Konserttiin

Niillä on keikka.
Lapsi haluaisi sinne.
Lippuja pitäisi olla jäljellä.
Enkä minä juuri kuulu faneihin.
En sillä tavoin tosissaan.
Toki olen lämmennyt
ja saatanpa hyvinkin lämmetä lisää.

Minulla ei ollut mielihalua
tanssia yleisön joukossa,
laulaa lauluja mukana,
niitä joiden sanat
eivät edes haparoiden ole mielessä.

Mutta
alkuviikko töissä,
se on ollut
kerta kaikkisen kamala.

Minulla on aina ollut
äärimmäisen hyvä
stressinsietokyky.
Kykenen elämään suurten paineiden alla.
Kun koettelemukset ovat lyöneet ylitseni
olen kiljunut haastaen;
etkö parempaan pysty?



Kun aikansa roikkuu
kuilunreunalla
hiuskarvan varassa,
kun on pannut peliin kaiken
ja hävinnyt
niin paljon
että olisi valmis
luovuttamaan,
mutta ei voi
koska aina
on vielä jotain
jonka puolesta
syöksyä
uusia tuulimyllyjä kohden.

Niin silloin
alkaa se sisäinen pimeys
nostaa päätään,
kuiskia
epäterveitä ehdotuksiaan.
Ja se,
että on aina sanonut
tai ainakin lähes aina
ainakin pahimpiin
EI
niin se ei enää
tunnu niin helpolta.

Näin ollen
ilta
taas yhden
synkemmän musiikin
esittäjän kanssa
saattaisi keventää päätä
sen verran että
taas jaksaisi
yhden päivän
niellä kaiken
mitä täytyy.

"Dancing on and on
In the night and the tears keep falling"

Georgiini

Heitti sammuva päivä miilu
ikkunoihimme ruskon viinin.
Tukkas mustassa yössä: hiilu
Syksyn ylpeimmän georgiinin.

Päivät syksyiset, säteilevät
hurman ylpeän tuta soi mun.
Valmut, neilikat vei jo kevät,
jätti daalian kultaloimun.

Kukka ylpeä sulle säilyy,
syksyn kultaisen georgiini.
Juomasarkassa eessäs päilyy
täysvuotinen, valmis viini.

En ma kysele:"Ikuisesti?"-
ensi yönä jo tulkoon halla!
Hehkun pelotta, tulisesti
niinkuin daalia talven alla.

Kuuma, rohkea, kirkas, hellä
olkoon tunteeni kypsä viini,
hehku kuoleman kynnyksellä,
syksyn ylpeä georgiini.

Kaarlo Sarkia
1902-1945