keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Postaus, jossa syömme kanaa tekoripsissä


Aamu valkeni samoin
kuin kaikki tämän viikon aamut.
Mutterisumpit,
aamupala
ja kilometrin talsiminen kulkineelle.

Lisäksi aamulla
laitoin kolme broilerinfileettä
tilkkaan turkkilaista jogurttia.

Illalla
leikkelin ne palasiksi,
kiepautin korppujauhossa
ja murskatussa hapankorpussa.
Paistoin uunissa 20 minuuttia lämmöllä 225. Ja hyvä tuli.


Viimeisimmät viikonloput ovat kuluneet tanssien,
juoden kuohuvaa.
Paeten arkea.
Tavaten ystäviä, tuttavia
ja tuntemattomia.
Olen maalannut lukuisia kuvia
ja vältellyt arkoja aiheita.
Niin kepeää ja helppoa
.
Niin valheellista ja makeaa.

Seuraavan viikonlopun
sen vietän kotona.
Saatan viime viikonloppuisen
pihanhoidon
päätökseen.
Siivoan.
Koetan pysähtyä.
Ja olla ajattelematta,
että tämä on
taas yksi ensimmäinen.
Ensimmäinen isänpäivä
ilman...


Lapsi on saavuttanut iän
jolloin äidin övereimmätkin
irtoripset
alkavat olla
mielenkiintoinen
ehostuskikka.

2 kommenttia:

  1. Tulin heti vastavierailulle. Nauratti tuo tekoripsikuva! Mutta myös haikeutta tekstissäsi... Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Haikeus on toivottavasti voima uuteen. Marras vain saa mieleen kaamosta...
    Laps' on jo iso ja silti tietynlainen leikkisyys on yhä voimakkaana osa luonnetta. Loppujen lopuksi, mikä onkaan se coolein tapa verhota silmänsä keinokuituun?

    VastaaPoista