ole tilausnumeroa ja muistelet, että se on tehty nimellä, jonka ensimmäinen kirjain on "T" tai "A".

Olen asiakaspalvelija - puhun kaikkia mahdollisia kieliä, olen vieraillut kaikissa mahdollisissa paikoissa ja tavannut kaikki mahdolliset ihmiset.

Olen asiakaspalvelija - minulle on päivänselvää, että kun puhut perjantaista, tarkoitat tietenkin tiistaita. Minulla on kalenteri täydellisesti hallussa, kun määrittelet ajankohdaksi "ei siitä kauan ole".

Olen asiakaspalvelija - tottakai, minähän valehtelen, kun sanon, ettei haluamaanne tuotetta ole enää jäljellä erikoishinnalla.

Olen asiakaspalvelija - ei tietenkään ole mitään vaivaa järjestää nopeasti 125 lisätuotetta haluamallasi erikoishinnalla. Ja tottakai minulla on oikeus poistaa alv:t hinnastasi ja antaa -50%:n alennuksia.

Olen asiakaspalvelija - pystyn katsomaan 10 asiakasrekisteriä, hoitamaan 5 tilausta sekä vastaamaan 15 puheluun - kaikki yhtäaikaisesti.

Olen asiakaspalvelija - tiedän tarkalleen, mitä tehdä missäkin tilanteessa käyttämättä ollenkaan rahaa tai sekuntiakaan aikaa.

Olen asiakaspalvelija - olen vastuussa ruokatarjoilusta, liikenneruuhkista, säästä, henkilökohtaisista ongelmistanne ja kansallisesta taloudesta.

Olen asiakaspalvelija - en koskaan loukkaannu, kun olen tehnyt 10 tunnin etsintätyön vai kuullakseni sinun kertovan "ostin sen itse internetistä ja säästin 25 euroa".

Olen asiakaspalvelija - minusta on ihanaa, kun ihmiset tulevat luokseni ja yhtäkkiä olettavat minun tietävän kaikki puhelinnumerot Helsingistä Ivaloon ihan vain päästäni. Tiedän myös kaikkien kilpailijoiden hinnat ja aukioloajat ja muistan ne kaikki, sehän on itsestään selvää.

Olen asiakaspalvelija - sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään tuotteita tai nimiä, sillä olen ajatustenlukija ja minulla on jo tilaus valmiina kristallipallossani ennen kuin kerrot minulle mitään.

Minä hymyilen, olen empaattinen, sympaattinen, pahoittelen, mairittelen, hinnoittelen, esiinnyn, laulan, tanssin, steppaan, korjaan printterin ja tietokoneen sekä saan aikaan maailmanrauhan - KOSKA OLEN ASIAKASPALVELIJA"

Mutta totta puhuen  joinain päivinä en osaa suojata mieltäni asiakkaiden mielipahalta ja ne ovat raskaita päiviä. Onneksi on olemassa kaveri Harleyllaan, joka lupautui viemään ajelulle.
Alku alkoi kaaoottisesti; säntäilin ympäri kämppää ja koetin etsiä moottoripyöräajelulle sopivaa takkia. Pääsin taas toteamaan, että semmoinen rento vapaa-ajan takki olisi hyvä olla olemassa, mutta koska sitä ei oluut niin päätin nykäistä jo töissä päälläni olleen pellavajakun niskaani. Tuumailin millaista tuhoa tulisi mikäli tipahtaisin kyydistä ja iskeytyisin kepeissä hepenissäni asfaltiin, mietintä jäi alkutekijöihinsä masentavuudessaan.

Siinä sitten moottoripyörän kyydissä roikkuessa alkoi synkät aatokset kaikota ja viikon aloitus tuntui taas monta astetta paremmalta. Onni on omata kavereita, jotka tarjoavat aikaansa juuri silloin, kun sitä tarvitset :)

Sijaistoimintoja

 Sen sijaan, että jatkaisin innolla eilen alkanutta huonekalujen siirtelyoperaatiota, niin havaitsin litkiväni kylmää maitokahvia ja laativani ystävälle syntymäpäivälahjaksi Photoboxin kalenteria.
Eikö kuvien katselu yhteisestä ahertamisesta ole likimain sama, kuin ahertaa nyt itse?
Ja kalenteri idean nappasin töistä, kun kokoustimme ensi kertaa lomien jälkeen tärkeistä aiheista, niin minä siinä sitten näppäränä tuijotin kanssa palaveeraajien kalentereita ja nyysin loistavan idean.